Arvostelu Kuusi vuotta myöhästynyt Skull and Bones ei ole pitkän odotuksen väärti
Kuva: © Ubisoft
Pitkän kehityshelvetin läpikäynyt piraattipeli Skull and Bones kaipaisi enemmän lihaa luidensa ympärille.
Julkaisupäivä: 16.2.2024
Kehittäjä: Ubisoft Singapore
Julkaisija: Ubisoft
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 5 & Xbox Series X/S
Pelaajia: 1-5
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arviota varten: 19 tuntia
Jo vuonna 2013 julkaistun Assassin’s Creed IV: Black Flagin laajennukseksi alkujaan kaavailtu Skull and Bones on ajelehtinut vuosikaudet hukassa merillä. Pitkän purjehduksen aikana Ubisoftin piraattipeli on väitetysti muuttanut muotoaan useita kertoja, ylittänyt budjettinsa lukuisasti, vaihtanut genreä edestakaisin ja heittänyt edellisen konsolipolven yli laidan. Satamaan laivan oli määrä rantautua jo vuonna 2018.
Kuusi vuotta myöhemmin ankkuri saadaan tiputettua viimein mereen.
Päämäärätöntä piraattielämää
MMO-peliksi lopulta muotoutunut Skull and Bones sijoittuu piratismin kulta-aikaan. Tosin ei tähän nykynuorten 2000-luvulla elettyyn, vaan sille alkuperäiselle 1600- ja 1700-luvun taitteessa, jolloin laivat oli rakennettu puusta ja tykit teräksestä. Pelaaja on yksi pelin Intian valtamerellä seilaavista merirosvoista, joka haaksirikkouduttuaan ryhtyy haalimaan mainetta ja mammonaa taas grogitynnyrin pohjalta alkaen.
Kyseinen päämäärä jää pitkälti myös pelin ainoaksi tavoitteeksi, sillä merkityksellinen kampanja on yksi kehityksen aikana leikatuista sisällöistä. Skull and Bonesissa on tosin päätehtäviä, jotka ohjaavat pääsääntöisesti pelin eri mekaniikkojen pariin, mutta nämä voi yhtä lailla sivuuttaa ja oppia kantapään kautta itse. Ainoa poikkeus on loppupeliä varten rakennettu salakuljetusimperiumin ylläpito, johon pelaaja kutsutaan mukaan maineen kasvaessa.
Pelin tarinallinen puoli ei ole muutoinkaan lokikirjan sivujen väärti. Valtavaan maailmaan on mahtunut vain muutama persoonallisempi tapaus, joiden seurassa taistellaan ensin ranskalaisia ja myöhemmin tanskalaisia vastaan. Hahmot itsessään eivät kuitenkaan nouse kovin mieleenpainuviksi, vaan toimivat pitkälti tehtävänantajina ja tekosyinä palata takaisin vesille. Sama koskee myös lukuisten satamien varrelta löytyviä kauppiaita, aseseppiä, karkureita ja sotilaita, joiden kanssa pelaaja voi käydä kauppaa ja varustaa laivaansa.
Tältä osin Skull and Bones tuntuukin monin osin varsin tyypilliseltä MMO-peliltä, jossa pelattavuus on nostettu tarinallisuuden edelle. Lyhyenlännäksi jäävät pohjustukset eri tehtäviin ovat vain heppoista täytettä, jonka alkaa nopeasti ohittaa. Halukkaille rannikoille ja kyliin on kuitenkin kätketty kirjeitä ja kirjoja, jotka syventävät maailmaa ulkoisia puitteita syvemmälle.
Kuva: © Ubisoft
Huh-hah-hei ja rommia pullo – tai kaksikymmentä!
Skull and Bonesin pelattavuus on nidottu verrattain simppelin ja hyvin rajatun pelisilmukan ympärillä, jonka koukuttavuus riippuu täysin pelaajan omista mieltymyksistä. Toisin sanoen jos koukku ei nappaa, peli uppoaa välittömästi.
Vaikka pelaaja voi luoda pelissä itse omat päämäärät, käytännössä tämän täytyy silti kasvattaa mainetta saadakseen käyttöönsä parempia laivoja ja varusteita. Näitä puolestaan kyhätään itse keräämällä pelimaailman lukuisia eri resursseja puista, kasveista ja metalleista. Maalle ei kuitenkaan ole asiaa, vaan kaikki resurssit kerätään suoraan laivan kyydistä rannikolta. Uudet varusteet nostavat puolestaan pelaajan tasoa, mikä mahdollistaa taas entistä vaarallisempien vihollisten sekä asutusten ryöstelyn.
Ja tässä pelattavuus kokonaisuudessaan.
Tämän ulkopuolelta Skull and Bonesista ei juuri löydy tehtävää. Pelin voi pyhittää halutessaan piratismin sijaan kauppasimulaattoriksi, jossa yhdeltä alueelta ostettua viljaa myy voitolla toisaalla. Rahalla ei kuitenkaan osteta muuta kuin uusia kosmeettisia esineitä tai uusien varusteiden ja alusten suunnitelmia. Kahiseva ei myöskään kerrytä mainetta. Vastaavasti pelaaja voi tutkia pelimaailman lukuisia salaisuuksia ja huhuja, jotka vaativat ennen pitkää korkeampia tasoja ja siten jälleen resursseja, mainetta ja väkerrettävää. Lisää erilaista sisältöä jää kaipaamaan siten kipeästi.
Kuva: © Ubisoft
Loppupeli ei muuta konseptia juuri mitenkään, joskin lisää kuvioihin pelaajien väliset taistelut. Omaa salakuljetusimperiumia pyöritetään kyliin piilotetuista tislaamoista ja kuivattamoista käsin, jotka täytyy ensin voittaa itselleen määräajoin ilmaantuvista yhteisistä taisteluista. Nämä tuottavat puolestaan uniikkia loppupeliä varten käytettävää valuuttaa, jota kertyy tuskallisen hitaasti. Toimintaa voi nopeuttaa toimittamalla raaka-aineet itse, minkä lisäksi valuutta täytyy myös kuljettaa turvasatamaan itse voidakseen käyttää sitä. Tämän aikana pelaajan kimppuun voi hyökätä muut pelaajat sekä tekoälyn ohjaamat piraatit, mikä tekee seilauksesta aavistuksen vaarallisempaa.
Erikoisvaluutalla voi puolestaan ostaa pelin parhaat varusteet, kuteet ja laivat sekä tehostaa omaa imperiumia erilaisilla päivityksillä. Priimakaman hintalappu on tosin sitä luokkaa, että oman salakuljetusbisneksen hoidon saa muuttaa kokopäivätyöksi ennen kuin tehtaita on riittävästi automatisoimaan koko prosessin.
Kuva: © Ubisoft
Ihan viihdyttävää laidallisten vaihtoa
Valtaosa Skull and Bonesin peliajasta kuluu valtamerta seilatessa, eikä pelaaja pääse rantautumaan kuin muutamissa satamissa. Näidenkin funktio on lähinnä tehtävänanto ja aluksen päivittely, joten Sea of Thievesin tai jopa Black Flagin kaltaista hurvittelua yhdellä puujalalla ei ole odotettavissa. Useimmat kaupungit eivät päästä pelaajaa edes jalkautumaan, vain näissä kaupankäynti käydään valikosta käsin.
Pelin päällimmäinen päähenkilö on siten laiva, jota pääsee muokkaamaan varustelun ja ulkonäön osalta. Erilaisia kanuunoita, liekinheittimiä, torpedoita ja tykistöä löytyy kourallinen ja loput on näiden marginaalisesti paranneltuja versioita. Joissain variaatioissa on lisäksi erikoisuuksia, kuten mahdollisuus saada vihollisalukset tulvimaan tai syttymään liekkeihin. Isompiin laivoihin saa pultattua luonnollisesti enemmän tykkejä, minkä lisäksi kullakin aluksella on oma hahmoluokka tankeista parantajiin. Jälkimmäiset tarjoavat omat bonukset, kuten lievän regeneraation tai terästetyn junttauksen.
Kuva: © Ubisoft
Resurssikoukun ohella Skull and Bonesin pääasiallinen anti on luonnollisesti sen runsaat meritaistelut, jotka nojaavat aavistuksen arcademaisempaan toimintaan. Tämä näkyy eritoten alusten elinvoimapalkeissa, jotka tyhjentämällä laivat uppoavat. 1990-luvun piraattipelien parissa kasvaneena taistelun yksinkertaistaminen tuntuu pienoiselta pettymykseltä, sillä taktisuutta olisi voinut helposti lisätä muun muassa purjeiden tuhoamisella ja vihollisten hidastamisella ketjuammuksin. Nyt nämä on sidottu lähinnä erikoistykkien taakse. Vastaavasti vieraslaivojen valtaus on vain tympeä animaatio, jonka voi aktivoida hipareiden tiputtua riittävän alhaiseksi.
Silti vihollislaivojen kurmottaminen on varsin nautinnollista puuhaa pidemmänkin päälle, vaikka touhuun jää kaipaamaan enemmän taktisuutta. Tämä lisääntyy onneksi jossain määrin tasojen noustessa, jolloin viholliset alkavat tehdä jo riittävästi osumaa ja näiden asevalikoima laajenee. Tällöin omaa fregattia joutuu ohjaamaan hallitummin ajoittaakseen täyslaidalliset näiden latausaikojen kanssa ja väistellen vastapuolen tulitusta. Tarvittaessa vihollisarmadojen kimppuun voi käydä myös kavereiden kanssa ja eritoten isompia linnoituksia ryövätessä tämä on jopa suotavaa.
Viihdyttävyydestä huolimatta toiminta ei kuitenkaan ole mitään niin erikoista, etteikö sitä olisi muodossa tai toisessa päässyt nauttimaan jo mainituissa Sea of Thievesissä, Black Flagissa tai muissa vuosien varrella ilmestyneissä merirosvoiluissa.
Kuva: © Ubisoft
Lomailua Intian valtamerellä
Visuaalisesti Skull and Bones miellyttää erityisesti laivalla seilatessa, joskaan ei koskaan onnistu tarjoamaan todella paratiisinomaisia näkyjä tai ikimuistoisia tunnelmia hirmumyrskyn kourissa. Anti myös jossain määrin heikkenee pelaajan jalkautuessa, mutta peliä ei voi siltikään sanoa huonon näköiseksi. Silti se jää kauaksi Ubisoftin omista AAAA-tason väitteistä.
Sama puute näkyy oikeastaan myös muussa pelissä. Skull and Bones keskittyy sisällöllisesti lopulta hyvin kapeaan tarjontaan, joka koostuu pitkälti vain erilaisten resurssien keräämisestä ja vihollislaivojen tuhoamisesta. Jos kyseinen pelattavuus ei kuitenkaan nappaa lainkaan, on pelistä vaikea löytää mitään mielenkiintoista näiden kahden osa-alueen ulkopuolelta.
Vastaavasti jatkuvasta grindistä nauttiville puujaloille peli tarjoaa runsaasti raikasta meri-ilmaa ja aina uuden syyn lähteä vesille. Onko kokemus siltikään pyydetyn AAA-pelin hintalapun arvoinen on sitten kokonaan toinen pulloposti.
SKULL AND BONES
”Skull and Bones tarjoaa valtavan MMO-merirosvomaailman, joka jää kuitenkin sisällöltään ohueksi.”
Kuva: © Ubisoft
