Arvostelu | Life is Strange: True Colors on niin hyvä peli, että se tuntuu sielussa asti

21.09.2021 22:05 | Joonas Pikkarainen

Kehutun Life is Strangen tuorein osa True Colors on empaattinen, kaunis ja mukaansatempaava tarina sekä yksi pelisarjan parhaimpia osia.


Life is Strange: True ColorsJulkaisupäivä: 10.9.2021
Studio: Deck Nine
Julkaisija: Square Enix
Saatavilla: PC (Windows), PS5 (testattu), PS4, Xbox Series ja Xbox One
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 9 tuntia


Dontnod Entertainmentin luoma Life is Strange -sarja on noussut tarinallisten seikkailupelien yhdeksi rakastetuimmista nimistä. Pelisarjan tuotokset eivät ole pelänneet käsitellä vuosien varrella raskaita ja ajankohtaisia asioita sekä kertoa mielenkiintoisia tarinoita monisyisistä ja usein rikkoutuneista henkilöistä. Joukon tuorein edustus, Life is Strange: True Colors, ei poikkea kaavasta.

True Colorsin kehityksestä ei vastaa kuitenkaan alkuperäinen studio, vaan Deck Nine, jonka käsialaa on myös Life is Strangen esiosana toiminut Before the Storm. Vaihdoksen ei kannata antaa tosin vaikuttaa kielteisesti, sillä True Colors on kenties pelisarjan yksi parhaimmista tuotoksista. Lisäksi pelisarjalle tyypillisesti se kertoo jälleen täysin uuden tarinan uusilla hahmoilla, tematiikalla sekä ripauksella yliluonnollisuutta varustettuna, joten pelisarjaan tutustumattomat voivat hypätä huoletta mukaan kelkkaan.

LUE LISÄÄ: Arvostelu: Life is Strange: Before the Storm on edeltäjänsä tavoin hieno peli, mutta tarjoaa liian vähän tekemistä

Life is Strange: True Colors

Life is Strange: True Colorsin juoni seuraa Alex Cheniä, joka tulee Coloradon kauniiden vuoristomaisemien keskellä sijaitsevaan Haven Springsiin tapamaan veljeään kahdeksan vuoden jälkeen. Ongelmallisen lapsuuden vuoksi kasvattiperheestä toiseen siirrelty Chen saapuu uusien naapureidensa keskuuteen varautuneena, mutta pian näiden aito ystävällisyys ja lämpö saavat Haven Springsin tuntumaan mahdolliselta uudelta kodilta.

Kunnes traaginen tapaturma vie Alexilta tämän ainoan läheisen linkin kyläyhteisöön.

Lähtökohdasta huolimatta Life is Strange: True Colors ei kuitenkaan jatka alun traagisuudessa vellomista, vaan kokonaisuus on itse asiassa piristävän wholesome jo ensimetreiltä lähtien. Pelaaja sukeltaa kyllä Alexin johdolla selvittämään tapaturman todellisia syitä, jotka kannattelevat juonellista runkoa läpi viiden episodin, mutta valtaosa ajasta vietetään pienen kyläyhteisön kirjavien asukkaiden ja näiden tuntemusten seurassa.

Tunteet nousevatkin pelimekaanisesti suurempaan rooliin, sillä tämänkertaiseksi yliluonnolliseksi kyvyksi on valittu empaattisuus. Pelaajan ohjaama Alex on yliherkkä ja pystyy aistimaan toisten ylitsepursuavat tunteet näiden ympärillä hehkuvina auroina. Hän pystyy myös kiinnittymään näihin fiiliksiin kuullakseen henkilöiden kokeman mielenmaiseman ja auttaakseen näitä rauhoittumaan. Esimerkiksi pelon kourissa olevan pojan kanssa Alex joutuu ensin selvittämään pelon lähteen ja sen jälkeen keksiä keino, jolla poika saataisiin rohkaistumaan.

Life is Strange: True Colors

Valitettavasti pelattavuuden kannalta kyky ei tarjoa kuitenkaan kummoista tehtävää. Alexin kannalta emotionaalinen resonanssi tarjoaa kurkistuksen hahmojen ajatuksiin, mutta pelaajalle nämä toimivat vain ylimääräisinä interaktiivisina kohteina. Ongelmakohtauksessa eteneminen vaatii usein vain kaikkien kohtien läpikäymistä, kunnes tilanne raukeaa automaattisesti.

Pelillisesti True Colors onkin jopa aiempia osia likempänä visual novel -genreä, mutta pelisarja on aina panostanut loistavaan kerrontaan monipuolisesti tyydyttävän pelattavuuden sijaan.

Onneksi kerronta on tällä kertaa timanttisen laadukas ja tempaisee mukaansa välittömästi. Paikoin turhankin kyynisessä tosielämässä Life is Strange: True Colorsin empaattinen lähestymistapa tuntuu mukavalta sielussa asti. Hahmojen ystävällisyys, ymmärrys ja auttava luonne luovat pelin ylle kokonaisvaltaisen positiivisen tunnelman, jonka ansiosta tapahtumia seuraa lähes aina hymysuin. Viisiosaisen pelin kohokohta onkin puolivälin larppiepisodi, jossa koko kaupunki muuntautuu satumaiseksi roolipeliksi vain piristääkseen yhtä kylän asukasta.

True Colorsin maailma ei kuitenkaan tunnu utopistiselta, vaan nimenomaan pelisarjalle ominaisesti aidolta. Siten myös pelin tuottama hyvänolon tunne tuntuu luonnollisemmalta. Maanläheisyyttä korostavat lisäksi erinomaisesti kirjoitetut hahmot sekä upeat roolisuoritukset, jotka saavat henkilöt heräämään eloon. Taianomaisuudestaan huolimatta peli tuntuu ensisijaisesti juuri aidolta.

Kerronta ei kuitenkaan pelkää käsitellä myös vaikeita asioita, kuten perheväkivaltaa, dementiaa tai kuolemaa. Peli itsessään käynnistyy jälkimmäisellä, joten elämän karumpi puoli on aina läsnä. Näitä asioita tarkastellaan silti muun pelin lailla empaattisuuden kautta, joten ne eivät tunnu liian irrallisilta. Usein ne myös vahvistavat kaupungin monia hahmoja tuomalla näistä esiin uudenlaisia ulottuvuuksia, sekä tarjoavat pelaajalle varsin emotionaalisesti latautuneita hetkiä ohjaimen takana.

Life is Strange: True Colors

Pelisarjalle ominaisesti valinnoilla on niin ikään suuri rooli kerronnassa, mutta näiden merkitys tuntuu jäävän osa osalta yhä pienemmäksi. Tarina kulkee käytännössä samoja raiteita pitin pelaajan valinnoista huolimatta täysin identtiseen loppuratkaisuun asti, mutta muutama dialoginpätkä siellä ja hahmon käyttäytyminen täällä saattaa poiketa matkan varrella. Ratkaisu luokin lähinnä illuusion vaikutusmahdollisuudesta, jolloin myös saatu palaute on potentiaalisesti voimakkaampi.

Peli myös näyttää kaikin puolin upealta, ja etenkin hahmojen kasvoihin on saatu luotua tunnetta. Haven Springsin kaupunki on niin ikään idyllinen paikka tutkittavaksi ja tuntuu aidolta. Valitettavasti pelin konsoliversioihin ei ole kuitenkaan tuotu mahdollisuutta pelata 60 ruudun kuvataajuudella, vaan tekijät pakottavat pelaamaan tuplasti pienemmillä ruuduilla ”elokuvallisen kokemuksen” säilyttämiseksi. Valitettavasti tämä johtaa siten myös toisinaan nytkähtelevään ruudunpäivitykseen.

Notkahdukset eivät onneksi pilaa Life is Strange: True Colorsin muutoin kokonaisvaltaisen positiivista kokemusta. Pelin loistavasti kirjoitetut hahmot sekä elävä maailma houkuttelevat tutustumaan läheisemmin, ja aidon hyväntuulinen fiilis kantautuu myös ruudun toiselle puolella istuvaan pelaajaan. True Colors onkin jälleen erinomainen esimerkki siitä, miten hyvin pelit toimivat myös  laadukkaina tarinankertojina.

LIFE IS STRANGE: TRUE COLORS

Arvosana: 4/5

”Upeasti kirjoitettu tarina tempaisee mukaansa ja jättää pysyvän positiivisen jäljen pelaajan sieluun.”