Arvostelu Metal: Hellsinger on kiehtovan erilainen hevimetallipeli
Metallimusiikin kuvastoon on aina kuulunut helvetti ja siellä lymyilevät demonit, eikä hevin ja helvetillisen räiskinnän yhdistelmä ole mikään tuore juttu sekään. Metal: Hellsinger tekee näistä aineksista kuitenkin jotain täysin uutta, sillä se on lähtökohtaisesti rytmipeli.
Julkaisupäivä: 15.9.2022
Studio: The Outsiders
Julkaisija: Funcom
Saatavilla: PlayStation 5, Xbox Series- konsolit (testattu) & PC (Windows)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 6 tuntia
Erilaisten musiikkipelien pelaaminen on aina tuntunut itsestäni miellyttävältä, oli kyseessä sitten Guitar Hero, DJ Hero tai mikä muu tahansa. Slayerin Raining Blood -biisin onnistuneesti Guitar Heron haastavimmalla vaikeustasolla vetäminen oli todella siistiä ja palkitsevaa.
Syyskuun puolivälissä ilmestyneen Metal: Hellsingerin lätkyttäminen saa aikaiseksi samanlaisia tuntemuksia, sillä onnistunut pelaaminen palkitaan potkaisemalla käyntiin eeppinen hevibiisi. Pelistä saa varmasti paljon irti, vaikka tapposimulaattorit ja musiikkipelit eivät olisi kovin tuttuja. Räiskintänä Metal: Hellsinger on simppeli, eikä se vaadi minkäänlaista erityistä rytmitajua. Jos osaa kävellä tahtiin tai laskea neljään, onnistuu myös tämän pelin pelaaminen.
Hellsinger tarjoaa heviin juuri sopivalla tavalla pölhön tarinan, jonka kertoo pelissä demonin kallona esiintyvä Troy Baker. Unknown-niminen siivekäs kavio-olio on menettänyt äänensä, jota se etsii helvetin syövereistä.
Rytmipelinä Metal: Hellsinger keskittyy häikäisevän graafisen loiston sijaan musiikkiin, mutta ei peli huonolta näytä. Manala on kuvattu epätoivoisena ja yksitoikkoisena paikkana, mutta välillä tuntuu, että vaihteluakin voisi olla. Kentissä ei ole aivan hirveästi eroja, vaan ne ovat lähinnä erilaisia raunioita ja asiaan kuuluvia tulisia paikkoja. Lisäksi olisin toivonut, että myös demoneissa olisi enemmän vaihtelua, sillä peli kierrättää samoja hahmoja päälle hönkiviin laumoihin.
Onneksi Hellsinger on niin intensiivinen peli, että demonien ja kenttien toistuvuus ei ehdi juurikaan harmittaa. Siinä joutuu jatkuvasti keskittymään rytmiin, mikä tuo uudenlaista otetta räiskintägenreen. Esimerkiksi aseen lataamista pitää ajoittaa musiikin tahtiin sopivaksi. Lisäksi pelissä on vihollisen lopetusliike, josta saa lisää kestopisteitä, mutta myös se tulee sovittaa musiikin tahtiin. Kaikki nämä ominaisuudet on toteutettu niin hyvin, että ne oppii nopeasti ja ne myös jäävät kuuluisaan selkäytimeen.
Metal: Hellsinger tarjoaa vapaat kädet demoneiden telomiseen, kunhan sen siis vain tekee oikeaan tahtiin. Aseina on miekkaa ja muita teräaseita, ja myös liuta erilaisia tuliaseita. Mitä useamman demonin tappaa musiikin tahtiin, sitä suuremmaksi kasvaa kombomittari, ja sitä enemmän aseet tuottavat vahinkoa. Musiikki elää koko ajan taustalla, ja kun kombomittari on täynnä, herää demonin ääni henkiin, eli kulloisenkin biisin laulaja avaa suunsa.
Näissä tilanteissa hymy hiipii väkisinkin naamalle, kun biisi räjähtää käyntiin toden teolla, ja samaan aikaan ympärillä hilluu lauma demoneita. Nautinnollista!
Mistään tuntemattomista artisteista ei ole kyse, sillä Metal: Hellsinger -kehittäjä The Outsiders on mitä luultavimmin käyttänyt aikamoisen massikasan laulajien pestaamiseen.
Hellsingerissä kuullaan esimerkiksi System of a Down -laulaja Serj Tankiania, Arch Enemyn Alissa White-Gluzia ja Dark Tranquillityn Mikael Stannea. Pelin biisit on sävelletty kulloistakin artistia ajatellen, ja ne ovat yllättävän hyviä. Säveltäjinä toimi Two Feathers Studio eli Elvira Björkman ja Nicklas Hjertberg.
Metal: Hellsingerissä riittää pelattavaa tarinan läpäisyn jälkeenkin, sillä se tarjoaa erilaisia haastepelitiloja, joissa voi hioa rytmittelyä huippuunsa. Itselleni tosin riitti pelkän tarinan pelaaminen, sillä peli oli loppua kohden sen verran haastava, että manala ei enää kutsunut luokseen. Lisäksi peliä leimaava toisto aiheutti pientä puutumista. Tästä huolimatta Metal: Hellsinger on todella kaivattu tuore perspektiivi siihen, millainen rytmipeli voi olla. Hellsinger on hyvä peli tällaisenaan, mutta kattavampi demoni- ja kenttäkirjo tekisi siitä helposti täydellisen.
METAL: HELLSINGER
”Metal: Hellsinger on sopivan pösilö ja helposti lähestyttävä rytmiräiskintä.”
