Arvostelu: Ni no Kuni II: Revenant Kingdom on yksi alkuvuoden parhaista peleistä

Ni no Kuni II: Revenant Kingdom on kaunis ja helposti lähestyttävä JRPG-seikkailu.

Julkaisupäivä: julkaistu / Studio: Level-5 / Julkaisija: Bandai Namco / Saatavilla: PlayStation 4 & PC / Testattu PlayStation 4 / Pelaajia: 1 / Pelattu: noin 15 tuntia

Vuonna 2013 PlayStation 3:lle ilmestynyt Ni no Kuni oli kiistatta yksi julkaisuvuotensa suurimmista yllättäjistä. Mukaansatempaava mekaniikka, Studio Ghiblin elokuvia mukaileva ulkoasu ja Joe Hisaishin säveltämä musiikki tekivät muun muassa Professor Layton– ja Yo-kai Watch -sarjoistaan tutun Level-5:n tuotoksesta yhden pidetyimmistä JRPG-peleistä.

Jatko-osalle oli siis kysyntää, ja sellainen on nyt myös saatu niin PlayStation 4:lle kuin PC:llekin. Sen sijaan, että uuden pelin tarina jatkaisi ensimmäisestä osasta tutun Oliverin seikkailuja, kattaa se oman maailmansa ja omat hahmonsa. Tämä tekeekin Ni no Kuni II: Revenant Kingdomista helposti lähestyttävän myös uusille pelaajille.

Revenant Kingdomin päähahmona seikkailee rauhanomaisen Ding Dong Dellin kuningaskunnan valtaistuinta kuluttava Evan Pettiwhisker Tildrum, joka joutuu vallankaappauksen uhriksi. Pelin alkumetreillä Evan tapaa toisesta maailmasta ajautuneen, vieraan vallan presidenttinä toimineen Rolandin, joka auttaa tätä pakenemaan kaappaukselle altistuneesta linnasta. Päästyään pälkähästä Evan ja Roland lähtevät yhteiselle matkalle, jonka aikana he ottavat tavoitteekseen perustaa uuden, maailmanrauhaan pyrkivän kuningaskunnan, Evermoren.

Studio Ghibli ei ole ollut mukana Ni no Kuni II:n tekemisessä, mutta pelisarjan toinen osa silti värikästä ulkoasua myöten taattua Ni no Kunia. Uudistumista ei ole kuitenkaan pelätty. Debyytin vuoropohjaisesta taistelusta on esimerkiksi kokonaan luovuttu, ja nyt vastakkainasettelut hoituvat täysin reaaliajassa. Kevyiden ja raskaiden lähihyökkäysten ohella hahmoista jokainen kykenee tuottamaan vahinkoa myös kauempaa – joko magialla tai sitten Rolandin tapauksessa perinteikkäällä pistoolilla. Lisäksi hahmoista jokaiselle on saatavilla neljä erikoiskykyä, jotka avautuvat käyttöön liikesarjoilla kasvatettavan mittarin täyttyessä.

Pelaaja saa mukaansa kerralla enintään kolme hahmoa, joista kaksi ovat tekoälyn ohjastamia. Hahmoköörin rinnalla pelaajalla on myös apunaan joukko Higgledy-olentoja, joiden hyökkäys- ja parantamistaidot ovat tarpeen eritoten tiukemmissa kahinoissa. Taistelut ova paikoitellen hyvin hektisiä. Väistöliikkeet tulevat nopeasti tutuksi erityisesti suurten vihollislaumojen kanssa painitessa.

Kaupunkien ja luolastojen ulkopuolista maailmaa tutkitaan ja kartoitetaan pelihahmojen chibimäisinä, yläviistosta kuvattavina avatar-versioina. Viholliseen törmätessä peli heittää keskelle taistelua, joiden haastavuus voi vaihdella radikaalistikin pahiksen yläpuolella näkyvästä tasosta riippuen. Valtaosa Ni no Kuni II:ssa käytävistä taisteluista ovat kuitenkin odotettuakin helpompia myös silloin, vaikka pelaaja suuntaisikin reilusti korkeamman kokemustason omaavien kimppuun. Lähes olematon vaikeusaste syökin hieman pelin tunnelmaa erityisesti pomotaisteluissa. Niiden odottaisi tarjoavan vihollisen pitkitettyä kestokykyä suurempaakin haastetta.

Myöhemmin pelaajalle avautuu myös hallinnoitavaksi kevyt Civilization-henkinen Kingdom-tila, jossa pelaaja saa Heartlandsin laitumille pystytetyn pikkuvaltakunnan hoidettavakseen. Evermorea hallitessa näkymä on sama kuin chibi-hahmona vaeltaessa. Muusta pelistä jokseenkin erilliseltä tuntuva, mutta siltikin hyvin kokonaisuuteen sopiva Kingdom tuo mielekästä lisäpuurrettavaa muun toiminnan ohella.

Ni no Kuni II: Revenant Kingdomin tarina on jaksotettu erillisiin lukuisin. Niiden aikana Evan kiertää puhumassa muita hallitsijoita riveihinsä, selvitellen siinä ohessa näitä vaivaavia vaaroja ja muita tehtäviä. Mukaan sisältyy myös erinäisiä pulmahaasteita, jotka tuovat virkistävää vaihtelua muun toiminnan lomaan.

Tehtävien suorittamisen myötä Evanin ja Ronaldin vaellusryhmä laajentuu entisestään myös muilla pelattavilla hahmoilla, joista kaikilla on omat vahvuutensa. Matkan aikana kasvavasta ryhmärämästä huolimatta tarinan pääpaino pitäytyy pääosin Evanissa ja tämän tavoitteissa. Tämä tekee juonesta toki selkeän ja helposti seurattavan, mutta myös hieman yksitoikkoisen ja ennalta-arvattavan. Vahvan alun jälkeen Ni no Kuni II: Revenant Kingdomin tarinankerronta alkaakin maistua melko yllätyksettömältä ja itseääntoistavalta.

Evanin loistaessa idealistisena valokeilassa jäävät monet tämän apulaisista ikävästi tuppisuina taka-alalle. Olisi ollut myös päätarinan vireyden kannalta hyvä, jos mukaan pelin muillekin hahmoille oltaisiin kynäilty jonkinlaista omaa juonentynkää, mikä olisi tehnyt muista hahmoista moniulotteisempia.

Ni no Kunin äänimaailmaa värittävät jälleen Joe Hisaishin koukuttavat sävellykset, jotka istuvat erinomaisesti pelin vuoristoratamaisesti kulkeutuvaan tarinaan tilanteesta riippumatta. Hahmojen välisestä puhedialogissa on sen sijaan pyritty säästelemään, sillä valtaosa kohtauksista esitetään kuivasti tekstityksellä. Halutessaan hahmojen keskustelut voi kuunnella myös alkuperäiskielellä japaniksi.

Varsin yksipuolisesta tarinasta sekä matalasta vaikeustasosta huolimatta Ni no Kuni II: Revenant Kingdomin kokonaisuus antaa kuitenkin paljon anteeksi. Satumaisen kirjava ja aikaa kestävä ulkoasu, tekemisen määrä sekä toimiva taistelumekaniikka tekevät pelistä todennäköisesti ensimmäisen osan tavoin ajan mittaan klassikon mainetta nauttivan seikkailun, jota voi suositella jokaiselle JRPG-pelien ystävälle.

NI NO KUNI II: REVENANT KINGDOM

“Yksi alkuvuoden parhaista peleistä, jota voi suositella varauksetta myös debyyttiosan ohittaneille.”