Arvostelu Payday 3:lla on hetkensä, mutta näille ryöstökeikoille ei ole pakko päästä mukaan
Kuva: © Starbreeze Studios
Payday 3:ssa hiiviskely viihdyttää enemmän kuin räiskintä, varsinkin kavereiden kanssa pelatessa
Julkaisupäivä: 21.9.2023
Studio: Starbreeze Studios
Julkaisija: Deep Silver
Saatavilla: PlayStation 5, PC (Windows, testatu) & Xbox Series X/S
Ikäraja: K18
Pelaajia: Yksinpeli, moninpeli
Peliä pelattu arviota varten: 22 tuntia
Nykypäivänä ammattimainen rikollisuus kukoistaa verkossa. Milloin ryöstetään kryptolompakoita, milloin viedään “huippuarvokkaita” NFT-saaliita, milloin hyökätään järjestelmiin ja kiristetään järjestelmänhaltijaa lunnasvaatimuksin. Payday 3:n universumissa on onneksi vielä tilaa vanhalle kunnon jalkatyölle, sillä keikat hoidetaan menemällä paikan päälle ihan itse.
Vanhanaikaisesta premissistä huolimatta, pelisarjan uusin tulokas on yllättävän vetovoimainen. Myönnettäköön, että verkkorikossimulaattori olisi todennäköisesti juuri niin puuduttava kuin se kuulostaakin. Vai voisiko nigerialaiskirjeiden kirjoittelu tai sosiaalisen median tilien kaappaaminen olla sittenkin viiltävän jännittävää?
Payday 3:n liikkeelle laittava voima on petos, jonka uhriksi vanha rötöksiä tehtaillut tiimi joutuu. Rosvoista tulee rosvottuja. Eläkerahojen päädyttyä vääriin käsiin, on palattava takaisin rikoksen tielle ansaitsemaan menetyt pätäkät takaisin ja ohessa selvittää, että kuka mahtoikaan olla petoksen takana.
Edellä mainittua juonentapaista kuljetetaan keikkojen väleihin sijoittuvilla animoiduilla välivideoilla, joissa asiat avataan dialogin kautta. Todellisuudessa juonen rooli pelissä on pysytellä statistina alusta loppuun saakka. Valokeilassa paistattelevat itse ryöstökeikat.
Kuva: © Starbreeze Studios
Payday 3:ssa pelilooppi on karkeasti pelkistäen se, että anastat tavaraa ja siitä tienaamallasi rahalla sekä kokemuspisteillä ostat itsellesi uusia aseita ja koristelet hahmoasi. Pelistä löytyy yhteensä kahdeksan erilaista keikkaa, jotka ovat keskenään varsin erilaisia. Kevyempää kastia edustaa pankin sivukonttorin ryövääminen ja järeämpää luokkaa on mm. ison pankin holvin tyhjentäminen. Iskujen kohteista löytyy myös taidenäyttelyä, jalokivikauppaa ja arvokuljetus.
Keikalla ei tietenkään päästä käsiksi suoraan pääsaaliiseen vaan siihen pääsemiseksi pitää kiertää tai lamauttaa turvatoimia tai tehdä jotain käytännön järjestelyjä. Esimerkiksi ison pankin holviin pääseminen edellyttää useamman avainkortin varastamista ja useamman turvajärjestelmän ohittamista.
Eikä jalokiviliikkeen ryövääminenkään ole helppoa, sillä osa helyistä on kuraa ja mitään kökkökiviähän ei kelpuuteta saaliiksi. Niinpä helyliikkeen dirikka pitää saada avaamaan ovi skannerilaitteelle, joka erottelee jyvät akanoista. Tämä kaikki tulisi myös hoitaa diskreetisti ilman hälytyksiä, jotta sinivuokot ei tunge häiritsemään työntekoa.
Kuva: © Starbreeze Studios
Pelin maukkain pihvi onkin keikkojen hoitaminen ilman hälytyksiä ja paskahattutsunamia. Jokaisella keikalla pelialue on jaettu julkisiin tiloihin, yksityisiin tiloihin ja turvattuihin tiloihin. Julkisella alueella pelaaja voi touhuta villisti ja vapaasti, mutta laittomuudet aiheuttavat sielläkin närää. Jos videokamera tai vartija huomaa sinun tiirikoivan ovea, niin luvassa on ikävyyksiä. Yksityisellä alueella siviilit eivät kiinnitä sinuun huomiota, mutta kamerat ja vartijat eivät suhtaudu sinuun niin suopeasti. Turvatulla alueella olet automaattisesti persona non grata, jolloin siviilitkin repivät pelihousunsa sinut nähdessään.
Kulkukorttien näpistämiset ja turvajärjestelyiden ohittamiset hoidetaan siis vältellen kameroita, vartijoita ja muita riskitekijöitä. Jos homma meinaa mennä vihkoon, niin silloin kiskaistaan naamio naamalle ja otetaan mutka matkaan. Maskin hankaluutena on se, että sen puettuasi jokainen sinut havaitseva tekee hälytyksen. Mitään erityisiä mestausjuhlia ei kannata järjestää, sillä siviilien eliminointi tekee loven keikasta saatavaan palkkioon. Vartijoitakaan ei parane saattaa nahkurin orsille liian innokkaasti ennen hälytystä, sillä pelaaja pystyy esiintymään vartijana radiopuhelimessa vain muutaman kerran ilman epäilyksiä.
Kuva: © Starbreeze Studios
Hälytyksen pärähtäessä käyntiin tivoli voi alkaa. Virkavalta syöksyy paikalle palauttamaan kurin ja järjestyksen. Siinä ohessa pyrkivät tietenkin laittamaan kylmäksi rosvokoplan. Aaltoina tulevat hyökkäykset vaikeutuvat aalto aallolta, kunnes sinivuokkovirta muuttuu ehtymättömäksi. Rivikyttien kavereina on erikoisjoukot, jotka vaikeuttavat keikkatyöläisten työtä. Näihin kuuluu mm. ninjakyttä, joka potkaisee pelaajan kumoon ja moukaroi maassa makaavaa, kunnes joku tekee siitä lopun. Lisäksi kentällä vipeltää kaasukranaatteja kylvävä kaveri sekä etälamautinta käyttävä lainvalvoja. Luonnollisesti mukaan on saatu myös hampaisiin asti panssaroitu mörssäri, joka kestää kuritusta luvattoman paljon.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että räiskyttelyosuus on Payday 3:n tylsempi puoli. Panssaroidut sinivuokot kestävät useampia luoteja, päähänkin ammuttuna eikä räiskiminen ole järin hohdokasta. Immersiokin siinä on koetuksella, jos yhdellä keikalla eliminoi yksin lähemmäs 300 tinanappia. Poliisiopiston on syytä laittaa turbovaihde päälle, jotta henkilöstövaje saadaan korjattua!
Kuva: © Starbreeze Studios
Nopeasti ajateltuna pelin pitäisi olla nopeasti taputeltu, kun pelattavana on vain kahdeksan ryöstökeikkaa. Juju piileekin siinä, että jokaisella pelikerralla tilanne on eri. Kameroiden sijainnit voivat muuttua, samoin vartijoiden. Lisäksi avainkortit ja tarvittavia QR-koodeja sisältävät puhelimet vaihtavat paikkaa. Päätavoite pysyy kyllä samana, mutta matka sinne on joka kerta hieman erilainen.
Pelaajan pitää otteessaan myös grindaus. Payday 3:ssa on massiivinen määrä kosmeettista kilkettä sekä tietenkin aseet, jotka avautuvat kokemuspisteitä kerryttäen. Kosmetiikalla voi toki röyhennellä pelikavereille, mutta pelillistä hyötyä rihmankiertämistä ja maskeista ei ole. Sama grindiralli koskee myös aseita. Ensin avataan ase ostettavaksi ja sen jälkeen pitää nostaa aseen tasoja, jotta sitä pystyy kustomoimaan tähtäimillä ja muilla käyttöä sujuvoittavilla lisäosilla.
Kuva: © Starbreeze Studios
Hieman miellyttävämpi grindauksen kohde on massiivinen kykypuu. Siitä löytyy peräti 17 eri haaraa, joissa jokaisessa on kolmesta viiteen “oksaa”. Osa kyvyistä on tylsiä prosenttiparannuksia johonkin tiettyyn tekemiseen, mutta mukana on myös oikeasti hyödyllisiä kykyjä, joilla hahmoa saa muokattua mieluiseen suuntaan. Esimerkiksi kameroiden hakkerointi ja niiden laittaminen loopille tekee kamerasta vaarattoman. Löytyypä kyvyistä sellainenkin kuin “Stockholm syndrome”, jonka ansiosta mahdollinen panttivankina oleva siviili tulee nostamaan kaatuneen ryövärin takaisin jaloilleen. Kykypuun kyvyt voi määrittää tukemaan joko hiljaista ja huomaamatonta pelityyliä tai tehdä pelaajasta vaikeammin taltutettavan, kun aseet ovat alkaneet laulamaan.
Mitä tulee itse keikkojen hoitamiseen, niin peli jättää kyllä potentiaalia hyödyntämättä. Esimerkiksi kassakaappien avaaminen ja ovien tiirikointi olivat omia minipelejään. Jokin vastaava reaktionopeutta testaava minipeli olisi toiminut myös kameroiden tai tietokoneiden hakkeroinnissa. Pelkkä yhden näppäimen painaminen tuntuu turhan yksinkertaiselta ratkaisulta. Inspiraatiota olisi voinut etsiä vaikkapa Deus Ex: Mankind Dividedista. Lisäksi satunnaisuuden lisääminen keikoille olisi tehnyt terää. Nyt tilanne oli se, että jos reitin sai selväksi pankin holviin, sen sai tyhjentää kaikessa rauhassa. Odottamaton, pelaajat varpaillaan pitävä elementti lisäisi onnistuneen keikan palkitsevuutta. Satunnaisuutta olisi vaikka hajamielisen siviilin hortoilu holvin tykö tai kylmätyn vartijan odottamaton tavoittelu radiopuhelimella.
Kuva: © Starbreeze Studios
Keikkojen osalta ainoa lommo muutoin ehjään kokonaisuuteen oli Road rage -keikka, jossa käännetään arvokuljetus. Ryöstö vedetään aseet paukkuen eikä mahdollisuutta huomaamattomaan ryöstöön edes ole.
Tekoäly saa niin ikään tyydyttävän arvosanan. Yksin pelatessa tiimi täydentyy boteilla, jotka pysyttelevät julkisella alueella tekemättä tyhmyyksiä. Ne säntäävät tarjoamaan tulitukea pelaajalle heti, jos hälytys alkaa soida. Vartijoiden ja siviilien reitit ovat helposti opeteltavissa, mutta jos vakseja onnistuu häiriköimään niin, että he alkavat etsimään häiriötekijää, niin sitten reitit muuttuvat. Hälytyksestä aktivoituneet tinanapit ovat taasen tykinruokaa, joka pyrkii pääsemään iholle.
Kuten muutkin yhteistyöhön nojaavat pelit, myös Payday 3 on parhaillaan neljän hengen porukalla. Pelaaminen on sopiva seos koordinointia, tohelointia sekä hallittua ja hallitsematonta kaaosta, joka tapaa nostaa hymynkaaren kasvoille, olipa lopputulos miten rujo tahansa. Yksin keikkaillessa tekeminen alkaa maistumaan puurtamiselta varsin nopeasti, kun auttavia käsiä ei ole tarjolla.
Parranpärinästä huolimatta Payday 3 oli hetkittäin oikein nautinnollista peliviihdettä. Harmittamaan kuitenkin jäi se, että miten paljon pelillä on hyödyntämätöntä potentiaalia. Sen konseptia olisi helppo, ainakin ajatuksen tasolla, jatkojalostaa kutkuttavan jännittäväksi ryöstösimulaattoriksi. Nyt peli tuntuu vain massiivisen potentiaalin pintaraapaisulta. Payday 3 nojaa huolestuttavan paljon grindaukseen, mutta palkinnot eivät ole aivan linjassa ajatuksen kanssa. Kosmeettinen tauhka ei ole kaiken sen vaivan väärti.
PAYDAY 3
”Payday 3:ssa on kyllä potentiaalia, mutta sitä ei saavuteta kuin hetkittäin.”
