Arvostelu The Outlast Trials on säväyttävä kauhupeli, joka on tehty kaverin kanssa pelattavaksi

The Outlast Trials tarjoaa hienoa kauhua, joka vaatii tarkkuuden lisäksi rautaisia hermoja. Peli on pelottavuudessaan äärimmäinen kokemus näyttävyyden ja ensiluokkaisen äänisuunnittelun ansiosta. Sitä on ennen kaikkea hauska pelata, mutta vaikeusaste voi olla monelle liikaa.

Julkaisupäivä: 5.3.2024
Studio: Red Barrels
Julkaisija: Red Barrels
Alustat: PC (Windows), Xbox Series S/X (testattu), PlayStation 4 ja 5
Pelaajia: 1-4
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arviota varten: 7 tuntia

Rahat on loppu ja kylmän sodan aikaiset kadut ovat melko viileitä ja kovia nukuttavaksi, joten tilanne on vähintäänkin nihkeä. Onneksi Murkoff Corporation etsii vapaaehtoisia ihmiskokeisiinsa, joten tunnelin päässä näkyy valoa. Valitettavasti valo tulee naamaan kirjaimellisesti pultatusta pimeänäkölaitteesta, jonka Murkoff lahjoitti heti ensimmäisessä tapaamisessa.

Yhtiön ihmiskokeet ovat sadistista aivopesua, jonka päämääränä on yhtiön vangiksi joutuneiden mielen murskaaminen ajamalla nämä tilanteisiin, jossa moraalilla ei ole enää mitään tekemistä valintojen kanssa. Ovi ulkomaailmaan aukeaa vasta silloin, kun tehtävät on suoritettu. Tehtäviä on laidasta laitaan, mutta kuvaavin on tehtävä, jonka päämääränä on viedä kuulusteluhuoneessa oleva vaikerteleva vanki teloitettavaksi. Kuulostaa helpolta, mutta tielle tulevat erilaiset mutantit ja muut sekopäät eivät anna armoa.

The Outlast Triaks käynnistyy siitä, kun pelaaja istuu säkki päässään jossain vähemmän hygieenisessä toimenpidetilassa, jossa on verta kaikkialla. Lähistöllä olevista kuolleista ruhoista väännetään suolia pihalle. Korvakäytävät täyttyvät kirkumisesta ja anelusta. The Outlast Trials säväyttää äänimaailmallaan välittömästi mainiolla immersiollaan, joka nykäisee heti kalmaiseen syleilyynsä. Dynaamiselta kuulostava peli ei anna hetkeäkään armoa, vaan ympäristö kuulostaa joka hetki ahdistavan suloiselta: jopa hiljaisuus tuntuu karmivalta.

Kuva: © Red Barrels

Tukahduttavan tunnelmallista

Ensimmäinen ajatus, joka The Outlast Trialsia pelatessa herää on se, kuinka hyvältä peli näyttääkään. Hieno saavutus indie-studio Red Barrelsilta, jonka perustajiin kuuluu kehittäjiä Uncharted: Drake’s Fortunesta Assassin’s Creed -peleihin. Tällä tiimillä ei ole ihme, että peli on myös erittäin helposti lähestyttävä ja pelattava.

The Outlast Trialsin kenties hienoin ominaisuus on sen kenttäsuunnittelu. Kentät on rakennettu ensiluokkaisesti, ja vaikka ne ovat sadistisen haastavia ja ennen kaikkea lähes ahdistavia, on niissä eteneminen hyvin loogista. Tavoitteena on päästä saman kentän seuraavaan osaan avaamalla tärkeitä ovia ja löytämällä kulkureittejä, joihin saattaa olla monta keinoa. Käytännössä se tarkoittaa avaimien tai lukkopihtien etsimistä, mutta niiden tiellä on kuvottavia hirviöitä – aivan kuten jokaisen mahdollisen reitinkin.

Peliä voikin pelata muutamalla tavalla. Piileskely ja hiipiminen on se perinteinen tapa, mutta hauskaa on myös juosta kuin tuulispää ja toivoa parasta. Tällä tavalla menettää usein henkensä, mutta kissa ja hiiri -leikki on myös hauskaa ja hyvin hiostavaa puuhaa.

Jokaisessa kentässä tulee totta kai lähtökohtaisesti kuoltua monet kerrat hyvin brutaalilla ja goren tahdittamalla tavalla, kunnes toimiva reitti on tatuoitu aivoihin. Kenttiä on mukava sahata uudelleen ja uudelleen, vaikka siinäkin tulee seinä vastaan, eikä pelaaminen välttämättä enää maita. Onneksi pelaamista helpottaa onnistuneiden kenttien jälkeen tarjolle tulevat hahmon parannukset eli kyvyistä asuihin, joiden ansiosta henkikulta pysyy raadellussa ruhossa tavallista pidempään. Siitä huolimatta liika on liikaa.

Kuva: © Red Barrels

Tarkkuutta, tarkkuutta ja tarkkuutta

The Outlast Trialsin kimppuun voi lähteä yksin, mutta sen tarjoama hupi on mitätöntä tiimipelaamiseen verrattuna. Samaan tiimiin mahtuu neljä pelaajaa, mutta isommalla ryhmällä pelaaminen saattaa jopa vaikeutua, sillä toiminta menee etenkin ilman kunnollista harjoittelua kunnon turoiluksi. Joku saattaa vahingossa kävellälasinsirujen päällä ja herättää epätoivottujen vieraiden huomion, kun taas joku yrittää taas kerran mennä sinne samaan autonkonttiin piiloon, jossa on sisällä varsin kiukkuinen mutantti.

Pääsääntöisesti kaverin kanssa pelaaminen on mainiota puuhaa, mutta se on myös niin tarkkaa, että se saattaa välillä turhauttaa. Koko tiimin pitää olla hoksottimet terävinä, eikä liian päissään (vai mitä, Rocco?). Muutoin pelaajia vaanivat mutantit ja muut murhanhimoiset olennot pääsevät liian helposti painamaan meikäläisten silmät aivoihin. Kuolemat on kuvattu todella yksityiskohtaisesti ja hauskasti, eikä verellä mässäämiseltä ja sadismilta päästä koskaan eroon. Paras esimerkki on se, kun joutuu todella sekavan vartijan uhriksi. Tällä on uhkaavalta näyttävä sähköpamppu, jonka vartija upottaa hitaasti pelaajan kasseille/munasarjoille, kunnes ne on käristetty perusteellisesti, ja silmät sulkeutuvat viimeisen kerran.

Erityisen haastavan pelistä tekee pimeys.

Monilla käytävillä on pimeämpää kuin paholaisen peräreimarissa, mutta onneksi pelaajan naamasta löytyy ne alussa siihen pultatut pimeänäkölasit. Huonot uutiset on se, että niiden akku ei kestä pitkään. Hyvät uutiset on se, että onnekas pelaaja löytää sellaisen työkalupakista tai muista paikoista, joissa on erilaisia esineitä tarjolla. Näitä ovat akun ohella muun maussa osumapisteitä palauttavat juomat, hulluuden parantava piikki ja pullot ja tiiliskivet.

Pulloja heittelemällä voi houkutella hirviöt haluamaansa suuntaan, mutta tämä ei tietenkään onnistu aina. Tiiliskivellä voi saada hirviön horjahtamaan ja vapauttamaan sen kynsissä olevan pelaajan tai muuten vain pöyristymään hetkeksi. Lisäksi vihulaisen kynsiin joutunutta tiimiläistä voi auttaa kenkimällä monsteria kauemmaksi. Se on usein tuuripeliä, kuten myös koko pelin pelaaminenkin.

Helposti kuluvien osumapisteiden lisäksi pelissä on sanity-pisteet, joiden mennessä nollaan tarkoittaa sitä, että esimerkiksi aiemmin näkymätön monsteri alkaa vainota pelaajaa silmät murhanhimoisesti loistaen. Onneksi nokkela pelaaja osaa mennä hirviöitä piiloon pöytien alle tai kaappeihin. Valitettavasti hirviöt voivat alkaa penkoa paikkoja, jolloin kyyti on kovaa, mutta onneksi se kestää hyvällä tuurilla vain vähän aikaa.

Kuva: © Red Barrels

Jos ei vielä tullut selväksi, The Outlast Trials vaatii keskittymistä ja rautaisia hermoja. Tässä piilee pelin erinomaisuus, mutta samalla myös heikkous. Hauskanpidon sijaan sadistisen haastava The Outlast Trials tuntuu välillä äärimmäiseltä suorittamiselta, joka ei ole peliltä välttämättä se paras saavutus, vaikka kyse onkin kirjaimellisista haasteista. Muutoin The Outlast Trials toimittaa sen mitä lupaakin, eli palkitsevan kauhukokemuksen.

THE OUTLAST TRIALS

”Nautinnollisen sadistinen kauhupeli on aidosti pelottava.”