Arvostelu: Yakuza 0 on silkkaa Japania ja siinä sivussa mainio gangsteripeli

Tekijä: Sega
Julkaisija: Sega
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 4
Pelaajia: 1
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Segan Yakuza-pelisarja ei ole varsinkaan länsimaissa mikään suunnaton hitti, vaikka siltäkin löytyy oma uskollinen faniporukkansa. Jos sarjan aiemmat pelit ovat olleet Yakuza 0:n tasoisia, voisivat asiat olla hyvinkin toisin.

Yakuza 0 ilmestyi vuonna 2015 Japanissa PlayStation 3:lle ja 4:lle, ja moni kuvitteli sen myös jäävän Japaniin. Sega ei ole lokalisoinut kaikkia pelejään hirmuisen innokkaasti, varsinkaan kun Yakuza 0:n tapauksessa lokalisointi on varmasti ollut eeppinen urakka eikä pelin myyntejä ole povattu kovinkaan suuriksi.

Vuoden kulttuuritekona Sega kuitenkin toi Yakuzan myös länsimaisten pelaajien iloksi. Aihepiiriin sopivasti ja varmasti faniporukkaa miellyttäen peliä ei ole dubattu uusiksi englanniksi, vaan ainoastaan tekstit on käännetty, vieläpä oikein hyvin. Yakuza 0:n tapauksessa tämä ratkaisu on vain yksi osa kokonaisuutta, joka on hurmaavan japanilainen.

Yakuza 0 sijoittuu joulukuuhun 1988 ja tapahtuu kuvitteellisessa versiossa Tokion ja Osakan kaupunginosista. Tätä kuvitteellisuutta ei kyllä tietämättä helposti arvaisi, sillä pelin maailma tuntuu viimeisen päälle viimeistellyltä ja uskolliselta versiolta vuoden 1988 Japanista.

Tarina pyörii kahden nuoren miehen, Kazuma Kiryun ja Goro Majiman, ympärillä. Molemmat liittyvät jollain tavalla yakuzaan, japanilaiseen mafiaan, mutta kumpikin hyvin eri tavoin. Kiryu on orpolapsi, jonka ottoisä sattui olemaan paikallisen yakuza-perheen kapteeni. Kiryu liittyi veljensä rinnalla yakuzaan, vasten ottoisänsä toiveita, mutta joutuu hankaluuksiin ajauduttuaan keskelle yakuzan sisäistä valtataistelua.

Ottoisän istuessa vankilassa vallanahne alainen lavastaa Kiryun syylliseksi murhaan, toivoen näin saavansa sekä nuorukaisen että tämän sponsorina toimivan ottoisän heivattua tieltään. Todistaakseen syyllisyytensä ja puhdistaakseen sukunsa kunnian Kiryun on jätettävä yakuza ja lähdettävä omille teilleen.

Samaan aikaan Osakassa Goro Majima pyörittää menestynyttä yökerhoa ja makselee velkojaan yakuza-kapteenille. Kippari roikottaa Majiman syöttinä mahdollisuutta maksaa menneistä töpeistä ja palata takaisin yakuzan riveihin, mutta hinta tuntuu jatkuvasti kasvavan – ensin rahallisesti ja myöhemmin aatteellisesti. Myös Goro ajautuu keskelle suuria tapahtumia, jotka tuntuvat jotenkin liittyvän myös Kiryuta vaivaaviin kysymyksiin.

Seuraavien useiden kymmenten tuntien aikana aukeava tarina on kiinnostava ja hyvin kerrottu. Se ei välttämättä miellytä aivan kaikkia, sillä se on kerrottu hyvin omaperäisellä tavalla ja valtavirran mieltymyksistä piittaamatta. Kieltämättä itsekin välillä heräsin pohtimaan, mihin elämääni käytänkään istuessani seuraamassa 20-minuuttista välianimaatiota, jossa Goro kalastelee tietoja kilpailevan yökerhon bisneksistä tämän emännältä. Mutta tämä on kaikki vain osa suurta kokonaisuutta, jossa juuri tämä omaperäisyys ja luotto omaan visioon nostavat Yakuza 0:n erinomaisten pelien joukkoon.

Vastapainona tarjoillaan runsaat määrät hauskaa huumoria, tiukkaa toimintaa, yllättäviä käänteitä sekä myös sivutehtäviä, jotka lähtevät usein ja rohkeasti raiteiltaan.

Eräässä alkupään tehtävässä esimerkiksi opetetaan nuorelle dominatrixille, miten masokistit saadaan tyytyväisiksi. Toisessa taas koulutetaan Japanin suosituinta pahis-punk-bändiä, joka joutuu ensimmäistä kertaa puhumaan yleisönsä kanssa. Ongelma on, että bändin jäsenet ovat tosielämässä pitkistä kävelylenkeistä, pienistä koirista ja vanhusten auttamisesta pitäviä hyviksiä. Kiryun pitäisi opettaa porukalle, miten oikeat pahikset elävät.

Tällaiset oudot yllätykset odottavat joka kulman takana. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee vastaan.

Jaha, nyt ollaan viimeisen päälle uskollisessa karaoke-ravintolassa laulamassa japanilaisia balladeja. Nyt taas toimitaan kokkiohjelman tuottajana. Seuraavaksi saatetaan sokeaa tyttöä läpi kaduilla partioivien yakuza-kätyreiden tai vaihdellaan viestejä tuntemattoman naisen kanssa vessan seinäkirjoitusten kautta.

Yakuza 0 on tarinaltaan ja sisällöltään puhdasta japanilaisuutta ja jos se kiinnostaa tippaakaan, jo yksistään tämä on ostoksen arvoinen juttu. Yakuza 0 on japanilaistyylinen avoimen maailman peli. Kuvitelmat GTA Tokiosta kannattaa kuitenkin unohtaa, sillä pääpaino on enemmän tarinalla. Mukana on myös runsaasti taistelua, sillä suunnilleen joka kulmalla tuntuu odottavan jokin huligaaniporukka, joka kaipaa hieman kuritusta.

Taistelu on sangen simppeliä.

Kummallakin hahmolla on kolme erilaista tyyliä taistella, joista jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa. Näiden välillä voi vaihdella vapaasti, ja sen jälkeen taotaan nappeja urakalla. Heikot ja vahvat hyökkäykset ja sidonnat muodostavat komboja ja erikoishyökkäyksiä, joista ei oikeastaan tarvitse välittää kuin pomotaisteluissa. Tyylit ovat hyvin lennokkaita. Majima esimerkiksi hutkii vihuja pesäpallomailalla tai käyttää breakdance-kykyjään aseena. Kiryu taas nyrkkeilee tai heittää kirjaimellisen beast moden päälle, hakaten vihollisia vaikka polkupyörillä tai näiden taintuneilla kavereilla.

Taistelut sujuvat pääosan ajasta hyvin, koska vaikeustaso on niin helppo. Vaikeustason kasvaessa myös ongelmat nostavat päätään. Jotkut taistelut vaativat hyvin tarkkaan ajoitettua ja nopeaa väistelyä, mikä ei onnistukaan enää hirveän hyvin. Teoriassa vihollisiin voi lukittua, jolloin väistönapin painallukset ja ohjaimen liikkeet väistelevät eri suuntiin. Kamera ei kuitenkaan ole hyvä, eikä esimerkiksi lukitu ollenkaan kohteena olevaan viholliseen. Kuvakulman pyöriessä taistelijoiden ympärillä väistösuunnat vaihtuvat jatkuvasti ja omissa kolisee, vaikka voisi vannoa tehneensä kaiken oikein. Pomomatsien aikana seinänaapurit saivatkin nauttia vähän vahvemmasta kielenkäytöstä useaan otteeseen.

Monet muutkin osiot kärsivät siitä, että se varsinainen pelattavuus voisi olla vähän parempaakin. Hiippailukohtaukset ovat välillä turhauttavia, koska siirtymät piileskelystä liikkumiseen ovat niin hitaita, että puolet vihollisten partiolenkeistä tuntuu kuluvan pelkästään animaatioita katsellessa.

Haluaisin myös tietää, kenen hyvä idea oli julkaista herran vuonna 2017 peli, jossa ei ole pysyviä automaattitallennuksia. Kuolemien jälkeen peli kyllä osaa jatkaa miltei samasta kohdasta, mutta pysyvät tallennukset täytyy tehdä itse puhelinkopeissa. Ei, tätä ei selitetä mitenkään erityisesti. Itse huomasin tämän kun pitkän peli-illan jälkeisenä aamuna palasin takaisin pelin pariin ja huomasin menettäneeni noin kolme tuntia etenemistä.

Yakuza 0:ssa on siis ongelmia, mutta ehkä jatkan äskeistä anekdoottia ja asetan ne oikeaan mittasuhteeseen.

Kun huomasin, että edessä oli yli kolmen tunnin uusintapeluu, hetken aikaa otti päähän kuin kuuluisaa oravaa jäätyneen käpynsä äärellä. Kun kuitenkin lähdin pelaamaan, harmitus haihtui hetkessä ja hymy palasi kasvoilleni alta aikayksikön. Jo nähdyt kohtauksetkin jaksoivat naurattaa ja kiinnostaa edelleen.

Puutteet ovat todellisia ja voivat vesittää jonkun toisen pelikokemuksen, mutta minut Yakuza 0 hurmasi täysin. Se on äärimmäisen persoonallinen, sataprosenttisen japanilainen, erinomaisesti lokalisoitu ja totaalisen hurmaava peli, jolle kannattaa ehdottomasti antaa tilaisuus.

Toinen mielipide Yakuza 0:sta

Tunnen Yakuza-sarjan lähinnä maineeltaan. Olen tainnut joskus kokeilla jotain aiempien julkaisujen demoversioita, mutta pääasiassa pelit ovat tuttuja vain arvostelujen kautta. Niiden tarinankerronta ja fiilis on kuitenkin aina vaikuttanut hyvältä. Yakuza 0 saapuikin sopivalla hetkellä, jolloin ehdin perehtyä pintapuolisesti sen olemukseen.

Ja että se veikin mukanaan. Harvemmin olen nauttinut toimintapelin pelaamisesta näin paljoa, näin jatkuvasti hymyillen ja hihitellen. Pelimekaniikoiltaan Yakuza 0:ssa olisi viilattavaa, mutta sen umpikahjo, täysjapanilainen näkökulma 1980-luvun Japaniin, kulttuuriin, yöelämään ja ihmisiin yllättää ja ihastuttaa jatkuvalla tykityksellä. Pelaaminen laajentui googlailunkin puolelle, kun oli ihan pakko lukea lisää Japanin kasarikulttuurista ja pelin viittauksista. Loppumetreillä meininki hihityttä niin kovasti, että repeilen jo pelkille kuvakaappauksillekin tilanteet muistaessani.

Matka on myös äimistyttävän tarinavoittoinen. Touhua, juoksentelua ja turpiinvetelyä riittää, mutta niin myös tarinankerrontaa. Dialogia on valtavasti ja sen myötä pääsee erikoisella tavalla sisään hahmojen persooniin ja ympäröivän maailman erikoisuuksiin.

Yakuza 0 on sekä lumoava, vetovoimainen tarina Japanin alamaailmasta että suoranainen aikakone sikäläisen kulttuurin herkullisuuksiin. Voin suositella lämpimästi sekä Japani-faneille että ylipäätään kelle tahansa hyvää toimintaseikkailua kaipaaville. Mutta muista varata aikaa ja popcornia, sillä tätä ei tosiaankaan kannata läpijuosta. Yakuza 0 on peli, joka pursuaa niin paljon tarkkailun arvoisia yksityiskohtia, hahmoja ja tarinaa, että niistä kannattaa nauttia ilman Skip-napin painelua.

Kannattaa silti muistaa, että täyskahjoilun, populaarikulttuuritsunamin ja Japani-ilmiön lisäksi Yakuzassa on myös vakava, jopa raaka puolensa. Tämä ei ole K18-peli siksi, että pelaaja laulaa huonosti karaokebaarissa tai tiukkaan nahkaan pukeutunut dominanainen pyytää neuvoja ammattiinsa.

Jukka O. Kauppinen