Battlefield 4 (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

18.11.2013 16:30 Miikka Lehtonen

Tekijä: EA Digital Illusions CE
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: PC Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt muistia, GeForce 570
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Tulossa: PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: Windows Vista SP2 tai uudempi, Intel Core 2 Duo 2,4 GHz tai nopeampi, 4 Gt muistia, Nvidia GeForce 8800 GT tai nopeampi, 512 Mt näytönohjainmuisia, 30 Gt kiintolevytilaa.
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.battlefield.com/battlefield-4
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Battlefield 4 on selvästi kahden puoliskon peli. Viime viikolla arvosteltu moninpelikokemus on hetkittäin hieman ongelmallinen, mutta pohjimmiltaan riemukas kokemus. Yksinpeli taas on sen vastakohta: pari hyvää hetkeä, mutta niin paljon ongelmia, ettei kannata vaivautua.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, Yhdysvallat ja koko maailma ovat taas kerran sodassa ja katastrofi uhkaa, ellei yksi merijalkaväen ryhmä pysty pelastamaan koko päivää. Mutta spoileri: totta kai he pystyvät.

Yksinpeli ei ole perinteisesti ollut Battlefield-pelien juttu, vaan sarja on yleensä keskittynyt siihen pääosaamiseensa, moninpeliin. Niinä harvoina kertoina kun yksinpeliä on jahdattu, se on pääasiassa ollut tasoltaan kauniisti sanoen vaihteleva. Bad Company oli hauska, mutta muuten on ollut aika hiljaista. Mutta ei koskaan näin hiljaista, sillä Battlefield 4:n yksinpelikokemus lipsahtaa jo lähelle luokatonta.

Hautakivestä, päivää!

Battlefield 4:n yksinpeli on veistetty siitä valitettavan yleisestä Call of Duty –puusta. Merijalkaväen Tombstone-ryhmä kiertää pitkin maita ja mantuja sodan ratkaisuhetkestä toiseen. Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ajautuvat epämääräisistä syistä sotaan, jossa tulevaisuuden tieteisaseet pistävät jenkkiarmeijan hetkessä vararikon partaalle ja vain neljän urhean soturin ryhmä voi pelastaa päivän. Mutta voivatko he kaikki luottaa toisiinsa ja piileekö kulisseissa jotain suurempaa?

Kuten jo ylläolevasta juonitiivistelmästä voi ehkä arvata, Battlefield 4:n tarina on niin kliseistä kamaa, että oksat pois. Tarina on muutenkin Battlefield 4:n heikointa osa-aluetta, sillä DICEn väki on selvästi keksinyt peliinsä vain kokoelman enemmän tai vähemmän siistejä kenttäideoita ja sitten kuronut viime hetkellä niiden yhdyslangoiksi puheita isänmaallisuudesta, petoksista ja epätoivoisista hetkistä. Kun lopputekstit pyörivät, monella pelaajalla tuskin on hajuakaan siitä, mitä helvettiä pelissä tapahtui tai miksi.

Hahmoja tulee ja menee, dramaattisia uhrauksia ja yllättäviä käänteitä ponnahtelee joka kulman takaa ja itse haukottelin jo toisella tunnilla, mikä edustaa muuten noin kolmasosaa koko tarinan kestosta. Suurin osa pelaajista pystyy todennäköisesti ensimmäisen vartin jälkeen arvaamaan ainakin suurimman osan tarinan ”shokeeraavista” paljastuksista ja käänteistä.

Mutta jotain positiivistakin. Rooleihin on selvästi palkattu oikeita näyttelijöitä, kuten vaikka historian parhaisiin TV-sarjoihin kuuluvasta The Wirestä Omar Littlen roolista tuttu Michael K. Williams. Näyttelijät vetävät hommansa ihan kunnialla, mutta minkäs teet kun dialogi on sellaista tasoa, että Michael Baytakin hävettäisi?

Tarina on siis turha, mutta entäs ne siistit kenttäideat? Toimivatko edes ne paremmin?

Tankki ja sinko

Jos tarinan heikko puoli on se, että Battlefield 4 hyppii maasta ja tilanteesta toiseen ilman sen suurempia murheita yhtenäisyydestä tai jatkuvuudesta, puhtaan räiskinnän kannalta se toimii paremmin. Vastaan tulee koko ajan uusia ja usein jopa ihan hauskoja tilanteita. Panssarivaunujen tukema maihinnousu taifuunin piiskaamalla rannalla, panssarisotaa kiinalaisen kaupungin raunioissa, epätoivoista puolustustaistelua pilvenpiirtäjän katolla ja niin edelleen. Mielikuvitusta on riittänyt!

Valitettavasti ei kuitenkaan pelattavuuteen asti, sillä se on niin perusräiskintää kuin olla voi. Vihollisia spawnaa tyhjille kaduille kun hieman selkäänsä kääntää, sitten räiskitään suojastaan toiseen säntäileviä kiinalaisia, pudotellaan helikoptereita ja niin edelleen.

Asevalikoima on toki mukavan laaja, sillä mukana on rynkkyä, sinkoa ja kasapanosta joka lähtöön, mutta ollaan nyt ihan rehellisiä: onko sillä lopulta niin paljon väliä, jos rynkkyjä on 862349 erilaista, kun niiden väliset erot ovat aika olemattomia?

Harmittavasti yksinpeli kaikessa tympeydessään on kuitenkin vähän pakko pelata, sillä moninpeli on jemmannut useita aseitaan sen taakse. Haluatko M249-konekiväärin tai P90-konepistoolin? Todennäköisesti, koska ne ovat aika hyviä aseita! Sitten olisi syytä pelata yksinpeliä, sillä ne avataan sen kautta! No, eipä siihen mene kuin yksi iltapäivä, sillä yksinpelin kesto ylitti hädin tuskin kuuden tunnin rajapyykkiä, mutta silti.

Tuntuu vain aivan järkyttävän turhalta, että DICE käyttää aikaa ja rahaa näin mitäänsanomattoman ja puisevan pelikokemuksen tuunaukseen, kun saman vaivan voisi käyttää paremminkin. Jos se Battlefield 4 nyt on ostettu, yksinpeliä kannattaa ehkä varovasti kerran vilkaista niiden parempien aseiden toivossa, mutta en minä kyllä harkitsisi edes pelin ostamista, jos ainoastaan yksinpeli kiinnostaa.

Moninpelistä erikseen alla olevassa moninpeliarvostelussa.

Battlefield 4 moninpeliarvostelu (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Vaan voisiko joku valkotakki kertoa, mistä ihmeestä johtuu se anomalia ihmiskunnan kollektiivisessa psyykeessä, että Call of Duty pyyhkii joka kerta Battlefieldillä baarin vessan lattiaa myyntiluvuissa? Ihan selvä juttu on, että Bäfä on ollut kaksikosta parempi peli jo kolme inkarnaatiota putkeen.

Itse olen ihan rohkeasti sitä mieltä, ettei tällaisissa pelihistorialliselta merkitykseltään puhtaissa moninpeleissä tarvitsisi olla lainkaan sitä seitsemän tunnin skriptattua yksinpeliksi kutsuttua putkea. Minusta ei ole hienoa katsella huone kerrallaan, kun joku tollo tekoälyn ohjaama muovinaama availee minulle ovia elokuvamaista huoneenpuhdistushetkeä pohjustaen. Olihan tuo toki alkuperäisen Half-Lifen Opposing Force -lisärin yksi ikimuistoisimpia hetkiä… Vuonna 1999.

Toinen mielipide

Ihmiselämä on täynnä tärkeitä tiedonjyväsiä. Yksi niistä on se, että Battlefield 4 soveltuu vain moninpeliin. Sarjan ystävät sen toki tietävät, mutta Electronic Arts yrittää edelleen kaupata peliä yksinpelin kera. Onhan se periaatteessa olemassa, mutta lapsipuolen asemassa verrattuna moninpeliin. Turhankin kirkasotsaista jenkkipatriotismia tarjoava juoni on luku sinänsä, mutta yksinpelin niittaa hölmöjen vihollisten merkityksetön räiskintä.

Neljännen osan moninpeli ottaa lähinnä pieniä uudistusaskelia, joihin kuuluvat uudet pelitilat, kartat ja varusteet. Perusteiltaan neljäs osa muistuttaa hätkähdyttävän paljon kolmatta. PC:llä ja seuraavalla sukupolvella tositoimiin pääsee 64 pelaajaa, mutta nykysukupolvella maksimimäärä on 24, mikä väistämättä latistaa suursodan tunnelmaa. Battlefieldin ennalta-arvaamattomuus ja sen tuoma taika on yhä tallella. Nykysukupolvi ei tosin suoriudu tuhoavista ympäristöistä ja muusta kilkkeestä kunnialla, vaan nikottelee useammin kuin on suotavaa. Näin ollen selkeästi parhaan Battlefield-kokemuksen saa uuden sukupolven konsoleilla.

Vaikka Battlefield 4 on yllätyksetön, Electronic Arts luottaa siihen että peli on silti markkinoiden parhaita moninpeliräiskintöjä, jolla on uskollinen yleisö. EA:sta ei ole tullut maailmanlaajuista yhtiötä olemalla väärässä. Useille kyseessä on ainoa peli, minkä tarvitsee.

Simon Elo

Kolmas mielipide

Sanotaan se jo heti alkuun: DICE voisi lakata yrittämästä pultata yksinpeliä Battlefield-sarjan tuotoksiin ja keskittyä yksinomaan moninpeliin. Sen verran väsynyttä ja innotonta meininkiä tarjotaan taas noin viiden tunnin annos. Jos puhutaan, että Call of Duty -sarjan Hollywood-räiskintä käy väsyttämään, arvatkaa vain, miten pahasti halvalta kopiolta tuntuva Battlefield-yksinpeli tuntuu.

Sen enempää umpitylsään kampanjaan ei jutturivejä kannatakaan tuhlata, sillä Battlefieldin ydin on yhä, onneksi, moninpelissä. Näin komeata ja intensiivistä menoa ei ollakaan nähty aikoihin, jos koskaan. Kookkaat kartat, ajoneuvoja, räjähdyksiä ja kymmeniä pelaajia ottamassa mittaa toisistaan. Bäfän parissa saa helposti kulumaan tunnin toisensa jälkeen. Tiedän mistä puhun, sillä vietin nimittäin juuri puoli pyhäpäivää taistelukentällä.

Alustaksihan tälle pelille kannattaa valita PC, mutta jos konehuoneesta ei löydy riittävästi vääntöä, kelpaa myös PlayStation 4 -versio hyvin. Kyllä uudessa sukupolvessa nimittäin vääntöä riittää. Kaikki tekstuurit nyt eivät ehdi aina latautua ajoissa, mutta yleensä tähän ilmiöön törmää lähinnä laskuvarjohypyn yhteydessä. Maanpinna tasolle ehtiessä maisemat ovat jo kunnossa, ruutu päivittyy mukavaan tahtiin ja meno näyttää perin hyvältä.

Peliä julkaisun aikaan vaivanneet palvelinongelmat ovat myös tiessään. En ole tähän mennessä törmännyt vielä yhteenkään kesken jääneeseen matsiin tai pelin kaatumiseen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Battlefield 4:lle voi ennustaa pitkää elinkaarta, joten kyytiin ehtii hyvin nytkin, kun tekniikkakin vihdoin pelaa.

Jos ihan rehellisiksi heittäydytään, ei Battlefield 4:n PlayStation 4 -versio silti aiheuta sellaista teknistä häikäistymistä, jota uudelta konsolisukupolvelta odottaisi. Vaikka tekniikka toimiikin mallikkaasti ja maisemat ovat näyttäviä, tuntuu peli silti hieman käännökseltä. Uusista laitteista saadaan takuulla tulevaisuudessa enemmän irti. Nyt käsissä on todennäköisesti pelin paras konsoliversio, mutta kyllähän kunnollinen peli-PC on yhä paras alusta Battlefieldille.

Juho Anttila