Decisive Campaigns: Case Blue (PC)

14.08.2012 17:45 Leevi Rantala

Tekijä: VR Designs
Julkaisija: Matrix Games
Testattu: PC Windows 7, AMD V-Series V160 2.4 Ghz, 2 Gt muistia, ATI Mobility Radeon HD 4250
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP (SP2)/Vista/7, 1,5 GHz prosessori, 1,5 Gt muistia
Pelaajia: 1-2
Muuta: Ladattava peli, hinta 34,99€
Pelin kotisivu: http://matrixgames.com/products/434/details/Decisive.Campaigns:.Case.Blue
Arvostelija: Leevi Rantala

Operaatio Sininen oli kunnianhimoinen suunnitelma, jossa Saksan armeijan tavoite oli valloittaa kesällä 1942 Neuvostoliiton Kaukasuksen öljykentät. Hitlerin sekaantuminen armeijoiden etenemiseen oli kuitenkin sekoittanut armeijaryhmien kokoonpanoja ja niinpä operaatio jouduttiin toteuttamaan vajaalla miehityksellä.
VR Gamesin uusin julkaisu Decisive Campaigns: Case Blue pyrkii mallintamaan tämän toisen maailmansodan vaativimpiin operaatioihin lukeutuvan tehtävän molempien osapuolien näkökulmista. Decisive Campaigns: Case Blue on operatiivisen tason strategiapeli, jonka juuret löytyvät Advanced Tactics Gold -pelistä.

Vaikka tykkäsinkin Advanced Tactics Goldista, niin sen suurimmaksi kompastuskiveksi nousi valtavasti työtä vaativa mikromanagerointi. Case Bluessa tämä on onneksi korjattu, joten sotilaita ja tankkeja ei tarvitse enää lähetellä yksitellen rintamalle. Armeijoille voi halutessaan määrätä myös prioriteetteja, jolloin saapuvat täydennykset suuntaavat automaattisesti apua kaipaavalle rintamalohkolle. Uudistus on suorastaan loistava, sillä sen ansiosta pelissä voi oikeasti keskittyä suurien suunnitelmien pähkäilyyn ja niiden toteuttamiseen.

Eri operaatioita ja niitä vaikeuttavat valtionjohdon oikut

Nimestään huolimatta paketista löytyy Operaatio Sinisen lyhyen ja pitkän versioiden lisäksi muutakin pelattavaa. Paketti sisältää omat kampanjansa neuvostoliittolaisten hyökkäysoperaatio Uranukselle sekä Mansteinin johtamalle operaatio Trappenjagdille. 2nd Kharkov- ja Drive on Voronezh -skenaariot tarjoavat puolestaan pari pienempää kahnausta, jotka sopivat hyvin pelin perusteiden opetteluun.

Sotapelien kaavasta poiketen mukana on myös jatkuvan juonen tarjoava skenaariopaketti, jossa seurataan 1. panssaridivisioonan taisteluja. Jokaisesta kahakasta eloonjääneet joukot sekä komentajan pistesaldo siirtyvät aina seuraavaan tehtävään. Tämä pakottaa miettimään strategioitaan otsa kurtussa, sillä jokaisen yksikön menetys kirpaisee ikävästi. Toivottavasti tällaisia taistelukertomuksia on tulossa lisää vaikka lisäosien muodossa, sillä se tarjoaa perinteiseen sotapelikaavaan mukavaa vaihtelua.

Mikäli idän ja lännen välistä maaottelua tykkää pelata sakemannien puolella, on Case Bluella tarjolla jännittävä yllätysbonus saksalaisten joukkojen johtajalle. Peliin on nimittäin mallinnettu Saksan ylimmän johdon sekaantuminen armeijoidensa etenemiseen. Osa heidän suunnitelmistaan ja vaatimuksistaan ovat suorastaan älyttömiä, eikä niiden toteuttaminen ole mitenkään mahdollista. Kaikkien käskyjen toteutumista valvotaan ja mikäli kenraalit eivät pompi herrojen tahtojen mukaan, niin luvassa on runsaasti raippaa. Toisaalta hyvin taistellut komentaja voi ostaa tiettyjä komentokortteja, joilla osan suuruudenhulluista suunnitelmista saa heittää suoraan mappi ö:hön.

Sujuvaa sotimista ja korttitaisteluja

Decisive Campaigns: Case Bluen sotiminen on sutjakasta kahinointia. Eri yksiköiden liikuttaminen on helppoa, sillä niitä pystyy liikuttamaan joko rykmenteittäin tai divisioonittain. Hieno uudistus on myös se, että aina päämajan valittuaan kaikki sen alaisuuteen sidotut yksiköt ponnahtavat esiin kartalta. Tämän ansiosta suuremmatkin joukko-osastot on helppo pitää komentojen ulottuvilla.

Huoltoa on yksinkertaistettu Advanced Tactics Goldista rankalla kädellä. Enää se ei valu päämajalta toiselle ja edelleen etulinjan janttereille, vaan jako alkaa aina ylimmästä esikunnasta. Sieltä junat ja rekat kuskaavat tarvikkeet suoraan jokaiselle yksikölle. Tämä tekee huoltoreittien seuraamisesta kohtuullisen yksinkertaista, tosin menetelmän realistisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Pelin asetustiedostoa voi myös itse editoida, jolloin huollon saa pelaamaan pelisarjan aiemmista osista tutulla ”esikunnasta esikuntaan” -tavalla. Pelisuunnittelija itse tosin toteaa, että tätä lähestymistapaa ei virallisesti tueta, joten sen käyttäminen voi hidastaa peliä huomattavasti ja tuoda esiin odottamattomia bugeja.

Oman lusikkansa sotasoppaan tuovat eri komentajat. Jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, jotka nostavat tai laskevat joukkojen ominaisuuksia. Mukaan on mahtunut onneksi myös surkeita päällikköjä, jotka aiheuttavat mukavasti lisää päänvaivaa. Johtajia ei voi vaihtaa mielivaltaisesti, sillä jokaisella on oma poliittinen hintansa. Esimerkiksi Rommelin saaminen itänäyttämölle maksaa todella paljon, koska hänen taitojaan tarvitaan Afrikassa.

Joukkojen ominaisuuksiin vaikuttamisen lisäksi jokaisella komentajalla on nippu erilaisia komentokortteja, jotka muokkaavat mielenkiintoisesti pelimekaniikkaa. Korteilla saa ostettua väliaikaisia ja tehokkaita bonuksia, jotka vaikuttavat hyvin suuresti taistelujen kulkuun ja parhaassa tapauksessa jopa koko kampanjan etenemiseen. Etulinjan kenraalit saattavat saada bonuksia esimerkiksi linnoittautumiseen tai tankkien hyökkäysvoimaan, kun taas ylemmän tason kenraalit voivat pyytää OKH:lta lisää varusteita, uusia yksiköitä tai enemmän öljyä. Kovin usein kortteja ei pysty käyttämään, sillä ne vaativat reilusti komentopisteitä ja useimmat kenraalit tuottavat kyseistä resurssia vain yhden tai kahden pisteen verran kierroksessa. Niinpä kortit kannattaakin säästää kriittisiin sotaliikkeisiin.

Kiero, kierompi, Case Bluen tekoäly

Tekoälyä on mainoslauseiden mukaan viilattu paremmaksi ja se kyllä näkyy. Konekomentaja osaa välttää motitukset, etsiä rintamalinjan heikkouksia ja laukaista tuhoisia vastahyökkäyksiä. Parhaimmillaan se osaa jallittaa todella pahasti, esimerkiksi vetämällä ensin tietyllä linjalla joukkojaan takaisin ja sen jälkeen katkaisemalla kaulan yli-innokkaalta etenemiskolonnalta. Toki tekoälynkin saa välillä narrattua ansaan, mutta se vaatii työtä ja suunnitelmallisuutta. Tekoälyn osuutta pelistä nauttimiseen ei sovi aliarvioida, sillä säännöllistä pelikaveria on hankala löytää parhaimmillaan kuukausia kestävään pelisessioon.

Kaiken kaikkiaan Decisive Campaigns: Case Blue on iso askel eteenpäin Advanced Tactics: Goldista. Järkevämmin toteutettu huollon ja joukkojen jako, yksittäisten komentajien vaikutukset, selkeämpi käyttöliittymä ja ovelampi tekoäly tekevät siitä todella muhkean paketin. Suosittelen peliä lämpimästi kaikille, jotka eivät ole vielä tympääntyneet toiseen maailmansotaan sijoittuviin strategiapeleihin.