UUSIMMAT

Deus Ex: Human Revolution (PC)

17.09.2011 17:37 | Heikki Takala

Tekijä: Eidos Montreal
Julkaisija: Square Enix
Testattu: PC, Intel Core i5, 6 Gt muistia, Radeon 6770
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC, Windows XP/Vista/7, 2 GHz prosessori, 1/2 Gt muistia (XP/Vista+W7), Geforce 8000/Radeon HD 2000
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://deusex.com/
Arvostelija: Heikki Takala

 

Tätä on odotettu. Alkuperäinen Deus Ex teki itseeni valtavan vaikutuksen. Ei välttämättä loistavan tarinansa tai vapaan pelityylinsä vaan teoksen dystooppisen tunnelman tähden. Peli huokui epätoivoista tulevaisuutta, jokaista yksityiskohtaansa myöten. En silti tiennyt epätoivon liittyvän myös pelisarjan seuraavaan osaan, sillä Invisible War oli käytännössä kaikkea mitä Deus Ex ei ollut. Helposti ymmärrettävää karkkihöttöä jonka ainoa pelimekaniikka oli eteenpäin meneminen ja ampuminen.

Human Revolution muuttaa kaiken. Se on tyylikäs paluu takaisin pelisarjan juurille, nykyajan ehdoilla. Vaikka olemme jo kertaalleen ehtineet arvostella pelin, niin sen PC-versio osoittautui kestotestissä sen verran konsoliversioitaan piukemmaksi, että se ansaitsee oman juttunsa.

PC-versioon keskittyvän arvostelun pohjiksi kannattaa lukea ensin Miikka Lehtosen aiempi arvostelu konsolipainoksesta:

Deus Ex Human Revolutionin tarina nimittäin tuntuu todella paljon klassiselta kyberpunkilta. Suuryhtiöiden välistä sotaa, pohdintaa median roolista ihmisten ajatusten muokkaajina sekä tietenkin keskustelua siitä, mitä inhimillisyys oikeastaan onkaan. Onko ihminen vähemmän ihminen, jos suuri osa hänen kehostaan korvataan tietokoneilla?

Tämä on piristävää vaihtelua moniin muihin tieteispeleihin verrattuna. Ei muukalaisten invaasioita, ei olevinaan syvällisiä kysymyksiä uskonnosta, vaan rehellistä William Gibson / Neal Stephenson –settiä, joka saa varmasti kaikki nuoruudessaan alan kirjallisuutta kuluttaneet lääpälleen.

Kuten tietenkin olettaa sopii, tarinan päähenkilö on monellakin tapaa kaikkien näiden avainkysymysten keskipisteessä. Itse päätarina on eeppinen kertomus menetyksestä, kostosta ja elämää suuremmista pahiksista, jotka hämärien salaliittojensa ja varjohallitustensa avulla johtavat maailmaa.

Lue koko arvostelu:Deus Ex: Human Revolution (PC, PS3, Xbox 360)

Vangitsevaa kerrontaa

Pelin maailma on vangitseva. Visuaalinen kerronnan sekä ympäristöön ripoteltuen sähköpostien ja e-kirjojen määrä on typerryttävä, ja tyydyttävät ainakin omat standardini siitä kuinka elävä maailma luodaan. Itse Jensenin matkan seuraaminen saattaa kenties ajoittain jäädä kaiken tutkimisen varjoon ja langeta joihinkin foliohattukliseisiin, muttei koskaan häiritsevällä tavalla. Enemmän kuin kerran huomasin peliä edistävän motivaationi perustuvan enemmän siihen, minkälaisia sähköposteja seuraava tietokone pitää sisällään, kuin minkälaisia salaisuuksia Sarif Industriesin historia pitää sisällään.

Ja tässä vaiheessa päätin jo peukutella peliä. Olen Miikan kanssa samoilla linjoilla. Human Revolution ei ole toimintapeli. Ei vaikka markkinointiosasto on keksinyt sille kyseisen leiman antaakin. Jo pelkkä kenttäsuunnittelu, joka sisältää noin miljoona ilmanvaihtokanavaa, hajoavat seinät sekä vaihtoehtoiset reitit viestii, ettei pelissä olisi tarkoitus ammuskella. Tästä kielii myös Jensenin niukka elinvoima, sillä pelaajan henki on hellässä jo muutamasta kudista, eivätkä lukuisat augmentit tuo asiaan juurikaan helpotusta.

PC-versio ei kuitenkaan kärsi ongelmista joista Miikka arvostelussaan mainitsi. Tähtäys, olipa se kulman takaa tai seisaaltaan, toimii johdonmukaisesti. Jopa kauempana oleviin vihollisiin on helppo osua pienellä mallaamisella. Hiirellä on luonnollisesti huomattavasti helpompi tähdätä kuin padilla, joten ongelma saattaa olla tässä. Kontrollit ovat muutenkin intuitiiviset, eikä näppäimistösijoittelun epäloogisuuksia tullut vastaan lainkaan.

Konsoli- ja tietokonealustoiden eroavaisuuksiin on muutenkin paneutuminen, sillä ainakin netistä kaivettujen videoiden perusteella peli pyörii huomattavasti sulavammin tietokoneella kuin konsolilla. Jo kevyemmällä raudalla sahalaidat loistivat poissaolollaan, ja hahmojen liikkuminen ja animaatio vaikuttivat sulavammilta. Myös Miikan inhoamat pomo-taistelut kääntyvät hieman päälaelleen. Koska räiskiminen on pohjimmiltaan helppoa, pomot kaatuivat viimeistä lukuunottamatta parilla yrittämällä. Tämä ei tee niistä kuitenkaan yhtään vähemmän turhia. Joten helppoja tai ei, peli olisi loistanut niitä ilmankin.

Kenties juuri räiskinnän sujuvuudesta johtuen, koko aseiden käyttö tuntuu hetkittäin jopa huijaukselta. Arsenaali ei tehnyt itseeni juuri vaikutusta, mutta niiden teho teki. Kun hiippailuun ajoittain puutui, ei tarvinnut kuin ottaa äänenvaimennettu pistooli esiin ja tiputella vartijat muutamalla nopealla napilla otsaan. Vartijat ovat valitettavasti idiootteja alustasta riippumatta. Ne pääasiassa pyörivät erilaisten suojien takana. Tosin silloin harvoin kun ne päättivät motittaa Jensenin, henki lähti käytännössä poikkeuksetta.

Pelillisen sujuvuuden sekä visuaalisen ja tarinallisen pätevyyden ansiosta Human Revolutionin PC-versio ansaitsee Suosittelemme-peukun, vaikka konsoliversiolle sitä ei voitukaan perustellusti myöntää. Juuri mikään ei saanut minua pois imusta jonka peli ja sen maailma loivat ensi hetkistä alkaen, ääninäyttelyä lukuun ottamatta. Mutta jokaisella teoksella on rosoisia reunoja. Jos ne ovat näin pieniä, en vain viitsi välittää.

Kaikki tämän artikkelin kuvat on otettu PC-versiosta.

Kuvagalleria spoilaa takuuvarmasti, jos olet yhä pelin alku- tai keskivaiheilla.

 

Toinen mielipide (PC)

Kaikkine ongelmineenkin uusi Deus Ex on mukaansatempaavin peli pitkiin aikoihin. Tällä hetkellä Steamin mittarissa tikittää jo 38 tuntia peliaikaa, enkä liene vielä lähelläkään loppua. Esimerkiksi Mass Effect 2:n kohdalla Steam näyttää 39 tuntia, ja pelaamatta on yhä viimeisin DLC.

Mikä Deusissa sitten niin viehättää? Ennen kaikkea tarina ja tunnelma, jotka yhdistyvät upeaan pelattavuuteen. Pelin luoma tulevaisuus on osittain vetoava, osittain pelottava. Eniten siinä pelottaa liiankin uskottava ja tätä päivää peilaava kuvio ihmisistä itsestään. Tarinan lomassa kuin huomaamatta laajeneva deusversumi on kuin pelillinen peili nykyihmisestä, joka pelkää tuntematonta, jota manipuloidaan huomaamatta ja joka reagoi arvaamattomasti.

Alkuperäisessä Miikan arvostelussa kritisoitiin erityisen ankarasti pelin jakomielitautisuutta. Miikan huomiot pitävät paikkansa vahvasti myös PC-versiossa: räiskintäpuoli on selvästi päälleliimattu osuus ja pomotaistelut ovat raivostuttavia. Tekijät ovat selvästi tehneet kaikkensa pitääkseen pelaajan kaidalla polulla, hiippailemassa ja hakkeroimassa. Jos et hakkeroi, on peli hankalampi ja kulkureitit rajoittuneempia. Hahmoa voi kyllä kehittää eri suuntiin, mutta ilman joitakin painopisteitä seikkailusta nauttiminen jää paljon laimeammaksi. Piste. Lisäksi pelaaja saa murhasurmista vähemmän kokemuspisteitä kuin tainnutuksista, joten voiko tätä selvemmin enää ketään töniä helläkätisen hiippailulinjan suuntaan?

 

Räiskintäpuolen ongelmat jäävät kuitenkin PC-versiossa konsoleita vähäisemmiksi, eikä harhautuminen shooteripuolelle muodostu ongelmaksi. Pikemminkin se on peliä dramaattisesti helpottava oikotie, sillä PC-versiota on pätsitty julkaisun jälkeen jatkuvasti. Pelattavuus on parantunut ja etenkin hiirellä tähtääminen on nopeaa ja tarkkaa. Räiskiminen on nyt niinkin mukavaa, että välillä olen joutunut ottamaan itseäni niskasta ja pakottautumaan stealth-pelityyliin. Inventaariossa istuvat upeat aseet kun suorastaan polttelevat välillä kärsimättömän näpeissä. No, onneksi hiippaillessakin välillä möhlii, vartijat ehtivät hälynapeille ja hiippailu vaihtuu toiminnaksi. Eikä räiskekään niin helppoa silti ole, sillä Jensenin henki on yhä höllässä kun kuulat viuhuvat.

Kerrataanpa siis vielä kerran Miikan suurimmat peukuntappajat:

  • Kaikki ei Human Revolutionin third person –räiskintämaailmassa kuitenkaan ole kultaista, sillä se itse räiskintäosuus on selvästi pelin heikointa alaa. Ennen kuin aseisiinsa modailee punapistetähtäimet ja muut tarpeellisuudet, tähtääminen on tuskallista ja tarkkuus odottaa löytäjäänsä. Ongelmaa pahentaa se, että testialustana toimineen PlayStation 3:n peukkutikut ovat aina olleet mielestäni hieman epätarkkoja, mikä ei auta kun pitäisi yrittää napsaista pistoolilla ohimoon 100 metrin päässä riekkuvaa kiväärimiestä.
  • Onneksi räiskintää ei ole pakko harrastaa, eikä rehellisesti sanoen kannatakaan, sillä Human Revolution on suunniteltu selvästi hiippailupeliksi.
  • Se jo käsiteltiinkin, että pelin räiskiminen on parhaimmillaankin vain OK-tasoa, mutta pomotaistelut vajoavat vielä alemmas. Ne ovat pääsääntöisesti masentavan vaikeita ja typerryttävän rasittavia pelinpysäyttäjiä, mutta onneksi niitä ei tule vastaan monta kertaa pelin aikana.

Kun peli lupasi toimivansa yhtä lailla räiskintänä kuin hiiviskelynä, niin räiskinnän oltua noin kurjaa ei teos yksinkertaisesti vastannut lupauksiaan. Puolet puuttui.

PC-versio sen sijaan palvelee. Vaikka räiskintäpuolessa on yhä omat hölmöytensä, mutta ainakin se toimii ja viihdyttää mainiosti. Paitsi joissakin pomotappeluissa.

PC-version upean grafiikan, herkullisen pelattavuuden, yleisen toimivuuden ja bonuksena tiuhan päivitystahdin myötä julistan täten sen Deus Exin parhaaksi versioksi. Ja siinä missä konsoliversion ongelmat kylmäsivät Suosittelemme-leiman, PC-versiossa vastaavat ongelmat on joko korjattu tai ne eivät juuri haittaa. Sen johdosta kannatan Heikin tavoin Suosittelemme-peukun myöntämistä Human Revolutionin PC-versiolle. Ja jatkan pelaamista.

Jukka O. Kauppinen

 

Pelivideoita:

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lisää aiheesta

Deus Ex: Human Revolution (PC, PS3, Xbox 360)

Vuosikausien tauon jälkeen Deus Ex nousee uudelleen. Konsolipelin leima roikkuu taas niskassa, mutta ilahduttavasti se ei paljon paina: Deus Ex Human Revolution on pienistä lommoista huolimatta täyttä rautaa.

Human Revolutionin paras oivallus lienee se, että se sijoittuu aikaan ennen ensimmäistä Deus Ex –peliä ja itseasiassa kertoo tarinan ensimmäisten kyberneettisten parannusosien, augien, päivistä. Ratkaisu paitsi vapauttaa tiimin vastuusta JC Dentonin tarinan jatkamisestä väkinäisen oudoilla ja taatusti hölmöillä tavoilla, myös tekee kokonaisuudesta mukavan retrohenkisen.

Deus Ex: Human Revolution – salat avautuvat haastattelussa (osat 1-5)

Lisää etukäteispropagandaa voit nauttia Eidos Montrealin pelintekijän, Human Revolutionin tuottaja Jean Francois Dugasin haastattelusta. Haastattelu on jaettu viiteen osaan, aiheina muun muassa aiempien Deus Exien vaikutus, toiminnan ja roolipelaamisen balanssi, peliin vaikuttanut populaarikulttuuri, käsikirjoituksen luominen sekä PC-versio.

Deus Ex: Icarus Effect laajentaa Human Revolutionin tarinaa

Human Revolution -pelistä löytyvä tarina on kuitenkin vain yksi osa suurempaa kokonaisuutta, joka tulee toivottavasti lähivuosina laajenemaan uusissakin peleissä. Ja kirjoissa ja muissa medioissa. Kuten Deus Ex: Icarus Effect -kirja onnistuneesti osoittaa.

Deus Ex (PS2)

Deus Ex:n tapahtumat sijoittuvat Cyber Punk -henkiseen lähitulevaisuuteen. Deus Ex:n maailma on synkkä paikka, jossa suuryhtiöt hallitsevat käytännöllisesti katsoen kaikkea. Suuri osa ihmisistä elää jatkuvassa nälässä ja köyhyydessä taistellen elämästään huumeiden, korruption sekä väkivallan runtelemassa maailmassa. Rikkaat elävät puolestaan tyylikkäissä luksuslähiöissä keräten ympärilleen rahaa sekä valtaa.

Deus Ex: Invisible War (PC, Xbox)

Spectorin pelit ovat aina tähdänneet johonkin korkeampaan päämäärään, avoimiin maailmoihin, joissa pelaaja voi tehdä valintoja ja kulkea mielensä mukaan. Hänen uutukaisensa Deux Ex: Invisible War, jatko-osa neljän vuoden takaiseen Deux Exiin, pohjautuu samaan idelogiaan.

Lue myös

Dead Island (PC, PS3, Xbox 360)

God of War Collection Volume II (PS3)

Resistance 3 (PS3)

Toy Soldiers: Cold War (Xbox 360)

Zombie Driver (PC)

 

Keskustelu

@11. Samaa mieltä. Itse asiassa aina, kun näkee ilmastointiröörin, on löytänyt ”oikotien”.

Käytännössä pelissä on joka tilanteeseen kaksi vaihtoehtoa:
1. Ammutaan tai hakataan kaikki kuoliaaksi.
2. Mennään ilmastointirööriin ja hakkeroidaan jotain.

”Jo pelkkä kenttäsuunnittelu, joka sisältää noin miljoona ilmanvaihtokanavaa, hajoavat seinät sekä vaihtoehtoiset reitit viestii, ”
eikös joka paikassa ollut suurinpiirtein yksi ilmastointikanava josta pystyi menemään, toinen vaihtoehto oli tappaa kaikki.

Taistelu ei ole kankeaa, mitä nyt vähän konsolimaista. Joka tapauksessa pelin pääsee helposti läpi joko ampumalla tai hiippailemalla, vaikka vaikeustaso olisikin GIVE ME DEUS EX.

Hiippailemiseen minut ajoi se tosiasia, että ampumalla pelissä ei ollut enää mitään järkeä. Varsinkin kun vihollisten tekoäly on sitä tasoa, että pää pistetään tolpan takaa esiin täsmälleen samasta paikasta kolme kertaa, katoaa haaste ja mielenkiinto nopeasti.

PC-version helppoudesta huomaa, että peliä ei ole alunperin tarkoitettu pelattavaksi hiirellä. eDomen peukusta huomaa, että pojat ei osaa käyttää hiirtä.

Ansaittu peukku PC-versiolle. En itse ymmärtänyt valitusta taistelun kankeudesta. Tosin viimeinen kunnolla pelattu FPS taitaa olla minun kohdalla Unreal Tournament…

Itse alan olemaan ihan lopussa ja pelannut niin että en ole tappanut ketään(jos pomoja ei lasketa, tosin niitäkään en ole räiskimällä tappanut)

Onkin aseet ollut melko turhia ja vieneet ison osan inventaariosta.

Peli on parhaimmillaan kun stealthaa ja nukuttaa kavereita.

”…mikä ei auta kun pitäisi yrittää napsaista pistoolilla ohimoon 100 metrin päässä riekkuvaa kiväärimiestä.”

Ilmassa on selvästi hieman alleviivaamisen makua, mutta tässä pelissä taistelun on selvästikin tarkoitus olla haastavaa, ja jos yllämainittu temppu olisi mahdollista, niin se oli aivan liian helppoa.

Domessa ollaan ilmeisesti sen verran pollamössöCODsukupolvea, että ei enää ymmärretä miltei realistisen kömpelön taistelumekaniikan päälle.

Ei taideta muista miten alkuperäisessä Deus Ex pelissä aseet olivat tähän peliin verrattuna oikeasti kuraa ennenkuin niitä ja skillejä päiviteltiin ja urakalla.

Mikä niissä pomotaisteluissa muuten on niin hemmetin vaikeaa. Ensimmäinen pomo oli vaikein, kun mukana oli vain stunneri, mutta sekin tippui toisella yrityksellä kun älysi käyttää ympäristöstä löytyviä explo tynnyreitä ja kaasupulloja. Toinen pomo oli helppo, sen kuin juoksi vain vastakkaiseen suuntaa ohi, kun tämä ryntäsi päälle. Kolmas pomo kesti tovin, mutta tippui ensimmäisellä yrityksellä hit ’n run meiningillä.

Täydellisessä maailmassa pelin taistelu olisi ollut vielä kömpelömpää ja hiippailu huomattavasti haastavampaa.

Mutta eihän nykynuoriso osaisi sellaisia pelejä enää pelata.

”Ennen kuin aseisiinsa modailee punapistetähtäimet ja muut tarpeellisuudet, tähtääminen on tuskallista ja tarkkuus odottaa löytäjäänsä.”

Miksihän ne punapistetähtäimet ja muut tarpeellisuudet laitetaan aseisiin? Eikai siksi että, siitä tulisi tarkempi?

Muropaketin uusimmat