Enemy Territory: Quake Wars (PC)

02.10.2007 17:40 Jukka O. Kauppinen

Enemy Territory + Quake + sotaa verkossa. Täydellinen resepti? Kaukana siitä. Netissä pelattavat räiskintäpelit eivät ole kokeneet viimeisen vuosikymmenen aikana kovin kummoisia muutoksia, mutta kaiken sen roskan seassa on pilkahtanut jokunen valopilkku, jotka ovat johdattaneet pelaajia avarammille vesille. Kaikkea ei tarvitse tehdä aina saman kaavan mukaan.

Quake Warsin tekijät eivät ole haistelleet muutoksen tuulia. Tarjolla on teknisesti näyttävää mutta sisällöllisesti tylsää verkkoräiskintää, joka puraisee vain ja ainoastaan refleksipelaajiin. Totaalisille räiskintäpelifaneille tämä voi olla taivas, minulle portit eivät auenneet.

Avaruuden mörrimöykyt ja slitssläts-ihmiset

Enemy Territory: Quake Wars jatkaa suositun ilmaispelin Enemy Territoryn jalanjäljissä. Se oli Return to Castle Wolfensteiniin perustuva verkkoräiskintä, joka oli kerrassaan mainio toiseen maailmansotaan sijoittuva nettipauke. Quake Wars onkin loppumetreillä paljon lähempänä sitä kuin yhtään Quake-sarjan teosta. Painopiste on maanläheisempi, ehkä hitusen realistisempi ja painottuu reippaasti enemmän kulkuneuvoihin.

Nettiräiskintää on yritetty höystää ja monipuolistaa. Jokainen kartta on osa kampanjaa, tarinaa jossa kerrotaan palanen ihmisten ja stroggien taistelusta. Kentillä on erilaisia kohteita tai tavoitteita, joita pelaajat voivat suorittaa. Ehkä jotain paikkaa puolustetaan, jonnekin hyökätään, jokin laite pitää hakkeroida, jokin paikka rikkoa tai rakentaa. Pelaaja palkitaan pisteillä, kun tämä auttaa tiimiään tehtävien suorittamisessa. Tämä on sinänsä hyvä veto, sillä kyse ei ole enää pelkästään erilaisten kohdealueiden hallussapitämisestä tai suinpäin toisten kimppuun höökimisestä. Pelimekaniikka on näin asteen monimutkaisempaa.

Myös osapuolissa on hieman eroja, joskin lähinnä kosmeettisia. Ihmiskunnan urheat soturit kamppailevat avaruuden mörkkejä vastaan, mutta osapuolet on tasapainotettu erittäin tarkoin. Skini on erilainen, mutta hahmoluokat ja aseet vastaavat täydellisesti toisiaan perussoltusta pioneerihakkeriin. Aseissa on toki eroja kun aivan yksittäistasolle mennään, mutta loppumetreillä välineiden erot tasapainottavat toisensa.

Pelaaminen itsessään on kuitenkin sitä samaa, iänikuista perusräiskintää. Tauotonta fragaamista, näkymättömistä tulevia raketteja, turboboostattujen sankarien heittelemiä kranuja ja headshotteja. Näkymättömissä olevia tarkk’ampujia, päättömästi kiitäviä kaahaajia, bunnyloikkijoita – kaikki tylsä ja ärsyttävä löytyy.

Reaktiot ja millintarkasti kohdilleen heitetyt tähtäimet nostavat tuttuun tapaan refleksipelaajat kuningasluokkaan, muut ovat lähinnä puolisokeina haahuilevia maaleja. Aivan kuten tämän sortin peleissä Doomista lähtien.

Näistä samoista syistä Quake Wars voi olla monille se paras peli ikinä. Nopeatempoinen pupuloikkaemulaattori, jonka kiivas toiminta täyttää kaikki vaatimukset. Ei pelin teknisiä ansioita kannata kiistääkään – toiminta on tasapainoista, eri hahmoluokat on tehty hyvin, aseissa riittää vaihtelua ja erilaiset kulkuneuvot ovat hauskoja. Erityisesti ihmisten kaluston pistäminen vastakkain outojen muukalaislaitteiden kanssa on vekkulia. Ja verkkopeli toimii hienosti.

Wanha

Silti, allekirjoittaneelle Quake Wars on wanha. Ei tällaista enää jaksa. Nähty. Tylsää. Ärsyttävää. Etenkin kun muistaa miten hienoja räiskintöjä on muutoin tarjolla. Battlefield 2:een ja erityisesti Red Orchestraan verrattuna tämä on kuin askel taaksepäin, kohti räiskintöjen esihistoriaa. Taktikointi, verrattain realistinen ote ja motivoiva tiimipelaamisen henki puuttuu. Vaikka Quake Wars yrittääkin ohjata pelaajia yhteistyöhön, niin käytännössä kentällä on se pari-kolmekymmentä sooloilijaa. Pelissä on kuoret mutta ei sisältöä.

Tämä on surullista katsottavaa, etenkin erääseen toiseen juuri ilmestyneeseen pelin verrattaessa. World in Conflict on naksustrategiana niin kovin erilainen peli, mutta se haki innoitusta Counter-Strikestä ja toi naksustrategioihin fps-räiskintöjen fiilistä. Pelaajat esimerkiksi jaetaan erilaisiin yksikköluokkiin, jotka joutuvat pakostikin tukemaan toisiaan. Lisäksi käyttöliittymä tuki tehokkaasti sanatonta viestintää. World in Conflict saakin täysin tuntemattomat pelaajat yhteistyöhön aivan itsestään, Quake Wars ei tarjoa tällaisia innovaatioita. Se vain jatkaa samalla vanhalla räiskintöjen kaavalla muista piittaamatta. Tässä fragi on yhä kukkulan kuningas.

Siksi Enemy Territory: Quake Wars failaa. Se iskee hardcoreimpaan räiskintäsakkiin, mutta allekirjoittaneen kaltainen pitkän linjan pelaaja, innokas fps-pelien ystävä, jäi kylmäksi. Olihan pelissä välillä hyvätkin hetkensä, en kiistä. Ylsin parhaimmillaan erän parhaaksi pelaajaksi, joten en ollut aina pelkkä maalitaulukaan.

Quake Wars tulee narinastani huolimatta olemaan varmasti monen ammattilaispeliliigan turnauspeli, enkä kiistä sen saavutuksia pelattavuussektorilla. Tai etteikö se maistuisi nettiräiskintöjen innokkaimmille ystäville. Mutta minulle ei maistu.

Tekijä: Splash Damage
Julkaisija: Activision
Testattu: Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT
Saatavilla: PC
Tulossa: PlayStation 3, Xbox 360 – ajankohtaa ei ilmoitettu
Laitevaatimukset: Windows XP/Vista, Pentium 4 2,8 GHz/Athlon XP 2800+, 512 Mt muistia, 128 Mt 3d-näytönohjain
Pelaajia: 1-32
Pelin kotisivu: http://www.enemyterritory.com/
Jukka O. Kauppinen

Toinen mielipide

Kuulun itse siihen pelaajaryhmään, joka odotti Quake Warsia kuin kuuta nousevaa, pitkälti positiivisten Enemy Territory: Wolfenstein -kokemusteni pohjalta. Tästä huolimatta peli jätti minut kylmäksi, enkä oikeastaan edes tiedä, miksi.

Objektiivisesti tarkasteltuna hyvää löytyy melkoisesti. Mukavaa on esimerkiksi se, että peli jakaa jokaiselle hahmoluokalle jatkuvasti muutenkin pelaamiseen liittyviä tavoitteita, mutta ikävää on se, että pelaajat eivät ainakaan toistaiseksi ole sisäistäneet niitä. Mitä iloa on pioneerille jaettavista korjausbonuksista, jos pässit suhaavat pioneereillään rynkyt savuten pitkin takametsiä samalla kun tiimi ottaa pataan? Toisaalta tämä ei ole niinkään pelin vika, vaan pelaajien, jotka ovat otsikossa keskittyneet juuri siihen epäoleellisimpaan QUAKE-sanaan.

Ehkä ongelma oli minun kohdallani se, että komeista puitteista ja arsenaalista huolimatta sitä sotapelin tuntua ei päässyt muodostumaan, vaan peli tuntuu Quakelta turhan avoimmilla kentillä. Uskon kyllä, että mikäli lajityyppi – eli nopeatempoiset refleksiräiskinnät á la Counter Strike – nappaa, tätä kyllä pelaa ilokseen. Hypepuheiden perusteella Quake Warsin piti vain olla niin paljon enemmän.

Miikka Lehtonen