Ensituntumat Avatar: Frontiers of Pandora on kuin siniseksi maalattu Far Cry
Kuva: © Ubisoft
Avatar-elokuvat ovat olleet valtavan suosittuja, mutta miten hyvin värikäs tieteismaailma toimii pelinä? Tutustuimme ennakkoon Ubisoftin joulukuussa ilmestyvään Avatar: Frontiers of Pandoraan.
Elokuvaohjaaja James Cameronin luoma Avatar valloitti miljoonat katsojat ympäri maailmaa vuonna 2009. Visuaalisesti mykistävä toimintaseikkailu sijoittui Pandora-nimiselle kuulle, jossa ihmiset sotivat alkuperäistä na’vi-kansaa vastaan luonnonvaroista. Elokuvan rinnalla julkaistiin samana vuonna myös Avatar: The Game -videopeli, mutta sittemmin vehreästä viidakkoplaneetasta on voinut nauttia ainoastaan valkokankaalla.
Joulukuussa julkaistava Avatar: Frontiers of Pandora antaa pelaajille jälleen mahdollisuuden astua Pandoralle ja kokea värikäs fantasiamaailma uudessa avoimen maailman toimintaseikkailussa. The Division -pelisarjasta parhaiten tunnetun Massive Entertainmentin kehittämää uutukaista esiteltiin medialle pari viikkoa sitten, jolloin toimittajat saivat nauttia pelin annista muutaman tunnin edestä.
Ensituntumien perusteella luvassa on hyvin farcrymaista toimintaa.
Kuva: © Ubisoft
Avatar: Froentiers of Pandoraa esitelleessä demossa päästiin käsiksi pelin alkuvaiheisiin, jossa na’vien joukkoon palannut ihmisten kasvattama päähenkilö joutui todistamaan itsensä klaanille estämällä ihmisiä ryöstöviljelemästä planeetan resursseja. Neljän tarinatehtävän aikana pelaaja kesytti itselleen muun muassa valkokankaalta tutun ikran-liskon lemmikikseen ja hyökkäsi RDA-palkkasotureiden puolustamalle öljyjalostamolle. Samalla päästiin tutustumaan myös avoimen maailman tarjoamiin antimiin.
Helpoin tapa kuvailla Avatar: Frontiers of Pandora on juurikin Far Cryn kautta, sillä sen monet pelimekaniikat on lainattu suoraan Ubisoftin suositusta räiskintäpelisarjasta ja maalattu sinisiksi. Pandora avautuu pelaajalle valtavana tutkittavana planeettana, jonka metsistä voi löytää itselleen kasveja kerättäväksi ja eläimiä metsästettäväksi. Näistä saaduilla resursseilla voi puolestaan kyhäillä varusteita, joilla parantaa omaa kestävyyttä ja aseiden tulivoimaa.
Ympäri tienoota on ripoteltu lisäksi pienempiä sivutehtäviä sekä aktiviteetteja, jotka antavat kokemuspisteitä hahmon kehitykseen ja taustoittavat maailmaa. Tutkiminen tuntuisikin nostetun entistä suurempaan rooliin, sillä Pandoran vehreät viidakot ja luonnon takaisin valloittamat hylätyt tukikohdat pursusivat salaisuuksia löydettäväksi. Monet Avatarin nähneet ovat lisäksi halunneet aina sukeltaa Pandoran syvyyksiin, ja Frontiers of Pandora antaa siihen viimein erinomaisen mahdollisuuden.
Demoversiossa suunnistaminen – ja ennen kaikkea päätehtävän seuraaminen – oli tosin äärimmäisen sekavaa, ja viiden toimittajan porukasta jokainen kysyi vuorotellen apuja löytääkseen reitin oikeaan paikkaan. Osasyynä tähän oli toisaalta toimittajaraukkojen pudottaminen keskelle peliä, jolloin oleellisia opastuksia perusmekaniikkojen suhteen ei saatu. Pelin visuaalisessa suunnittelussa olisi silti varaa petrattavaksi, sillä etenemissuunta jäi monesti vain arvailun varaan, koska ympäristö oli kirjaimellisesti yhtä viidakkoa.
Lopullisessa pelissä pitäisi olla Ubisoftin peleille tyypilliseen tapaan myös avustettu käyttöliittymä, mikä todennäköisesti korjaa ongelman. Eksyksissä oleminen myös toisaalta kuuluu viidakossa möyryämiseen, joskin ei se sitä silti sen hauskemmaksi muuta.
Pelin parasta antia on silti visuaalinen yleisilme ja elokuvista napattu tunnelma, jotka on kaapattu onnistuneesti toiseen formaattiin. Planeetan monenkirjavat otukset ja ikoniset leijuvat kivijärkäleet taivaalla on kaikki tuotu pieteetillä virtuaalimaailmaan, jota pelaajat voivat tutkia jalan tai ikranin selässä taivaalla. Isompien puiden oksilla voi lisäksi kiipeillä ja juosta, mikä saa maailman tuntumaan entistä suuremmalta. Tutunoloisten sävelten soidessa vielä taustalla ja viidakkomaisemien vilistessä silmissä seikkailun tunne oli kieltämättä kouriintuntuva ja vakuutti fantasiallaan.
Toki tuon fantasian takaa paljastuva tuttu ja turvallinen pelattavuus ei sen sijaan tarjoa mitään uutta. Pelaajan käsissä on liuta aseita ja kranaatteja, joilla ihmisiä voi kurittaa hiljaa tai äänekkäästi. Na’veille tuttujen jousipyssyjen ja keihäiden lisäksi päähenkilön käytössä on myös ihmisiltä lainattuja rynnäkkökiväärejä, mutta nämä tuntuivat olevan verrattain saman vahvuiset vihollisten teilaamisessa.
Kuva: © Ubisoft
Öljyjalostamon valloitus oli niin ikään kopioitu lähes suoraan Far Cryn tukikohdista. Pelaajan tehtävänä on soluttautua vihollisten puolustamalle alueelle, sulkea ympäriinsä ripotellut hanat ja lopuksi hakkeroida koko tehdas alas. Tämän voi halutessaan toteuttaa hiiviskellen ja vartijat yksitelleen teilaten, tai aseet laulaen. Jälkimmäinen tosin tuo mukanaan lisävahvistuksia, mitkä hankaloittavat aina etenemistä. Räiskintä itsessään ei poikkea liiaksi Ubisoftin muista peleistä.
Omaa hahmoa voi lisäksi päivittää muutamilla erikoiskyvyillä, paremmalla vahingontuotannolla ja lisävarustuksella. Tältä osin kykypuu ei tarjoile niin ikään mitään ihmeellistä, vaan luottaa jo vuosikymmenien ajan peleissä hyväksi havaittuihin bonuksiin. Tämä ei ole suinkaan moite, mutta Avatar: Frontiers of Pandora tuntuu pelillisesti tuiki tyypilliseltä Ubisoft-peliltä – niin hyvässä kuin pahassa.
Juonesta ei ennakon perusteella pysty sanomaan yhtään mitään, sillä valtaosa tehtävistä keskittyi oman ikranin kesyttämiseen. Tällä lentely oli tosin siistiä, joskaan ei poikkea oikeastaan mitenkään esimerkiksi Ghost Recon Breakpointin ajoneuvoilla liikkumisesta.
Mutta jos Pandoran on halunnut kokea henkilökohtaisesti viimeisen 15 vuoden ajan, Avatar: Frontiers of Pandora on todennäköisesti paras balsami sen hoitoon. Visuaalisesti ja tunnelmaltaan peli onnistuu kaappaamaan valkokankaan kunnianhimoiset näkymät ja taianomaisen tunteen, mutta riittääkö tämä yksistään kannattelemaan muutoin kovin perinteiseltä tuntuvaa räiskintää.
Kohtahan tuo nähdään.
Avatar: Frontiers of Pandora julkaistaan PC:lle, PlayStation 5:lle ja Xbox Seriesille 7. joulukuuta.
