EyeToy: Antigrav (PS2)

EyeToy, Sonyn innovatiivinen videokameraohjain PlayStation 2:lle, on laitteena todella hauska. Sen suurin ongelma onkin ollut se, että laitteen pelikokoelma on ollut sekä suppea että yksinkertainen. Tähän asti pelattavaa ovat tarjonneet lähinnä Grooven ja Play:n kaltaiset bilepelit. EyeToy: Antigrav yrittää muuttaa tilannetta tarjoamalla EyeToy-kansalle futuristisen vauhdikasta antigravitaatiolautailua.

Itse peliin pääseminen on vaivatonta: television päälle asetettava kamera kohdistetaan annettujen ohjeiden mukaan pelaajan pärstävärkin tasolle. Tosin pienenä miinuksena pelaajan vaihtuessa asetukset joutuu rukkaamaan uusiksi, varsinkin jos ruudun ääressä on kovin erimittaisia pelaajia.

PlayStation 2:n ohjainta peli ei tarvitse lainkaan. Valikoissa liikkuminenkin hoituu heiluttamalla kättä halutun namiskan päällä. Kätevä ja myöskin pakollinen tutoriaali perehdyttää pelaajan Antigravin harvalukuisiin saloihin nopeasti ja tehokkaasti, jonka jälkeen päästään itse pelin kimppuun.

Kontrollit ovat yksinkertaiset: käsiä sivuille ojentamalla lautailija tekee ruudulla saman, kyykistymällä pelihahmo kyykkää perässä, ja sitä rataa. Ilmalennon aikana voi alkeellisilla voimisteluliikkeillä suorittaa näyttäviä ja roimasti pisteitä antavia temppuja, kuten voltteja.

Peli marssittaa pelaajan (tai pelaajien) eteen viisi futuristisiin kaupunkimaisemiin sijoittuvaa lautailurataa, joista ei puutu sen enempää salaisia oikopolkuja kuin huimia hyppyreitäkään. Paperilla pieneltä kuulostavaa ratojen määrää tasoittaa hieman se tosiasia, että vaihtoehtoisia reittejä on tarjolla useita, niin maassa kuin taivaissakin. Ratavalikoima on silti käytännössä varsin rajoittunut.

Hiki pintaan!

Ratojen vähyydestä huolimatta itse lautailu on hauskaa, ja sillä saa jopa hien pintaan. Olisiko tässä peli, jolla lenkki- ja kuntopyöräkammoiset saataisiin liikkumaan? Ruudun edessä hyppiminen ja pomppiminen ei kyllä ihan juoksulenkkiä vastaa, mutta reippaasta kävelylenkistä pari erää käy hyvin.

Pelin ytimenä on kaksi eri pelimoodia, kelloa vastaan käytävä pistejahti ja kolmea tietokonelautailijaa vastaan käytävä nopeuskisa. Pistejahdissa tärkeintä on kahmia mahdollisimman paljon kentille sijoiteltujen raiteiden varrella leijuvia lisäpisteikoneja, suorittaa näyttäviä temppuja ja pyrkiä muutenkin keräämään radan läpäisyyn oikeuttava pistemäärä. Tietokonepelaajia vastaan kisaillessa tärkeimpänä asiana on tietenkin vauhti, joka korostaa ratojen tuntemisen merkitystä.

Graafisesti lautailu on näyttävää, peli pyörii sulavasti ja vauhdin tuntua piisaa. Hommaa ryydittää metallipainotteinen, joskin hiukan yksipuolinen soundtrack. Musiikkiosaston luulisi olevan kunnossa, onhan pelin tekijä Harmonix kunnostautunut aikaisemmin mm. Amplitude- ja Frequency-musiikkipeleillä. Kontrollit toimivat pääosin hyvin, joskin tiettyä yliherkkyyttä on havaittavissa erityisesti lentämisen aikana . Varsinkin pään heiluttelua vaativissa kohdissa kameran sekoittaminen on helppoa.

EyeToy-pelit ovat surullisenkuuluisia vaatimastaan valaistuksesta, mutta Antigrav pärjää varsin mainiosti jopa hämärässä olohuoneessa. Ruudun oikeassa alakulmassa olevasta ilmaisimesta näkee, missä päin EyeToy olettaa pelaajan pään ja lentopallomailojen milloinkin heiluvan, joten asentoa on helppo korjata tarpeen vaatiessa.

Antigrav on oikein toimiessaan todella vaikuttava kokemus jo pelkästään kontrolliensa takia. Se edustaa juuri sellaista peliä, mitä EyeToy kaipaa. Toivottavasti se toimii jatkossa suunnannäyttäjänä. Vaikka pelin ikää yritetään pidentääkin esimerkiksi moninpelillä, tuntuu se silti hieman keskeneräiseltä, ikään kuin harjoitukselta.

Jos nykyiset liikuntaharrastukset rajoittuvat jääkaappiviestiin ja sohvapunnerruksiin, on EyeToy: Antigrav varsin armollinen ja viihdyttävä hien pintaan nostattaja. Varsinaisena pelinä se on valitettavasti hieman suppea.