F1 2010 (PC, PS3, Xbox 360)

29.09.2010 17:00 Jani Halme

Tekijä: Codemasters Birmingham
Julkaisija: Codemasters
Testattu: Xbox 360, Microsoft Wireless Racing Wheel
Saatavilla: PC, PlaysStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-12 (lähiverkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.formula1-game.com
Jani Halme

Formula ykkösistä on tehty lukemattomia pelejä, mutta kuten radoilla taistelevat kuljettajatkin, vain harvat niistä nousevat legendoiksi, joita muistellaan vielä vuosienkin jälkeen. Kukapa ei voisi unohtaa esimerkiksi Geoff Crammondin mestarillista GP2:ta.

Sonyn yksinoikeuden F1-lisenssiin päätyttyä ovat viralliset F1-pelit muutaman vuoden verran enemmän tai vähemmän loistaneet poissaolollaan. Tilanteeseen tulee nyt muutos Codemastersin lyödessä tiskiin vuosien kokemuksensa ajopelien tekemisestä F1 2010:n muodossa. Onko pelistä legendaksi vai himmeneekö tähti heti debyytin jälkeen?

Nykygeneraation konsoleilla F1-pelejä on toistaiseksi ollut laihanlaisesti, tarjonnan jäädessä yhteen PS3-peliin sekä Codemastersin sangen huomaamattomasti Wiille ja PSP:lle julkaisemaan F1 2009:ään. Pelkän Xbox 360:n omistavat formulafanit ovat joutuneet nuolemaan näppejään. On myös ilahduttavaa nähdä virallinen F1-peli PC:llä, sillä edellisestä, rFactor-kehittäjä ISIn vuonna 2003 tekemistä F1 Challengestä, onkin vierähtänyt jo tovi.

Kilpauran alkaessa pelaaja sysätään alkajaisiksi lehdistön eteen kertomaan muun muassa aikooko hän viettää kolme, viisi vaiko seitsemän kautta formula ykkösissä. Lehdistön kanssa pääsee keskustelemaan uran mittaan useamminkin. Heille kannattaa yrittää vastata riittävän diplomaattisesti, jotta tallijohto pysyy tyytyväisenä.

Median grillauksta livistetään varikolle oman motorhomen rauhaan, josta käsin voi agentin avustuksella sekä seurata uransa etenemistä että valmistautua tulevaan kilpailuun. Pihan puolelta marssitaan ajamaan yksittäisiä kilpailuja, harjoittelemaan kelloa vastaan tai kisaamaan muiden ihmispelaajien kanssa joko netissä tai lähiverkossa.

Kilpailuun lähdettäessä voi valita joko täyden kisaviikonlopun kolmella harjoitussessiolla ja kolmiosaisella aika-ajolla, tai vaihtoehtoisesti kutistetun version yhdellä tunnin harjoitussessiolla ja 20min aika-ajolla. Kilpailun pituutta on mahdollista säätää muutamasta kierroksesta täyden GP:n mittaan asti.

”Do you want me to race these guys or look after the car?”

Kisaviikonloppuun siirryttäessä pelaaja istutetaan varikkopilttuussaan odottavaan autoon, jonka ympärillä hyörii joukko mekaanikkoja sekä oma kilpainsinööri. Auton keulalla istuvan monitorin kautta voi seurata tulospalvelua ja sääennusteita, säätää auton asetuksia tai ohjeistaa tiimiä auton kehittämisessä. Ruudulta löytyy myös radan tietoja mutta jostain käsittämättömästä syystä ei karttaa. Olisi kätevää nähdä varikolla esimerkiksi sektorien ajanottopisteet sekä mutkien numerot. Lisäksi vaikka oman kolmossektorin ajan voi laskea kahden muun sektorin ja koko kierroksen ajasta, olisi se silti mukava nähdä tuloslaskennassa.

Pelaajan omaksuessa F1-kuljettajan roolin, hänen ei odoteta tekevän myös kilpainsinöörin ja mekaanikkojen töitä. Auton säätäminen hoidetaan pyytämällä omaa kilpainsinööriä vaihtamaan autoon senhetkiselle radalle eri olosuhteisiin sopivia säätöjä tai renkaita. Toki halutessaan voi itsekin hienosäätää esimerkiksi vaihdevälityksiä tai aurauskulmia, mutta aivan Crammondin tasoiseen nippelinviilaukseen ei pelaajaa päästetä. Myös telemetriakäyrien täydellinen puuttuminen on sinänsä harmi, koska niistä olisi hyötyä oman ajosuorituksen analysoinnissa.

Rob Smedleytä kanavoiva kilpainsinööri jakaa myös radalla ollessasi korviisi oleellista tietoa auton tilasta sekä kilpailun tapahtumista. Häntä kannattaa kuunnella, sillä ohjeet auton eri osien jäähdyttelystä tai polttoaineen säästämisestä ovat hyödyllisiä. Tankkausstopit kun nimittäin on kielletty 2010-kaudella, joten kisa voi helposti päättyä ennen aikojaan radan varteen.

Kaikki kilpainsinöörin höpinä ei tosin ole hyödyllistä. Taistellessani mutkassa rintaisin kahden muun auton kanssa sijoista 19-21, en välttämättä tarvitse juuri sillä hetkellä tietoa Weberin johtoasemasta. Ehdotus tallikaverin auton säätöjen matkimisesta ei myöskään auta, jos toiminto ei ole vielä käytettävissä.

”Felipe baby, stay cool. We are bringing you the white visor.”

Varikolta radalle ampaistaessa peli esittelee täydessä loistossaan mihin Codemastersin vastikään päivittämä EGO-pelimoottori kykenee. F1 2010 näyttää käsittämättömän hyvältä! Sääli tosin että kausi alkaa aavikon keskellä olevalta Bahrainin radalta, joka ei näyttävyydessään pärjää esimerkiksi Monacon upean yksityiskohtaisesti mallinnetulle katuradalle.

Kuvakulma auton ohjaamosta on todella matalalla, joten näkymä radalle on autenttisen heikko eikä näkymä taaksepäin ole kaksinen sivupeileistäkään. Radan taittuessa alamäkeen on käytännössä mahdoton nähdä mihin suuntaan rata kääntyy ennen kuin auto on ylittänyt mäen taitteen. Jos rata ei ole tuttu, kannattaa mutkat opetella ensin ajamalla TV-lähetyksistäkin tutusta kuvakulmasta moottorin ilmanoton päältä. Kun mutkien jarrupaikat ovat muistissa, onnistuu ohjaamostakin ajaminen helpommin. Nopeuden tuntu ratin takana istuessa on erinomainen ja jarrutukseen yli 300 kilometrin nopeudella syöksyminen vaatii täydellistä keskittymistä ajamiseen.

Sadekelin sattuessa graafinen juhla paranee entisestään, sillä fiilis sateessa ajamisesta on upein ajopeleissä näkemistäni. Sateen kastelema rata näyttää upealta. Sekä taivaalta putoavat että edessä ajavien autojen radan pinnasta nostamat vesipisarat jäävät helmeilemään kypärän visiirin pintaan. Malesian täydessä monsuunisateessa näkyvyys putoaa todella alas, kilpakumppanien autojen näkyessä vain vesipatsaan keskellä vilkkuvana etäisenä punaisena valona. Peli mallintaa säätilat dynaamisesti, eli kisan edetessä voivat horisontissa näkyneet pilvet lipua radan ylle ja ryöpyttää vettä kilpailijoiden niskaan.

Sateen lakattua märälle radalle alkaa vähitellen muodostua kuivempi ja pitävämpi ajoura. Sadekelin renkaat ylikuumenevat nopeasti kuivalla asfaltilla, joten niitä on mahdollista jäähdytellä käymällä välillä märällä puolella. Dynaamisesti märällä muuttuvan pidon lisäksi myös kuivalla kelillä pito muuttuu radan pintaan kertyessä kumia kisaviikonlopun mittaan. Jo ensimmäisten harjoitusten aikana voi havaita että kierrosajat paranevat session loppua kohden.

Muutamia miinuspuoliakin grafiikan suhteen tosin tuli noteerattua. Nykytrendin mukaista bloom-efektiä on ehkä käytetty hieman turhan paljon, joten aurinkoisella kelillä kuvan paikoitellen heikko kontrasti tekee vaikeaksi erottaa radan reunoja. Samaan aikaan myös kuvan päälle vedettyä hieman yliampuvan ruskeaa filtteriä olisi voinut hiukan vähentää.

Kunkin tallin auto on tehty tarkasti kauden 2010 alun esikuvansa mukaiseksi ja maalattu autenttisin värein ja mainoksin. Vastaavasti myös mekaanikkojen asut, tiimin kuljetuskalusto ja jopa motorhomen sisustus noudattelevat F1-tiimien väriteemoja. Myös kuljettajat kasvonpiirteineen on mallinnettu, sillä esimerkiksi Lotuksen motorhomen pihalla ajohaalareissa notkuvan hepun tunnistaa helposti Jarno Trulliksi. Kaikki nämä yksityiskohdat huomioon ottaen on tosin outoa että kussakin autossa on täsmälleen sama ratti, vain sen keskellä olevan logon vaihtuessa.

”Driving in Monte Carlo is like riding a bike in your house”

F1-pelien realistisuuden puntarointi on aina sangen hankala nakki vaikka vyön alta löytyisikin reaalimaailman kilpa-autoilukokemusta muista luokista. Kun vertailukohteena on käytettävänä vain oma mielikuva F1-auton ajamisesta, ovat eri pelaajien ennakko-odotukset ajomallin suhteen pakostakin melko vaihtelevia.

En mene sanomaan ajomallin realistisuudesta suuntaan tai toiseen, mutta omassa päässäni olevaan mielikuvaan verrattuna F1 2010 tuntuu juuri oikealta. Kun oletuksena päällä olevat avusteet kytkee pois käytöstä, on F1-auton ajaminen kilpailukykyistä vauhtia huomattavan haastava tehtävä. Kakkosvaihteella ajettavista mutkista lähtiessä saa kaasupolkimen kanssa olla tarkkana, sillä turhan innokas tallominen spinnaa auton alta aikayksikön. Kaasuun koskeminen yksi takapyörä kanttarin päällä tai ruohikolla on myös varma tapa saada auton keula osoittamaan tulosuuntaan. Vasta kun nopeuden ja sitä myötä downforcen kertyessä auto painautuu rataan huomattavalla voimalla. Auton lipsahtaessa hiekalle tosin tuntuu, että peli tekee luonnottoman tuntuisen purkitetun spinnauksen estääkseen ekskursiot turhan kauas radalta.

Kattava valikoima avusteita antaa pelaajalle vapaat kädet räätälöidä pelin vaikeustason oman toivomuksen mukaiseksi. Tekoälyn tason lisäksi on mahdollista valita esimerkiksi renkaiden ja polttoaineenkulutuksen simulointi sekä vauriomallinnuksen tason. Vaikeimmallakin asetuksella tosin vauriomallinnus jättää toivomisen varaa, sillä törmäyksissä autosta tyypillisesti ei joko hajoa mitään tai sitten irtoaa siipi, sen osia tai jokin pyörä ripustuksineen. Siipien vauriot vähentävät downforcea, mutta ripustuksien kohdalla ei ole minkäänlaista välimaastoa, jossa ohjausvarret vääntyisivät tai auto täristäisi jarrutuksissa. Safety caria pelissä ei ole lainkaan, eli isommissakin rysäyksissä liputellaan vain hetken verran keltaisia. Moottorit eivät tuhoudu, joten kauden aikana käytetyt moottorit ainoastaan hukkaavat tehoa kuluessaan.

Formula ykkösten massiivisesta sääntökokoelmasta on noukittu peliin mukaan kattavasti teknisten sääntöjen lisäksi myös lippumerkkejä ja varoituksia. Keltaisten lippujen vaikutusalueella ohittaminen on kiellettyä, ja säännön rikkomisesta tulee joko pudotuksia lähtöruudukossa tai kisassa varikon läpiajorangaistus. Muiden autojen kanssa kolaroinneista, estämisestä tai shikaanien oikomisesta tiputellaan varoituksia ja tarvittaessa myös rangaistaan. Välillä tosin tuntuu että tuomaristolta tippuu varoituksia hieman liiankin helpolla renkaiden hangatessa yhteen normaalissa kilpailutilanteessa.

Kilpakumppanien tekoäly toimii pääasiassa riittävän hyvin, mutta se välillä tekee käsittämättömiä ratkaisuja ajolinjojen suhteen. Onneksi ohitustilanteissa pelaaja saa yleensä melko hyvin tilaa autojen ollessa rinnakkain. Joskus tekoälykuljettajat saavat omituisia nopeusboosteja, etkä voi uskoa korviasi kilpainsinöörisi sanoessa Liuzzin tai Petrovin ajaneen kilpailun nopeimman kierroksen. Toisaalta taas AI-kuskit jarruttavat tarpeettoman paljon joihinkin nopeisiin mutkiin esimerkiksi Melbournessa tai Valenciassa. Epäloogisuuksista huolimatta AI-kuskien kanssa saa yleensä aikaan hyvää kisailua ja niistä ohi pääseminen usean kierroksen taistelun jälkeen jättää hyvän tunteen.

”Fernando is faster than you. Can you confirm you understand?”

F1 2010:n uramoodi tekee heti selväksi formulamaailman kylmän realiteetin – vaikka olisit miten kova rattimies, et pysty kärkisijoista taistelemaan ellei autosi ole huipputasoa. Lotuksella tai Virginillä jo pistesijoille pääsy on juhlimisen paikka, sillä sen lisäksi että auton pienissä nopeuksissa tuottama heikko downforce tekee niistä sangen epävakaita, ei Cosworthin pannusta yksinkertaisesti irtoa voimaa samalla tavalla kuin kärkipään autoista. Vastaavasti Red Bullin RB6 tuottaa jo pienissäkin nopeuksissa kohtuullisesti downforcea sekä etu- että taka-akselille, tehden siitä erittäin tasapainoisen ja miellyttävän ajaa.

Tasaisen hyvillä tuloksilla voit kuitenkin kiinnittää muiden tallien mielenkiintoa ja kenties saada tarjouksen kuljettajasopimuksesta. Kärkitiimin kuskina niskaasi kuitenkin kasataan paljon suurempia odotuksia eikä tiimin johto ole tyytyväinen suoritukseesi, ellet kisan lopussa kipua keskimmäiselle korokkeelle ruiskuttamaan shampanjaa. Pienemmissä tiimeissä tulospaineet eivät yleensä vaivaa, mutta auton jatkuva kehittyminen sen sijaan edellyttää kuljettajalta sankarillisia suorituksia.

Kauden edetessä propellihatut tehtaalla kehittelevät uusia osia, joilla auton suorityskykyä ja aerodynamiikkaa pyritään parantamaan. Niitä ei kuitenkaan välttämättä ole aina kahden auton tarpeisiin, joten suoriutumalla tallikaveriasi paremmin aika-ajoissa ja kisoissa voit osoittaa tiimille ansaitsevasi uudet osat ensin. Mikäli päivitysosillakaan autosta ei saada kilpailukykyistä, on mahdollista jäädyttää auton kehitys kesken kauden ja pistää kehityspuolen resurssit kokonaan seuraavan kauden auton suunnitteluun. Näin on mahdollista saavuttaa etulyöntiasema kilpaileviin talleihin nähden heti uuden kauden alkaessa.

Kaiken kaikkiaan uramoodin ”roolipeliaspekti” on sinänsä koottu melko ohuesti itse ajamisen ympärille, mutta se luo pelaamiseen uskomattoman hyvin tunnelmaa. Siinä missä esimerkiksi Forzassa tyypillisesti vain kultainen pokaali kelpaa, havaitsin F1:n ratin takana hihkuvani ääneen päästyäni tiimin kotikisan aika-ajoissa lähtöruutuun 15.

F1 2010 on pitkästä aikaa jälleen F1-peli josta huokuu selkeästi ulos tekijöiden aito kiinnostus lajiin. Vaikkakin siihen on pikkutarkasti mahdutettu mukaan valtava määrä F1-fanien kaipaamia detaljeja, on se silti on helposti lähestyttävä lajia tuntemattomallekin. Upean ulkoasun sisältä löytyy kohtuullisen tasokas ajosimulaatio, joka tarjoaa haastetta karaistuneemmallekin kahvipöytäkuskille. Liuta bugeja ja puutteita toki löytyy, mutta ainakaan itseäni ne eivät haitanneet pelikokemusta pilaavasti. Ehkä peli ei yllä aivan legendojen tasolle, mutta pokaalin ja shampanjaa se silti ansaitsee.