Heroes of the Storm (Mac, PC)

09.06.2015 18:02 Miikka Lehtonen

Tekijä: Blizzard
Julkaisija: Blizzard
Testattu: Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, Core 2 Duo / X6 5600+, GeForce 7600 GT/Radeon HD 2600 XT, 2 Gt muistia
Pelaajia: 1, 2-10 (internetissä)
Muuta: ladattava peli, ilmainen lataus, rahoitus mikromaksuilla
Pelin kotisivu: http://eu.battle.net/heroes
Arvostelija: Miikka Lehtonen

MOBAt ovat uusi MMO: muutama suuren profiilin onnistuja tienasi hirveästi rahaa genressä ja sai lukemattomat muut yrittäjät näkemään taalankuvia silmissään. Tuloksena on loputon pelien tulva, jossa keskinkertaisuudet seuraavat toisiaan.

Nyt ollaan jo sellaisessa saturaatiopisteessä, että massasta erottuakseen pelien täytyy olla joko erinomaisen hyviä tai sisältää tuoreita lähestymiskulmia ja näkemyksiä, tai mielummin vielä molempia. Blizzardin Heroes of the Storm kuuluu tähän porukkaan.

Puhuttiinpa sitten MOBAsta, Lords Managementista tai millä nimellä tahansa, genre on useimmille tuttu. Mutta siltä varalta että ei ole, kerrataan perusteet. On kaksi joukkuetta, joiden tukikohdat sijaitsevat kartan vastakkaisissa päädyissä. Välissä kulkee kaistoja, joita pitkin tekoälyn ohjaamat armeijat marssivat tukikohdasta toiseen. Armeijat ovat kuitenkin tasaväkisiä ja niin kaistojen puoliväliin syntyy hirveä häröpallo, joka ei siitä ilman apua etene.

Pelaajien – joita on kummassakin tiimissä viisi – tehtävänä olisi saattaa oman armeijan mosureita eteenpäin ja käyttää niitä suojanaan vihollislinnakkeelle johtavaa tietä vartioivilta tykkitorneilta. Ensimmäisenä vastustajan tukikohdan tuhonnut voittaa pelin.

Simppeliä, ainakin paperilla. Käytännössä oppimiskynnys on kuitenkin hirvittävä, usein mahdoton. Kysymykseen ”mitä minun pitäisi tällä hetkellä tehdä” vaikuttaa kamalan suuri määrä tekijöitä. Erilaisia sankareita on kymmeniä ja kaikki pitäisi tuntea, ei vain itse niillä pelatakseen, vaan koska vastustajan kyvyt ja eri hahmojen yhdistelmät vaikuttavat siihen vastaukseen. Heitetään mukaan vielä aimo annos henkilökohtaista vastuuta koko tiimin menestyksestä, myrkyllinen pelaajayhteisö ja pitkät pelin kestot. Ei siis ihme, MOBA-pelit ovat vaikeita lähestyä.

Oli siis korkea aika, että joku katseli pitkään ja hartaasti koko genreä, leikkasi laidoilta vähän turhia särmiä kulmia ja yritti tehdä pelin, jota olisi vähän kivampi opetella ja pelata. En ole hirveän yllättynyt, että asialla oli Blizzard, joka on käytännössä rakentanut uransa tämän idean varaan. Enkä ole hirveän yllättynyt siitäkään, että siinä on myös onnistuttu.

Tiimipeliä, komisario Palmu

Heroes of the Storm on todellakin virtaviivaistettu MOBA. Blizzard on tehnyt perinteiseen kaavaan hirveän paljon suurempia ja pienempiä muutoksia ja tuunauksia, joiden tuloksena on peli, joka koukutti minut taas kokonaan uudelleen koko genreen. Käsitellään tärkeimmät jutut.

Ehkä merkittävin uudistus on, että pelaajat eivät kerää yksilöllisesti rahaa tai kokemuspisteitä, vaan tiimi kehittyy tiiminä. Myöskään mitään last hit –tyylisiä outouksia pelistä ei löydy, vaan koko tiimi saa kokemuspisteitä, kun joku on lähellä kuolevaa tekoälyn mosuria tai vihollispelaajaa. Uudistus on hyvä, sillä se torppaa pelistä tilanteet, joissa pikkuisen muuta tiimiä huonompi aloittelija jää kavereistaan monta tasoa jälkeen ja on koko ajan vain hyödyttömämpi.

Pelissä ei myöskään ole rahaa, tai mitään ostettavia varusteita. Niiden tilalla on noin kolmen kokemustason välein tehtävä kykyvalinta. Kullakin tasolla on useampi erilainen vaihtoehto, joilla hahmoa voi kehittää haluamaansa suuntaan. Yksi talentti voi vaikka buustata parannusloitsun tehoa, toinen tehdä sankarin hyökkäysloitsuista tehokkaampia. Näin voi itse valita, mihin suuntaan haluaa hahmoaan kehittää ja tehdä samanlaisia valintoja kuin varusteiden avulla, mutta ilman sitä riskiä, että ostaa ihan täyttä roskaa, koska ei ymmärrä huonosti selitettyjen termien eroa.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Kolmas valtava juttu on se, että yhden staattisen kartan sijaan Heroes of the Stormissa on kirjoitushetkellä seitsemän erilaista karttaa, joissa on paljon eroa paitsi geometrian, myös pelattavuuden suhteen. Kaikissa kun on oma jipponsa, joka pakottaa pelaajat tekemään tiimityötä, vie fokusta puhtaalta PVP:ltä ja lisäksi asettaa matsille paitsi säännöllisiä kiintopisteitä kohdentamaan toimintaa, myös ainakin jonkinlaisen takarajan: ennemmin tai myöhemmin kartan mekaniikat voittavat pelin toiselle tiimille, jos nämä eivät itse sitä muuten onnistu tekemään. Keskimääräinen Heroes-matsi kestääkin noin 20 minuuttia, mikä on aika pahuksesti parempi kuin DOTA 2:n tunnin mittaiset eepokset, joiden voittaja oli selvä jo vartin kohdalla.

Otetaan esimerkki. Erään kentän keskellä kelluu kummitusmerirosvojen laiva. Pelaajat keräävät kolikoita paitsi silloin tällöin kartalle ilmestyvistä aarrearkuista, myös tappamalla neutraaleita merirosvoleirejä. Kun kolikoita on maksettu tarpeeksi, piraatit tykittävät hetken vastustajan linnakkeita kumoon.

Tämä tuo peliin monia juttuja: ensinnäkin se korostaa tiimityön vaatimusta. Pelaajien täytyisi kerätä kokemuspisteitä kaistoilta, mutta samalla kiertää kartalla keräämässä kolikoita. Kun kolikoita on kerätty, niitä kantavaa pelaajaa pitäisi suojata, jotta vastustajat eivät tapa tätä ja vie kaikkia rahoja itselleen.

Nimenomaan tiimipeli onkin Heroes of the Stormissa se suuri juttu. Yksilöllä ei ole siinä yhtä paljon tilaa päteä kuin ”I am done farming, give me one of everything” –henkisillä megavarustelluilla carryilla perinteisissä MOBA-peleissä. Sen sijaan kaikkien pitää puhaltaa yhteen hiileen, koordinoida juttujaan ja osata yhdessä hahmottaa tärkeitä asioita ja muokata lennosta strategiaansa. Ja se ei ole kovin helppoa, se.

Yhä haastava, mutta ei liian

Heroes of the Storm on todellakin – uskokaa tai älkää – haastava peli. Ei toki yhtä haastava kuin DOTA 2 tai edes League of Legends, mutta en pidä sitä mitenkään huonona juttuna. Nyt vertailukohtana on kuitenkin kaksikko, jota pitäisi pelata se sata tuntia ennen kuin alkaa tajuta, mitä hittoa pelissä tapahtuu. Kuka sellaista muka jaksaa? Varsinkaan kun samaan aikaan yhdeksän apinan kuoro haistattelee ruudun täydeltä?

Heroes of the Storm ei toki poista täysin näitä ongelmia: se on yhä MOBA. Se vaatii yhä yli 30:n sankarin hallitsemista ja monimutkaista ajattelua, mutta ainakin näitä käyriä on yritetty loiventaa. Mukana on erinomaisen hyvä tutoriaali ja muutenkin kaikesta näkee, että pelistä on yritetty tehdä sellainen, että se vetoaa muihinkin kuin koko elämänsä yhdelle pelille omistaviin.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Siitäkin nostan Blizzardille hattua, että pelien myrkyllisille pelaajakannoille yritetään tehdä jotain. Vastustajien kanssa ei voi kommunikoida lainkaan ja mikäli oma tiimi osoittautuu täysiksi kusipäiksi, yksittäisiä pelaajia tai vaikka koko tiimin voi muteta helposti. Kommunikointi onnistuu silti karttaa pingailemalla ja erilaisia pikaviestejä välittämällä.

On pelissä ongelmansakin. Näistä suurin liittyy rahoitusmalliin, joka on League of Legends –henkinen. Joka viikko pelin sankarivalikoimasta kourallinen on kaikkien pelattavissa. Jos haluaa pelata muita – tai jatkaa näillä ilmaissankareilla pelaamista ensi viikolla – on tehtävä ostoksia. Se onnistuu oikean rahan ohella pelin sisäisellä valuutalla, jota jaetaan turhan kitsaasti.

Matsien ohella grindataan tasoja paitsi yksittäisille sankareille – nämä ovat siis eri tasoja kuin ne matsin sisäiset – myös omalle pelitilille. Tietyt rajapyykit tuovat tilille kultaa, jota saa muuten vain pelaamalla pelejä, ja tällöin aivan liian vähän. Halvimmat sankarit maksavat 2000 kultaa ja kun yhdestä pelistä saa pari kymppiä, ei se juuri naurata. Tarjolla on myös päivittäisiä questeja, joita suorittamalla saa pari hunttia, mutta kalliimmat sankarit – uusimmat maksavat 15 000 goldia – vaativat silti piiiiiitkää grindiä.

Sankarien ohella tarjolla on myös ratsuja ja kosmeettisia skinejä, mutta koska ne ovat vain kosmeettisia, eipä niistä oikein valittaa jaksa.

Muutakin naputettavaa löytyisi pelitasapainosta, ehkä ylitehokkaista parantajista, EU-serverit vallanneista venäläisistä – jotka ovat varmasti ihan kivaa porukkaa, mutta puhuvat vain venäjää ja täten tekevät tiimipelin vähän haastavaksi – ja hitaasta sisällönpäivitystahdista, mutta tiedättekö mitä? Ne eivät ole peliä pilanneet.

Olin jo totaalisen kyllästynyt DOTA 2:een pelattuani sitä useita satoja tunteja, enkä uskonut, että enää innostuisin MOBA-pelistä. Heroes of the Storm kuitenkin vei mukanaan ja olen kevään aikana pelannut useita satoja matseja ja tulen pelaamaan lisääkin. Blizzard on onnistunut tavoitteessaan: se on tehnyt MOBA-pelin, joka on lähestyttävä, nopeatempoinen, hauska ja haastava. Enkä malta odottaa, mihin se vielä tästä kehittyykään!