Journey (PS3)
Tekijä: Thatgamecompany
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1, 2 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://thatgamecompany.com/games/journey/
Arvostelija: Tero Lehtiniemi
Jenova Chen ja hänen luotsaamansa thatgamecompany on pelifirma, joka on tullut sekä hyvässä ja pahassa tutuksi siitä, että sen pelejä ei kaikilla mittapuilla oikein voi kutsua peleiksi. Abstraktin terälehtiseikkailu Flowerin jälkeen firman Journey-seikkailupeli tuntuu askeleen enemmän peliltä, mutta thatgamecompany haluaa selkeästi profiloitua firmana, joka tarjoaa lähinnä kokemuksia.
Tässä mielessä aavikolle sijoittuva seikkailu Journey on yhtä karu ja pelkistetty kuin ympäristönsä, mutta fyysinen matka ja määränpää jäävät Chenin visioissa jonnekin metatasolle. Nimi voi olla yhtä paljon tai yhtä vähän kuin mitä se on.
Journey vie seikkailupeligenressä minimalistisen tarinankerronnan aivan uudelle tasolle. Edes Outlandin tai Shadow of the Colossuksen tyylistä puhe- ja tekstikerrontaa ei ole. Journeyn kasvottoman ja kädettömän kaapuveijarin seikkailua ohjaavat lähinnä näyt ohjeita antavasta henkilöstä, sekä tulevaisuuteen ja menneisyyteen katsovat mosaiikit.
Varsinaisena, selkeänä tavoitteena pelaajalle asetetaan laajan aavikon tuolla puolen, kaukana horisontissa siirtävä valohuippuinen vuori. Kaapuveijarimme tarkoituksena on yksinkertaisia puzzleja ratkaisemalla päästä yhä lähemmäksi ja lähemmäksi tavoitettaan. Sankarimme ei voi kommunikoida ympäristön kanssa kuin liitohypyllä ja laululla, joka aktivoi kadonneen sivilisaation raunioista löytyviä laitteita.
Yksinkertaiset kontrollit ja pelin tapa esittää pelaajalle sekä ongelmat että ratkaisut ilmiselvästi johtavat siihen, että Journeytä ei voi suin surminkaan luonnehtia kovin vaikeaksi peliksi. Se ei myöskään ole kovin pitkä, vaan aktiivinen pelaaja läpäisee sen helposti yhdellä pidemmälle istumalla.
Journeyn kauniin mystinen maailma ei yksin pelatessa välttämättä kestäisi yhtä läpipeluukertaa pidempään, mutta moninpelikonsepti tekee jokaisesta pelikerrasta erilaisen. Moninpeli ei tarjoa erillistä tilaa tai peliseuran etsimistä, vaan Journey yhdistää nerokkaasti kaksi samalla alueella seikkailevaa pelaajaa yhteen.
Pelaajat eivät voi kommunikoida keskenään muuten kuin kaapuhemmojen laululla, joskin kaverille ”laulaminen” auttaa tätä esimerkiksi lentämään. Toisen, tuiki tuntemattoman pelaajan kanssa maailman kokeminen on kuitenkin täysin uuden tyyppinen kokemus.
Ilmiselvyydestään huolimatta Journey osaa kuitenkin yllättää: matka ei olekaan niin rauhallinen ja seesteinen kuin grafiikka ja eteerinen musiikki antavat aluksi ymmärtää, ja pelin kyky luoda jännitystä on toisinaan suorastaan hatunnoston arvoista.
Selkeästä pelimäisyydestään huolimatta kyseessä on selkeästi thatgamecompanyn tuotos. Se on kuin elävä maalaus, joka houkuttelee etsimään itsestään yksityiskohtia ja tarinaa. Maalaus, jonka pelaajahahmo ja aavikolta löytyvä toinen seikkailija ovat vain teoksen hahmoja roolissa jota ei voi rikkoa, mutta jonka toisaalta voi muokata haluamansalaiseksi.
Toisella rintamalla se on helppo, lyhyt ja monille hyvin vähän uudelleenpeluuarvoa tarjoava peli, joka ei yksinkertaisesti sovi kaikille. Käytännössä nollatason vaikeutensa vuoksi sitä ei voi pitää suorituksena vaan kokemuksena. Tekijäryhmän tuntien kukaan ei todennäköisesti ole yllättynyt.
Lisää aiheesta
Journeyn eteerinen aavikkomaisema pantu esille persoonallisella, silmää miellyttävällä graafisella tyylillä. Matkan varrella vastaan tulevat mystiset rauniot houkuttelevat tutkimaan. Horisontissa siintävän vuoren saavuttamista konkreettisempana tavoitteena on kerätä maastoon sijoitettuja valkoisia nauhoja, jotka päivittävät nimettömän sankarimme ominaisuuksia.
Lue myös
Grand Slam Tennis 2 (PS3, Xbox 360)
ICO & Shadow of the Colossus Classics HD (PS3)
Mass Effect 3 (PC, PS3, Xbox 360)
Yakuza: Dead Souls -ennakko (PS3)
