Need for Speed: Most Wanted (GC, pc, PS2, Xbox, Xbox 360)

19.01.2006 00:00 | Jukka O. Kauppinen | 103

12 vuoden ikäinen ja 13 pelin mittainen Need For Speed on tämän päivän tunnetuimpia autopelisaagoja. Sarjan resepti on pysynyt koko ajan samana: komeaa grafiikkaa, kiiltäviä autoja ja vauhdikasta kilpa-ajamista, eikä siitä ole livetty tälläkään kertaa.

EA keksi viimeisimmissä NFS: Undergroundeissa tuupata kilpa-ajajat pimeiden kaupunkien autioille kaduille kiitämään katuvalojen loisteessa. Homman nimi oli autojen tuunaus – lisää kromia, lisää komeampia osia, lisää mainetta. Most Wantedissa tämä on käännetty osittain päälaelleen ja ideaa on viety vieläkin hardcoremmaksi.

Peli kulkee vahvan tarinavetoisesti. Kunniaa, glooriaa, typyköitä – ja kostoa. ”Mokomatkin isottelijat, kehtasivat kettuilla MINULLE ja veivät autoni. NYT on minun vuoroni NÄYTTÄÄ NIILLE.”

Välkehtivää ajamista

Muutaman ensimmäisen kisan jälkeen ei voi kuin istua paikallaan ja huohottaa. Vauhdin tuntua on peleissä ollut ennenkin, mutta että näin äärimmilleen viritettynä. Tässä mennään ja hirvittävän lujaa, kilpaa niin toisten katukaaharien kuin poliisien kanssa.

Siinä missä muissa Need for Speedeissä on ajettu ehkä nippa nappa lain suojissa, niin tässä kaaharit hyppäävät äärimmilleen viritettyjen kaarojensa kera keskelle kaupunkia ja puikkelehtivat ydinkeskustassa kahtasataa muun liikenteen lomassa.

Sinänsä ei voi sanoa, että vauhtia olisi välttämättä sen enempää kuin muissakaan ajopeleissä. Pelin ulkoasu on kuitenkin kuorrutettu niin vahvalla efektiläjäyksellä, että lopputulos näyttää kertaluokkaa paremmalta. Tulos on erittäin näyttävä, myös vanhemmalla mikrolla. Muutaman kisan ajaminen ujuttaa kuljettajan helposti transsinomaiseen tilaan, kun ympärillä vilistävä kaupunkimaisema muuttuu kuin uduksi. Kirjaimellisesti. Järjettömiksi kiihtyviä nopeuksia tasapainotetaan veikeällä speedbreaker-toiminnolla, joka on kuin Max Paynen bullet timen autopelisovellutus – tapahtumat voi hidastaa hetkellisesti tarkkaa ratinpyöritystä varten. Hauska ja toimiva idea moinen.

Pelimaailma on laaja, avoin kaupunki, jota pitkin kilpa-ajoreitit risteilevät. Avoimuuden taso tosin vaihtelee kunkin tehtävän tai kilpailun myötä. Joskus pelaaja voi valita reittinsä täysin vapaasti, joskus on ajettava tarkoin määrättyä reittiä pitkin.

Pelin tuunaus- ja kromikulttuurin ulkopuolelle pomppaava ja tahallisen yliampuva asenne on yhtaikaa ärsyttävä että kiehtova. Kilpailujen välissä etenevä tarina, jos pelaaja vain onnistuu saapumaan maaliin ensimmäisenä, esitetään bluescreen-tekniikalla kuvattujen näyttelijöiden kautta, eikä siinä säästellä kliseitä. Nuoret, rahassa rypevät kuljettajat ajavat laittomia kilpailuja päivänvalossa, herättävät tahallisesti pahennusta ja yrittävät nousta mahdollisimman korkealle poliisin wanted-listalla. Ja voi niitä karikatyyrejä – paskamaisia kyttiä, huijaavia kilpakumppaneita, navat paljaana välkkyviä hangaroundmimmejä ja tietenkin se yksi kaunotar, joka vastoin muiden asennetta tukee pelaajaa.

Jotenkin tämä kliseily sopii pakettiin. Ajaminen on hauskaa ja visuaalisesti häikäisevää, mutta ilman näin räikeää tarinaa ja tavoitteita se ei silti toimisi niin hyvin. Kaahaaminen tuntuu näin makeammalta, kielletymmältä. Most Wantedissa onkin yhdistetty pohjimmiltaan tuttuun olemukseen myös uutta meininkiä ja ennen kaikkea kielletyn hedelmän tuntua, mikä viimeisen päälle tehdyn viimeistelyn ja EA-tyyppisen hionnan kautta tarjoaa Undergroundejakin luistavamman autoiluelämyksen.

Pelin eri versioiden välillä on jonkin verran eroja. PS2:lla huomaa selvästi, että tässä mennään hetkittäin konsolin suorituskyvyn tuolle puolen. Peli nykii, turhankin usein. Pc:llä peli pyörii hienosti vanhemmallakin koneella, ja kontrollit on saatu sovitettua riittävän hyvin myös näppäimistölle. Xboxilla peli pyörii oikein kivasti. Xbox 360:llä pelielämys ei mainittavasti eroa muista, mitä nyt grafiikka on vähän nätimpää ja peli pyörii erittäin tasaisesti. Online-peluu on ehkä helpompaa, mutta pelitiloissa ei ole silti paljoa kehumista. Kaksinpelinä jaetulla ruudulla homma toimii ehkä mainioimmin, kun kilpakumppanit ovat samassa huoneessa ja eri autoluokkien valinta sujuu näpsäkästi.

Tekijä: EA Vancouver
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: pc, PS2, Xbox, Xbox 360
Saatavilla: pc, PSP, Xbox, Xbox 360, GameCube, PlayStation 2, DS
Pelaajia: riippuu versiosta
Pelin kotisivu: ea.com/official/nfs/mostwanted
 

Need For Speed oli alkujaan simulaattori

Vaikka NFS-sarja tunnetaan tänään ennen kaikkea vauhdikkaana arcadekisasarjana, niin ensimmäinen peli, The Need for Speed, oli aikanaan 1994 täysimittainen autosimulaatio. Askel kevyempään suuntaan otettiin jo 1997 ilmestyneessä jatko-osassa. Arcademaisempi meininki myi hyvin, joten jatko-osat jatkoivat samalla linjalla. Samana vuonna ilmestyi kaksi NFS2:een pohjautuvaa jatko-osaa. NFS3: Hot Pursuit saapui 1998 ja siitä lähtien uutta Need For Speediä on riittänyt melkein joka vuodelle. Jatko-osia ovat olleet mm. V-Rally 2, Prsche Unleashed, Hot Pursuit 2, Underground, Rivals ja nyt tietysti Most Wanted, useampanakin eri versiona.