Prototype (PC, PS3, Xbox 360)

04.09.2009 20:00 Petteri Kaakinen

On jossain määrin jännä huomata, kuinka kaksi täysin toisistaan riippumatonta, mutta kuitenkin perustoiltaan niin samanlaista peliä julkaistaan kuin sattuman kaupalla vain parin viikon sisällä toisistaan. Tarkoitan tietysti Prototypeä ja inFamousta, joissa molemmissa seikkailee supervoimilla siunatut päähahmot. Yhtäläisyydet niin pelien luonteissa kuin myös laadussa loppuvatkin sitten siihen.

HulkSpiderWolverineman

Pelaaja seuraa Alex Mercerin koetuksia. Hän herää ruumishuoneelta ilman minkäänlaista havaintoa syistä sinne päätymiseen. Hän huomaa kuitenkin pian saaneensa erikoisia muodonmuutosvoimia, joiden takia kaikki tuntuvat olevan hänen perässään. Juoni itsessään sisältää muutamia yllättäviä juonenkäänteitä, mutta sekava juonenkuljetus ja turhanpäiväiset hahmot heikentävät kokonaisuuden keskinkertaiseksi. Mercer ei ole erityisen pidettävä hahmo, joten hänen kohtalonsakaan ei jaksa kiinnostaa.

Mercerin ohjaaminen on samaan aikaan sekä yksinkertaista että monimutkaista. Toisaalta kaikki ohjaimen nappulat ovat käytössä ja etenkin aluksi saattaa sormi mennä suuhun, kun pelaaja yrittää muistaa mikä nappi tekee mitäkin ja mitä nappeja pitää painaa yhtä aikaa tietyn liikkeen suorittamiseksi. Hänellä on myös pikavalikosta aktivoitavia kykyjä, joiden avulla voi yrittää helpottaa yhteenottoja armeijan ja muiden tartunnan saaneiden kanssa.

Toiminta itsessään on kuitenkin nappien yksitoikkoista rämpyttämistä. Tätä seikkaa ei muuta edes se, että päähahmon kädet voivat muuttaa muotoaan mitä erilaisimmiksi aseiksi. Yksinkertaisuuden ansiosta on helppo tuntea ohjaavansa erittäin tuhovoimaista demonia, mutta siinä piilee jossain määrin myös Prototypen heikkous. Niin hauskaa kuin se onkin aikansa, pelimekaniikka alkaa tylsistyttää jossain vaiheessa.

Pelaaminen koostuu ympäri kaupunkia ripoteltujen pää- ja sivutehtävien suorittamisesta. Tehtäväsuunnittelu ei juurikaan loista. Alussa esitellään muutama tehtävätyyppi, jotka toistuvat enemmän tai vähemmän samanlaisina koko pelin läpi. Tarinaa edistävät tehtävät ovat hieman sivutehtäviä pidempiä ja vaihtelevampia. Silti niissäkin toistuu muutama erilainen perusrakenne, kun aluksi saattaa joutua soluttautumaan armeijan tiloihin ja lopulta tullaan räjähdysten saattelemana ulos.

Sivutehtävät ovatkin sitten niitä perinteisen tylsiä tapauksia, joissa pitää tappaa mahdollisimman monta vihollista minuutissa tai käyttää vain tiettyä kykyä vihollisten tappamiseen. Parhaassa sivutehtävätyypissä juostaan ennalta asetettujen reittien läpi mahdollisimman nopeasti. Parhaisiin tuloksiin yltääkseen joutuu todella käyttämään kaikkia kykyjään.

Veren lumo

Prototypen kohdalla ei voida puhua erityisen näyttävästä pelistä. Ensinnäkin se kärsii jonkin verran nykyisen konsolisukupolven grafiikoiden helmisynnistä. Koko maailma on harmaa ja tylsä. Ainoastaan veri tuo väriä ruudulle. Ruudunpäivityskin ottaa vähän osumaa hektisimpinä aikoina. Se ei ole ihme kun kimpussa voi olla parhaimmillaan useita tankkeja, helikoptereita ja sotilaita, samalla kun jalankulkijat yrittävät paeta tuhon tieltä. Loppupuolella on onnistuttu luomaan erinomaisesti maailmanlopun tunnelma, kun taivas punertaa, kaupunki on liekeissä ja tartunta leviää laajemmin kaupunkiin.

PS3-omistajia varmasti mietityttää, jotta kannattaako ostaa inFamous vai Prototype. Mielestäni vaaka kallistuu selkeästi inFamouksen puoleen. Prototypen täystuhoon tähtäävä pelattavuus on hauskaa oman aikansa, mutta keskinkertainen pelisuunnittelu ja yleinen hiomattomuus ovat sitä vastaan. InFamous tarjoaa paremman juonen, kiinnostavampaa tehtäväsuunnittelua ja muutenkin paremmin mietityn sekä toteutetun kokonaisuuden. Toisaalta ei ole vaikea kuvitella, että Prototypen verisyys ja päähahmon suurempi tuhovoima vetoaisivat enemmän osaan pelaajista.

Prototype tuntuu kuitenkin vain kertakäyttöviihteeltä, jonka läpäisee mielellään kerran, mutta sen pariin ei tee mieli palata aivan heti uudestaan.

Tekijä: Radical Entertainment
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.prototypegame.com
Petteri Kaakinen

Toinen mielipide (Xbox 360)

Nimen valinta pelille ei ole helppoa. Syynä olemme me toimittajat. Keksimme hyvästäkin nimestä helposti halpoja sutkauksia. Ja niin tekee tällä kertaa allekirjoittanutkin. Eihän seepra raidoistaan pääse, aivan kuin ei Nnirvikään laimeista letkautuksistaan.

Prototype on nimenä sopiva armeijan kokeen synnyttämälle supersankarille. Alex Merceriksi ristitty hahmo kykenee voimiensa huipulla tekemään vähän kaikkea, päinvastoin kuin pariin kykyyn keskittyneet hämikset ja wolverinet. Monitaitoisuus mallaa näin hyvin Prototypen kaaosta ja sekasortoa yllyttävään vapaaseen pelityyliin.

Juonesta olen Petterin kanssa eri mieltä. Raamit ovat kieltämättä kliseiset, mutta syvempää kaivamalla paljastuu kiinnostavia oivalluksia. Tämä vain sattuu vaatimaan pelaajalta omaa aloitekykyä. Mercer osaa sisäistää toisia hahmoja, fyysisesti ja psyykkisesti. Jos vastustajia ei kaappaa sisäänsä omin päin, jää moni seikka tarinasta avautumatta.

Hahmona Mercer on mielestäni kiinnostava sekoitus pahaa ja hyvää, joskaan ei tasapainoisessa suhteessa. Vastauksia kohtalolleen sankari hankkii tavoista ja sivullisista uhreista välittämättä. Mercer ei siis ole puhtoinen pulmunen, kuten 1950-luvulla syntyneet superseikkailijat, vaan uudempien sarjakuvien tapaan epämiellyttävän inhimillinen sankari.

Prototype on valitettavasti myös nimenä hyvä kuvaus pelin teknisestä toteutuksesta. Radical on aikaisemminkin yrittänyt liikaa, tällöin epätasaisen, mutta loistavan Scarfacen (2006) kanssa. Prototypenkin avoin pelimaailma nitisee liitoksissaan, pintagrafiikat ovat rosoisia ja hahmomallit karuja. Onneksi meno on pääosin niin vallatonta, ettei ehdi yksityiskohtia ihmettelemään.

Maailma voi oilla synkeä paikka, etenkin lopun lähestyessä, kuten Prototypessä. Silloin vaaditaan muutakin kuin poliittista korrektiutta ja moraalisaarnoja. Alex Mercerin seikkailu on siis vähän kuin hahmo itse. Yllättävä, väkivaltainen ja kierolla tavalla kiehtova. Ei kaikkien makuun todellakaan, mutta pimeämmän puolensa kanssa sinut olevalle ehdottomasti suositeltava valinta.

Antti Mutta