Rain (PS3)

02.10.2013 14:00 | Tero Lehtiniemi

Tekijä: Sony Japan Studio / Acquire / PlayStation C.A.M.P
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: Playstation 3
Pelaajia: 1
Hinta: Ladattava peli, hinta 12,95 euroa
Pelin kotisivu: Rain
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Mitä saadaan kun yhditetään monessa mukana ollut tekijäpoppoo, tyylikäs taide ja mystinen teema? Sonyn uusi taidepeli Rain, jossa nimensä mukaisesti sade on kantava ja tärkein elementti. Se on kuitenkin myös paljon muuta kuin pelkästään veden ropinaa. Rain on taidepelinäkin poikkeuksellinen.

Se on kolmen studion yhteistyön tulos. Tekijätiimin jäsenet ovat olleet mukana työskentelemässä muun muassa Pataponin, Locorocon ja Tokyo Junglen parissa. Nimeä ja osaamista siis löytyy, vaikka studioiden nimet itsessään eivät välttämättä kerro kovinkaan paljoa.

Rainissa on kaikki klassisen taidepelin edellytykset: minimalistiset taustatiedot, nimetön sankari, fiilistelyyn nojaava pelimekaniikka, ja diplomaattisesti sanottuna hieman karsittu tarinankerronta. Se kertoo tarinan nuoresta pojasta, joka eräänä yönä herätessään huomaa tytön ja tätä takaa-ajavat oudot olennot. Itsesuojeluvaistottomana poika lähtee seuraamaan entuudestaan tuntematonta tyttöä ja tämän jahtaajia. Alkaa synkkä, hengenvaarallinen seikkailu läpi öisen, sateisen kaupungin.

Pohjimmiltaan Rain on toimintaseikkailu. jossa sankarina toimivaa poikaa on ohjattava läpi vaarallisten alueiden. Esteitä on monenlaisia, ympäristöpuzzleista vaarallisiin yön olioihin ja tytön pelastamista vaativiin toimenpiteisiin. Ongelmanratkaisussa ja selviytymisessä tärkeimpänä keinona toimii sekä pojan että tytön näkymättömyys: nämä näkyvät vihollisille vain sateessa tai ollessaan mutaisia, tosin sama ominaisuus on myös kaikilla vihollisilla.

Parin toimintanäppäimen ja sinänsä yksinkertaisen idean varaan on saatu rakennettua yllättävän monipuolisia puzzleja. Lähes jokainen pelin luvuista esittelee uusia ongelmia ja niiden ratkaisumalleja, ja kierrätykseen sorrutaan oikeastaan vasta aivan lopussa. Ongelmat ovat myös loogisia, ja vaikka kuolema vierailee usein, on jatkopisteitä ripoteltu toisinaan jopa muutaman sekunnin välein. Parin kuoleman jälkeen peli tarjoaa myös vihjettä edessä olevan pulman ratkaisemiseksi, mikä yleensä viimeistään mahdollistaa esteen selättämisen.

Anteliaasti ripotellut jatkopisteet eivät suinkaan pilaa tunnelmaa: päähenkilöiden sinänsä perusteltu avuttomuus tekee näiden kohtaamista esteistä oikeasti pelottavaa, ja henkinen tuska on käsin kosketeltava pelaajan erehtyessä hakemaan turvaa vahingossa esimerkiksi kaapista jonka katto on rikki, sen näin päästäessä vettä sisään.

Jatkuu niin kuin sade

Erilaisia hirviöitä on kourallinen, ja niiden ominaisuuksia on sekä välteltävä että käytettävä hyödyksi etenemisessä. Nopeat pienet hyönteiset syövät paitsi sankarit, myös minkä tahansa tielle osuvan varjomörön, joten niitä voi käyttää apuna etenemisessä. Samoin kohteita päin rynnivä jonkinlainen härän ja sarvikuonon risteytys paitsi tappaa, myös avaa kirjaimellisesti uusia ovia. Vihollisten ominaisuuksien hyödyntäminen onkin pääosin kekseliästä.

Kahden etenevän pääsankarin mekaniikka tuo hieman mieleen äskettäin arvostellun Brothers: A Tale of Two Sonsin, ja muitakin samanlaisia elementtejä on. Koska pelaaja kuitenkin ohjaa Rainissa yksittäistä hahmoa, ei kontrollisekaannuksia tule ja se myös onnistuu tarjoilemaan vaihtelevampia ongelmia.

Ei sillä etteikö Rainissakin olisi ongelmia: loppupuolella peli tosiaan sortuu hienoiseen junnaamiseen ja samojen elementtien kierrättämiseen, mutta ehkä suurin ongelma pelissä on kamera: kiinteät kamerakulmat tekevät ympäristön hahmottamisesta välillä todella vaikeaa, ja ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun kuolin siihen että juoksin tyytyväisenä portaisiin vain huomtakseni lentäneeni parikymmentä metriä suoraan päin asfalttia.

Ehkä hienointa Rainissa on sen äärimmäinen tyylikkyys: sateinen kaupunki itsessään on melko ankea ilmestys. Samalla se onnistuu olemaan todella kiehtova kaikessa melankolisuudessaan ja lohduttomuudessaan, vain satunnaisten valonlähteiden viestittäessä paitsi määränpäästä ja myös vaarasta. Taide on hiottua ja kaunista, tarinankerronnan nojatessa seiniin ja ilmaan kirjoittuvaan tekstiin. Tällainen satukirjamainen esillepano luo peliin poikkeuksellisen tunnelmana, samoin tilanteisiin lähes teatteriorkesterimaisesti reagoiva musiikki.

Taidepeli alkaa terminä ehkä olla hieman tylsä, kulunut ja laveasti määritelty, mutta Rainiin liittyvät kaikki tahalliset ja tahattomat termiin liittyvät assosiaatiot huutavat sen käyttämistä. Rain on paitsi henkisesti ja audiovisuaalisesti vaikuttava taideteos, myös parhaimmillaan todella viihdyttäviä ongelmia tarjoava toimintaseikkailu. Aidon taidepelin tavoin se myös jää hieman lyhyeksi, mutta toisaalta pidempänä kokemus ei välttämättä olisi ollut yhtä toimiva. Punaviinilasi kouraan, baskeri päähän ja nautiskelemaan.

 

Lisää aiheesta

Crusader Kings II: The Old Gods DLC (Mac, PC)

Flashback (PC, PS3, Xbox 360)

Persona 4 Golden (PSV)

Tales of Xillia (PS3)

Lue myös

Grand Theft Auto V (PS3, Xbox 360)

Motocross Madness (Xbox 360)

The Chaos Engine (PC)

Worms 3 (iOS)

 

Keskustelu

Saako niitä kuoleman jälkeisiä vinkkejä pois? Ärsyttää noissa jos peli käy neuvomaan kun ei ratkaisua ihan heti keksi.

Muropaketin uusimmat