Rhythm Paradise (DS)
Ala-asteikäisenä rumpukoulussa ollessani rytmiharjoituksia kevennettiin hassuilla sanaleikeillä. Opetukset jäivät mieleen helpommin, kun itseään toistavissa treeneissä käytettiin pa-lo-au-ton tapaan tavutettuja mantroja.
Rhythm Paradisessa sama idea viedään uudelle tasolle. Biittiä naputellaan 50 tehtävässä, muun muassa avaruusräiskinnän, pingiksen ja laulun tahdissa. Ikäväksi rumpukoulun harjoituksista on jäänyt mukaan jotain muutakin, nimittäin vaikeus.
Ehkä haasteellisuus ei ole ongelma Japanissa, josta peli on lähtöisin. Rhythm Tengoku Goldina kotimaassaan tunnettu tuotos on jatko-osa suuren suosioon saaneeseen alkuperäisteokseen, jota Euroopassa ei nähty lainkaan. Rhythm Paradisea onkin odotettu innolla tietyissä piireissä.
Ole kuin kotonasi
Pelin kehittäjänä on Wario Ware –minipelihullutteluja työstänyt Yoshio Sakamoto. Niinpä visuaalisesti meno on naivistista, huumori hoopoa ja vieraileepa pelissä muutama Wario Waresta tuttu hahmokin. Olo onkin oikein kotoisa heti kättelyssä.
Tunnelman leppoisuutta korostaa myös ohjauksen helppous. Erilaisia liikkeitä on kolme: näpäytys, liu’utus ja hankaus. Jälkimmäiset kaksi vaativat ylä-alasuunnassa enemmän tilaa. Siksi DS:ää pidetään koko pelin ajan sivuttain. Ovela ratkaisu, joka palvelee tarkoitusta täydellisesti.
Rytmipeleissä äärettömän tärkeä seikka on välittömyys. Koneen on reagoitava heti pelaajan näpäytykseen. Rhythm Paradisessa tämä niin sanottu latenssi on oikeastaan huomaamaton. Vain muutamassa harjoituksessa on reagoitava koneen hidasteluun liikkeensä ajoitusta säätämällä.
Rytmi vereslihalla
Siihen sitten tervetulokomitean ystävällisyys loppuukin. Rhythm Paradise on nimittäin armottoman haastava. Ei kannata antaa värikkään ulkoasun ja rennon tunnelman hämätä. Tämä ei ole Wario Waren tapaan silkkaa viihdettä, vaan söpösti naamioitu musiikkikoulun opetusohjelma.
Rytmitajuttomille ei anneta armoa edes vaikeustasoja tarjoamalla. Näitä on nimittäin vain yksi. Jos Guitar Heroa tai Rock Bandia voisi soittaa vain hardilla tai expertillä, kuinka moni vaivautuisi? Vaikeus vieläpä vaihtelee tehtävien välillä satunnaisesti, eikä nouse johdonmukaisesti tasoja noustessa.
Kaiken huipuksi haasteista nauttivakin laitetaan kärsimään. Kun epäonnistuu tehtävässä, on katseltava pari ruudullista kuvia, käytävä valikossa ja vasta sitten saa yrittää uudelleen. Tällainen on jo suoraa ilkeilyä tekijöiden puolelta.
Huumoria tajuttomille
Sentään tehtävien monipuolisuus ja määrä miellyttää. Viidenkymmenen rytmiharjoituksen joukkoon mahtuu monenmoista – ainakin ulkoisesti. Munkkia syötetään musiikin tahtiin, Pääsiäissaarten moai-patsaita laulatetaan, liskoja autetaan soidinmenoissa ja muuta hassun hauskaa.
Tai oikeastaan ei ihan niin hauskaa, sillä lukuisten warioware-kloonien jälkeen japanilaisen huumorin äkkivääryys on menettänyt tärkeimmän aseensa, yllätyksellisyyden. Vielä virnistys venähtää suulle, mutta ei ihan niin voimalla, kuin kulttuurishokin ollessa tuoreimmillaan.
Eikä huumori lopulta korvaa pelattavuutta, vaikka se olisi kuinka mieleen. Tällaisenaan Rhythm Paradise on ainoastaan metronomia muistuttavan taiturin ja hurjista haasteista pitävän musapelifanin valinta. Armeliaammalla asenteella Rhythm Paradise olisi ollut tämän kesän hitti suuremmankin yleisön keskuudessa.
Tekijä: Nintendo SP&D1 & Tsunku
Julkaisija: Nintendo
Testattu: DS
Saatavilla: DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivut: http://www.rhythmparadise.com
Antti Mutta
Lue myös
Harry Potter and the Half-Blood Prince (DS)
Monsters vs. Aliens (PC, PS2, PS3, Wii, 360)
