Soul Sacrifice (PSV)
Tekijä: Marvelous AQL/SCE Japan Studio
Julkaisija: SCEE
Testattu:PS Vita
Saatavilla: PS Vita
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: Soul Sacrifice
Arvostelija: Tero Lehtiniemi
Mega Manien luojana tunnettu Keiji Inafune on viime vuodet viettänyt aikaansa Soul Sacrifice -toimintaroolipelin parissa. Monster Hunterien tontille mielivän Soul Sacrificen esikuvia ei tarvitsekaan etsiä kaukaa.
Synkkä tunnelma ja kiinnostava, uhraukseen ja pelastamiseen perustuva taistelujärjestelmä ovat Soul Sacrificen ehdottomia etuja. Monster Huntereissa tärkeintä on kuitenkin itse taistelu ja pelaajien välinen yhteistyö. Näiltä osin Inafunen luomus ei kuitenkaan yllä lähellekään esikuviaan.
Soul Sacrificen tarina alkaa vankilasta, jossa pelaajan alter egona toimiva taikuri odottaa kuolemaansa. Yllättävä pakotie ilmaantuu, kun vanki saa käsiinsä puhuvan Librom-kirjan. Makaaberi Librom pitää sisällään vangitsijamme, pahan Magusar-velhon menneisyyden, ja kirjan tapahtumia kertaamalla sankarimme tulisi kerätä voimia ja tietoja paetakseen ja Magusarin kukistaakseen.
Suurin osa pelistä tapahtuu Libromin sivuilla ja niiltä löytyvissä tarinoissa. Kaupunkeja tai muuta sosiaalista kanssakäymistä ei ole, vaan Libromin sisältö on pullollaan yksinkertaisia, muutaman minuutin kestäviä taistelukohtauksia.
Koska suurin osa peliajasta vietetään taistellessa, olisi järjestelmän syytä olla kunnossa. Soul Sacrificen kunniaksi onkin todettava, että ainakin on yritetty. Pelissä on satoja erilaisiin esineisiin sidottuja loitsuja, ja kerrallaan niitä voi olla mukana kuusi kappaletta. Yhteistä niille kaikille on, että niiden käyttöä on rajoitettu. Joko loitsut hajoavat muutaman käyttökerran jälkeen, tai sitten ne ottavat energiansa pelaajan elinvoimasta. Lisää monimutkaisuutta saa sillä, että vanhoja loitsuja voi päivittää tehokkaammiksi, tai sitten pelaaja voi luoda täysin uusia.
Yleinen toiminta onkin sitten melko perinteistä, ja tuo rakenteeltaan mieleen hieman PSP-peli Final Fantasy VII Crisis Coren. Nopeita pyrähdyksiä yleensä yksinkertaisiin ja valitettavan usein itseään toistaviin maisemiin, pelihahmon selän takaa kuvattu kolmannen persoonan kuvakulma ja vahva toimintapainotteisuus ovat päivän sanoja.
Grindcore
Soul Sacrificen etenemismekaniikka pyrkii selkeästi vetoamaan MMORPG- ja Monster Hunter -porukoihin. Juonitilassa suoraviivainen eteneminen tyssää säännöllisin väliajoin äärivaikeisiin jättihirviöihin, joiden kukistamisessa pelaajan taitoja tärkeämpiä ovat kerätyt varusteet ja tasot. Niinpä juonitilan lisäksi pelaaja saakin usein viettää rutkasti aikaa yhdestä tai kahdesta iskusta kuolevia pienempiä hirviöitä lahdaten, ja grindaamisesta tulee enemmän sääntö kuin poikkeus.
Tämä ei tietenkään välttämättä olisi huono juttu, ellei pelaaminen alkaisi toistaa itseään. Perushirviöitä on vain muutamaa eri tyyppiä, ja tarjolla olevien tehtävien runsaudenpaljous johtaa lopulta siihen että jopa pomohirviöissä alkaa ilmentyä toistoa. Pelaaminen muuttuu nopeasti puurtamiseksi. Asiaa eivät auta lähes ainoana puolustautumiskeinona toimivan väistöliikkeen epävarmuus, hyppimisen puuttuminen eikä se, että sadoista tarjolla olevista loitsuista oikeasti hyödyllisiä on vain murto osa.
Sinänsä kiva uhrausmekaniikka on sekin valitettavan vesitetty. Tapettujen hirviöiden kokemusta voi siirtää joko loitsujen tehoon tai hahmon kestävyyteen, ja maksimikokemustason ollessa rajoitettu liikaan tasapainoiluun ei välttämättä ole varaa. Taistelussa mukana olevan, henkihieveriin ajautuneen parin voi joko herättää takaisin taisteluun omalla terveydellään, tai sitten uhrata massiiviseen erikoishyökkäykseen. Kivan idean vesittää se, että esimerkiksi juonitilassa kaverin uhraaminen pysäyttää etenemisen: kaveri on ensin herätettävä henkiin kalliilla valuutalla, jonka jälkeen aiemmin uhrausta vaatinut taistelu on läpäistävä uusiksi.
Suhteellisen kattava moninpelitilakin löytyy, mutta Monster Hunter -apinointi ikävä kyllä epäonnistuu. Kerätyillä tavaroilla ei pääse elvistelemään samalla tapaa, jonka lisäksi ankeat maisemat ja yksinkertainen taistelu latistavat tunnelmaa. Näillä eväillä ei kauniista ajatuksista huolimatta edes kurkotella Monster Hunterien tasolle. Lisäksi moninpelin viehätysvoimaa syö se ikävä tosiasia, että suurin osa tehtävistä on yksinkertaisesti tylsiä
Soul Sacrifice on jälleen pelejä, joista halusi tykätä viimeiseen asti. Rakenteeltaan se on Vitalle sopiva, ja aluksi pelaaminen imee mukaansa toden teolla. Itseään toistavuus ja taistelujärjestelmän latteus syövät peli-ilon kuitenkin nopeasti. Pelin eduksi on kuitenkin sanottava että sen demo antaa äärimmäisen hyvän kuvan itse pelistä. Koko ensimmäisen, usean tunnin kestävän osan mittainen demo vangitsee pelin hengen täydellisesti: sen jälkeen juuri muutu mihinkään. Siitä jos mistään on Soul Sacrificen tekijöille nostettava hattua.
Lisää aiheesta
Soul Sacrificen päähenkilö on ihmisiä ilmeisesti huvikseen uhrailevan velhon vangiksi jäänyt entinen taikuri, joka juuri ennen omaa uhrausvuoroaan onnistuu pakenemaan kuolleelta vangilta saadun puhuvan kirjan avulla. Kirja tarjoaa mahdollisuuden enempäänkin: sen sivuille kerättyjä tapahtumia läpikäymällä sankarimme voi saada uusia kykyjä ja lopulta haastaa herra pahataikurin ja teilata tämän.
Lue myös
Command Ops: Battles from the Bulge (PC)
Dead Island: Riptide (PC, PS3, Xbox 360)
Dungeons & Dragons: Neverwinter -ennakko (PC)
Far Cry 3: Blood Dragon (PC, PS3, Xbox 360)
Sniper Elite Nazi Zombie Army (PC)
Star Trek: The Video Game (PC, PS3, Xbox 360)
Star Wars: The Old Republic: Rise of the Hutt Cartel (PC)
