Star Wars Battlefront (PC, PS4, Xbox One)

17.11.2015 14:00 Jukka O. Kauppinen

Tekijä: DICE
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC 64-bittinen Windows 7 tai uudempi, Intel i3 6300T tai vastaava, 8 gigatavua muistia, 40 gigatavua kiintolevytilaa. nVidia GeForce GTX 660 2gt, ATI Radeon HD 7850 2gt tai vastaava näytönohjain, internetyhteys.
Pelaajia: 1, 2 (samalla konsolilla), 2-40 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://starwars.ea.com/starwars/battlefront
Arvostelija: Juho Anttila

On pelejä, joilta odotetaan vähän enemmän kuin muilta. Kun takana on Star Wars -brändi ja DICE:n moninpeliräiskintäosaaminen, rima nousee jopa pelottavan korkealle. Star Wars Battlefront tavoittelee tosissaan vuoden moninpelivaltikkaa.

Klassisten Star Wars Battlefront -pelien uutta tulemista on seurattu odottavin ja välillä vähän pelokkainkin tunnelmin. Etukäteen näytetty videomateriaali on vakuuttanut huikeudellaan, mutta samalla sisällön määrä ja betatestin tasapainotusongelmat ehtivät herättämään pelkoja pelin torsoksi jäämisestä.

Siinä vaiheessa, kun imperiumin joukot vyöryvät kohti kapinallisten tukikohtaa valtavien AT-AT-kävelijöiden johtamina ja Darth Vader kohtaa Luke Skywalkerin Hothin kylmän taivaan alla, nämä pelot voidaan unohtaa ainakin hetkeksi. Star Wars Battlefront on kerta kaikkiaan erinomainen räiskintäpeli, joka tekee kunniaa Tähtien sodan hengelle. Arvostelussa ei kuitenkaan komeile suosituspeukalo, sillä jotain jää vielä puuttumaan. Mitä, se selviää lukemalla eteenpäin.

Star Wars Battlefield?

Kun pelityyppinä on ajoneuvoilla höystetty moninpeliräiskintä ja tekijänä DICE, osaa vähän hitaampikin epäillä Battlefrontin ottavan vahvasti vaikutteita Battlefield-sarjan peleistä. Toki näin tehdäänkin, eihän tiikeri raidoistaan pääse. DICE on kuitenkin ymmärtänyt problematiikan itsekin, joten eroa firman lippulaivasarjaan tehdään tietoisesti vähän joka rintamalla.

Laserpyssyt aseena ovat toki silkkaa hämäystä. Käytännössä arsenaalista löytyvät samat pistoolit, tarkkuuskiväärit, haulikot, konekiväärit ja rynnäkkökiväärit kuin nykyaikaankin sijoittuvissa räiskintäpeleissä. Irtiottoja ei juuri oteta, jos mahdollista, asevalikoima on jopa harmittavan suppea. Muistatte varmasti Battlefield 4:n kymmenien aseiden ja asepäivitysten valikoimat. Star Wars Battlefront yrittää pärjätä niin paljon kevyemmällä arsenaalilla, ettei siihen voi olla kiinnittämättä huomiota.

Pelimuotojen puolella innovoidaan vähän enemmän. Toki melkein joka viritelmälle löytyy vastine toisaalta, mutta tuttuihin ideoihin on upotettu myös uusia kikkoja. Kontrollipisteiden hallussa pitäminen on asteen verran mielenkiintoisempaa, kun kiinteiden lippujen sijaan puolustettavana on ympäri kenttää haahuilevia droideja. Cargo puolestaan tekee lipunryöstöstä omanlaisensa kokemuksen, kun tukikohdasta toiseen kuljetettavia varustelaatikoita on useita.

Massiivinen Supremacy on kuin klassisen Conquestin ja Rushin välimuoto. Kentällä on viisi kontrollipistettä, joista on pystyttävä valtaamaan aina seuraava kunnes kaikki on käyty läpi. Toisin kuin Rushissa, myös vihollinen pyrkii samaan, mutta päinvastaiseen suuntaan. Kummankin joukkueen on pystyttävä samanaikaisesti puolustamaan yhtä kontrollipistettä ja valtaamaan toinen. Hienoimmat Supremacy-matsit aaltoilevat puolelta toiselle 40 pelaajan kohdatessa toisensa kunnioitettavan kokoisilla alueilla.

Toinen pelin julkaisuhetkellä sisältämää neljää laajaa aluetta kokonaan hyödyntävä pelimuoto on betatestissäkin nähty Walker Assault. Valtavat AT-AT-kävelijät vyöryvät vääjäämättä kohti kapinallisten tukikohtaa. Ennen erän päättymistä kapinalliset saavat kolme tilaisuutta kävelijöiden kellistämiseen Y-siipipommittajien hyökätessä sotakoneita vastaan. Se, kuinka pitkään kukin tilaisuus kestää riippuu siitä, pystyvätkö kapinalliset pitämään kaksi kontrollipistettä hallussa seuraavaa pommitusta odotellessa.

Betatestiä vaivanneet tasapainotusongelmat on selätetty melko lailla tehokkaasti. Välillä tuntuu jopa siltä, että pelimuoto on kääntynyt kapinallisten kiirastulesta imperiumin kujanjuoksuksi, mutta kumpikaan joukkue ei ole enää yksiselitteisesti paremmassa asemassa. Kuten tarkemmat äskeisestä jo huomasivat, pelimuoto ei enää rajoitu vain Imperiumin vastaiskusta tuttuun Hoth-planeetan yhteenottoon, vaan samaa kaavaa kierrätetään kolmella muullakin planeetalla.

Sankarit tallovat tuttuja polkuja

Mainitsin neljä aluetta, mikä onkin laskettava yhdeksi pelin suurimmista heikkouksista. Se kun ei määränä ole lopulta kovinkaan suuri. Toki DICE hallitsee isojen moninpelikenttien rakentamisen, mikä näkyy erityisesti kahdessa toisistaan täysin poikkeavassa kentässä, Endorissa ja Hothissa. Myös klassikkostatuksen omaava Tatooine on omiaan nostamaan fanien fiiliksiä, mutta lähinnä muista lähteistä kuin alkuperäisistä elokuvista tuttu Sullust jättää tunnelmaltaan kylmäksi. Ei sekään kartta huono ole, DICE-mittakaavassa vain keskinkertainen.

Samoista alueista otetaan toki irti paljon ja kun kaikkien eri pelimuotojen karttamuunnelmat lasketaan yhteen, nousee kokonaismäärä kahteentoista. Se ei silti ole riittävästi. Julkaisukuosissaan Star Wars Battlefrontin karttatarjonta jää liian suppeaksi. Helpotusta on luvassa joulukuussa, kun kaikille ilmainen Battle of Jakku -lisäri tuo peliin kaksi uutta, uudelle planeetalle sijoittuvaa kartta. Taattuun DICE-tyyliin pelin pitkäikäisyys tullaan ostamaan, sananmukaisesti, maksullisilla lisäreillä. Näiden tarjoaman sisällön on parasta olla tarpeeksi laajaa, tai Battlefront jää auttamatta Battlefield-sarjan jalkoihin.

Battlefieldin mainitsemisen jälkeen voidaan palata niihin asioihin, joissa Battlefront ottaa pesäeroa DICE:n ykköstykkiin. Tukikohta-alueille ilmestyvät ajoneuvot on korvattu ympäri kenttää ripotelluilla bonuksilla, joiden antama apu vaihtelee suuresti. Osa antaa käyttöön kertakäyttöisen tavallista vahvemman aseen tai vaikkapa taistelussa auttavan tykkitornin. Jotkut bonukset päästävät lentämään vaikkapa TIE-hävittäjällä, ohjaamaan AT-ST-kävelijää tai matkustamaan täysikokoisen AT-AT:n kyydissä.

Ehkä kaikkein siistein bonus päästää pelaamaan ikonisella Star Wars -sankarilla tai vihollisella. Luke Skywalkerilla, Prinsessa Leialla, Boba Fettillä, Han Sololla, ilkeällä keisarilla ja Darth Vaderilla löytyy jokaisella omat erikoisvoimansa ja aseensa. Sankarit ovat luonnollisesti merkittävästi rivisotilasta vahvempia, mikä toisaalta leimaa erikoismiehet ykköskohteeksi.

Sankareita hyödynnetään myös kahden erikseen heille omistetun pelimuodon parissa. Todella nopeasti tylsäksi käyvässä Hero Huntissa yksi pelaaja ohjaa satunnaista erikoishahmoa, jota muut metsästävät. Tappoiskun tehnyt pääsee seuraavaksi sankarin tai supervihollisen saappaisiin. Itse en jaksanut tätä hippaa kuin yhden kierroksen, pelimuoto kun ei kannusta minkäänlaiseen taktikointiin.

Paljon mielenkiintoisempi Heroes vs. Villains asettaa vastakkain kolme sankaria ja superroistoa sekä kourallisen saman puolueen rivisotilaita. Kuoleman koittaessa henkiin herää tusinajantterina ja erä päättyy, kun jomman kumman joukkueen kaikki erikoishahmot on saatu hengiltä. Tämä pelimuoto toimii heti huomattavasti laimeata Hero Huntia paremmin.

Upeat kuoret, vähän tekemistä yksinäisille

Mainitsin jutun alussa pelin parhaimmillaan todella tiiviiksi äityvän tunnelman. Lyömättömän lähdemateriaalin ohella pelin audiovisuaalisella toteutuksella on luonnollisesti korvaamaton rooli päräyttävän Star Wars -kokemuksen luomisessa. Tämän puolen DICE hoitaa kotiin juuri niin hyvin kuin EA:n kokoisen puljun tarjoamilla resursseilla suinkin on mahdollista.

Yksinkertaisesti sanottuna Star Wars Battlefront näyttää ja kuulostaa upealta. Peli onnistuu tärkeimmässä ja imaisee mukaansa uskottavaan Star Wars -maailmaan. Kun Imperiumin marssi pärähtää soimaan ja Darth Vader laskeutuu taistelukentälle, kylmät väreet käyvät selkäpiissä kymmenennelläkin kerralla.

Testissä ollut Xbox One -versio toimi muutenkin mallikkaasti. Palvelinarkkitehtuuri näytti kestävän ainakin EA Access -palvelun kautta ennen julkaisua peliä kokeilleiden luoman paineen. Sen kerran, kun peli tökki, syy oli jäljitettävissä muutenkin hidastelleeseen verkkoyhteyteeni. Todelliseen tulikokeeseen palvelimet joutuvat toki vasta siinä vaiheessa, kun peli julkaistaan virallisesti ja odotettu miljoonalauma syöksyy yhtä aikaa taistelukentälle.

Star Wars Battlefrontista odotetaan toden totta miljoonamenestystä. DICE:n omien ennusteiden mukaan peli löytyy ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä jopa kymmenen miljoonan pelaajan todellisesta tai virtuaalisesta hyllystä. Se, kannattaako tähän joukkoon kuulua, ei kuitenkaan kaikista kehuista huolimatta ole täysin selvää.

Yksin pelaavalle Star Wars Battlefrontilla ei ole käytännössä mitään annettavaa. Okei, viiteen tutoriaalitehtävään saa upotettua aikaa tunnin pari ja sen jälkeen aikaa voi viettää yksin tai kaverin kanssa tekoälyä vastaan taistellen. Itse en silti maksaisi tästä lystistä lähellekään täyden pelin hintaa.

Pelin ytimessä, moninpelin puolella, huolettaa jatkuvuus. Ladattavilla ja useimmissa tapauksissa maksuttomilla lisäreillä lihottamaton Star Wars Battlefront kun haiskahtaa hitusen Titanfallilta. Ei siksi, että pelillisiä yhtymäkohtia löytyisi tavallista enemmän. Suurin yhteinen tekijä on näet se, että myös Titanfall on aivan erinomainen peli, josta puuttuu se viimeinen silaus, joka saa viihtymään pelin parissa kymmeniä, ellei jopa satoja tunteja.

Karttojen vähyys tuli mainittua jo aiemmin, mutta myös hahmonkehitys jää laimeaksi. Kun erilaisia hahmoluokkia ei ole, aseiden ja lisäbonusten määrä lasketaan parissa kolmessa tusinassa ja pelin sisäiset saavutuksetkaan eivät vedä mukaansa esikuviensa lailla, jää se ihan viimeinen, ruudun ääreen naulitseva koukku puuttumaan.

Hieno peli Star Wars Battlefront silti on, nettiräiskintöjen ja Star Warsin ystäville jopa pakko-ostos. En ole uuteen Haloon tai Call of Dutyyn vielä ehtinyt tutustumaan, joten en Battlefrontiakaan tohdi julistaa vuoden nettiräiskinnäksi, mutta kauas ei varmasti jäädä. Se, tullaanko Battlefrontia pelaamaan aktiivisesti vielä vuoden kuluttua jää kuitenkin tällä sisällön määrällä ladattavien ja ikävä kyllä pääasiassa maksullisten lisäsisältöpakettien määriteltäväksi. Siitä syystä himoittu suosituspeukkukin jäi tällä kertaa saavuttamatta, mutta läheltä liippasi, DICE, todella läheltä.