T-72: Balkans on Fire (pc)

Vuosikymmen takaiset Balkanin sodat ovat aikakausi, josta väännetään kättä vielä pitkään. Jugoslavian väkisin kasattu valtio hajosi, kun vapauden tuulet alkoivat puhaltaa rautaesiripun takana. Jugoslavia pirstaloitui niiden myötä viideksi pienemmäksi valtioksi, mitä vanhan vallan ytimessä olleet serbit eivät sietäneet. Niinpä aivan Euroopan ytimen naapurissa sodittiin useita sota toisensa perään viiden vuoden ajan, eivätkä liekit ole vieläkään tyystin sammuneet.

Balkanin sotien ottamista pelin aiheeksi voikin pitää erittäin uskaliaana tekona, sillä muistot ovat vielä kivuliaan tuoreet. Muutenkin T-72 provosoi – tapahtumia kun katsotaan serbinäkökulmasta.

Pelin ”päähenkilö” T-72 on venäläisvalmisteinen taistelupanssarivaunu, joka oli eräs Jugoslavian tantereella käytyjen taistelujen pääaseista. Yleisesti ottaen koko sotanäyttämö on kuitenkin outo sekasoppa. Omina vaunuina voi olla myös toisen maailmansodan aikainen T-34-85 ja myöhempi T-55A, joilla taistellaan sekavaa itä- ja länsikaluston valikoimaa vastaan.

Panssarisimulaattorina T-72:sta voi hyvällä syyllä pitää merkkipaaluna peligenrensä historiassa. Ei vain siksi, että kunnon tankkipelejä ilmestyy vain harvoin, mutta myös näkökulmansa tuoreuden ja uskaliaan asenteen johdosta. Peli on muun muassa infernaalisen vaikea. Se on viimeisen päälle simulaatio, joka huomioi panssarisodankäynnin taktiikat ja tapahtumat erittäin hyvin. Realismi huokuu joka puolelta. Ja kuolema kolkuttaa luukulle kerran jos toisenkin, ja kovertaa panssarikranaatilla oman sisäänkäynnin.

Pelaaminen on sinällään helppoa. Vaikka tankeissa voi istua useassa asemassa ja toimia niin ajajana, ampujana kuin komentajana, niin järjestelmien hallinta ja vaunun komentaminen sujuu ongelmitta. Tietokone hoitaa haluttaessa kaikki perustehtävät, mutta pelaajan on vastattava komentamisesta – minne ajetaan, mitä tehdään, miten tapellaan? Eikä T-72 anna armoa. Vaikka sitä miten luulee olevansa taistelukentän kingi tankillaan, niin eikö vain puskasta singahda pst-ohjus läksyttämään.

Panssarisimussa on käytetty muutenkin erikoisia ratkaisuja. Pelin tekniikka on outoa ja toimivuus vaihtelee, mutta ainakin sen saa toimimaan melkein koneessa kuin koneessa – käyttäjällä on valtavasti säätömahdollisuuksia. Vielä vain kun vähän eksoottisempi joystick toimisi tähtäimenä…

Hirvittävän vaikeustason takia T-72 ei todellakaan sovellu niin sanotuille peruspelaajille, ja simufriikeillekin tulee taatusti hiki monen monta kertaa. Ärräpäiltä ei säästytä, mutta se onkin ollut tekijöiden tarkoitus. Tämä on totista leikkisotaa, ja ainutlaatuisen hienoa sellaista.