The Elder Scrolls Online (Mac, PC)

08.04.2014 14:30 Miikka Lehtonen

Tekijä: Zenimax Online Studios
Julkaisija: Bethesda Softworks
Testattu: Windows 8.1, Intel Core i5-4670K, 16 Gt keskusmuistia, Radeon R9 280X
Saatavilla: Mac, PC
Tulossa: PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: Windows XP, Core 2 Duo E4400, 2 Gt muistia, DirectX 9.0 -yhteensopiva näytönohjain, internet-yhteys
Pelaajia: tuhansia
Pelin kotisivu:http://elderscrollsonline.com/en-uk/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Jos maailmalla jotain riittää, niin massiivimoninpelejä. Niitä tulee pelkästään Kiinasta enemmän kuin yksi ihminen ehtiielämänsä aikana pelaamaan. Ja niinpä uusi tulokas tarvitsisi pärjätäkseen jonkun koukun.

Koska ”se on Blizzardin peli” ei valitettavasti ole yleistettävissä oleva juttu, muiden pitää keksiä omansa. Ja jos koukuista puhutaan, ”massiivimoninpelattava Skyrim” on aika kova sellainen. Ainakin paperilla.

Bethesdan julkaisema The Elder Scrolls Online on vuoden alkupuoliskon odotetuimpia pelejä, kenties juuri tämän niin houkuttelevan yhteenvedon takia. Skyrim on kuitenkin päättyneen laitesukupolven rakastetuimpia ja myydyimpiä pelejä. Rajoja rikkova klasikko, joka esitteli raskaat roolipelit kokonaan uudelle pelaajakunnalle. Rakastettu peli, aiheesta.

Valitettavasti, kuten niin usein muulloinkin, tiivistetty yhteenveto ei ole aivan kattava. Nopeasti kävi nimittäin ilmi, että The Elder Scrolls Onlinellä ja Skyrimillä on yhteistä yhtä paljon kuin oikeilla merkkiaurinkolaseilla ja Kiinasta tilatuilla vitosen piraattikopioilla: nopealla vilkaisulla voi hämätä, mutta kun kokeilet…

Kovaa menoa paperilla

Paperillahan The Elder Scrolls Online todellakin kuulostaa mitä mainioimmalta idealta. Otetaan Elder Scrolls –peleissä viehättänyt hillittömän suuri pelimaailma, heitetään mukaan toimivaa ja massivimoninpelien valtavirrasta eroavaa taistelua ja kuorrutetaan lukemattomilla pelaajilla sekä heitä hyödyntävällä massiivisella PVP-systeemillä.

Ja on totta, että peli sisältää nämä kaikki ominaisuudet. Ainakin siinä mielessä, että niillä voi paketin kannessa brassailla. Mutta toimivuus onkin toinen juttu. The Elder Scrolls Online kun tuntuu liian aivan liian usein pahasti keskeneräiseltä ja huonosti suunnitellulta peliltä.

Aloitetaan siitä, mikä toimii: hahmoluokista. Monessa pelissä täysin tyhjältä pöydältä tehty hahmoluokan valinta määrittää seuraavien satojen tuntien pelikokemuksen. Näin ei ole The Elder Scrolls Onlinessä. Tarjolla on periaatteessa neljä hahmoluokkaa: kaksi soturia, yksi varas ja yksi maagi. Käytännössä hahmoluokat eivät kuitenkaan ole kuin todella löyhä aloituspiste. Kaikki muu on pelaajasta itsestään kiinni.

Hahmoluokka ei käytännössä määritä kuin sen, mitkä kolme hahmoluokkakohtaista kykypuuta saa käyttöönsä. Kaikki muut ovat yhteisiä hahmoluokasta riippumatta. Tarjolla on erilaisia asekykyjä, panssarikykyjä, kiltojen tarjoamia kykypuita ja ties mitä tahansa muuta. Ja kaikki avoimina kaikille. Haluatko olla levypanssarissa tetsaileva maagi, joka käyttää kahden käden miekkaa? Anna palaa. Jouskarilla varustettu soturi, joka tekee tujua lisävahinkoa epäkuolleisiin? Se on hyvinkin helppoa.

Uusia kykypisteitäkin jaellaan aika tahtia. Jokainen tienattu kokemustaso tuo yhden pisteen, samoin kuin maailmasta kerätyt maagiset kivet, suoritetut juonitehtävät, putsatut instanssit ja niin edelleen. Kaikkia kykyjä ei välttämättä saa yhtä aikaa avattua, mutta niin paljon kuitenkin, että käytännössä hahmoaan voi rakennella mielensä mukaan, vaikka alussa olisikin tehnyt huonoja valintoja. Ja toki pelistä löytyy myös hintava mahdollisuus nollata kaikki käytetyt kykypisteet ja aloittaa sijoittelu alusta.

Systeemi toimii, suurella S-kirjaimella. Itse pelasin Dragon Knight –soturia, jonka omat hahmokyvyt ovat tulisia: tuliset ketjut vetävät vihollisia soturin luo, laavakivet suojaavat vahingolta ja niin edelleen. Mutta miksi rajoittua vain näihin, kun voi myös ostella kahden käden aseille tarkoitettuja kykyjä, kykyjä, jotka buffaavat raskaita panssareita tai vaikka tuovat lisää manapisteitä?

Kyvyt kehittyvät myös periaatteessa Elder Scrollsin perinteiden mukaisesti. Kun suoritat tehtäviä tai tapat hirviöitä, kaikki aktiiviset kyvyt – eli asekyvyt, jotka ovat käytössä tai päällä olevia panssareita vastaavat kyvyt – keräävät kokemusta. Palkin täyttyessä kyvystä saa käyttöönsä aina tehokkaampia versioita ja tarpeeksi onnistuttuaan niitä voi vieläpä kustomoida lisää. Dragon Knightin tuliset ketjut voi esimerkiksi muuttaa joko pitempikantamaisiksi tai buffaamaan kiskaisun jälkeistä lyöntiä.

Tästä siis todella iso peukku kehitystiimille. On hauskaa, että hahmoaan voi kehitellä vapaasti ja ilman keinotekoisia ja tyhmiä rajoitteita. Toki pelaajalla on suuri vastuu siitä, ettei tee aivan päin persettä rakennettua hahmoa, mutta jos tekeekin, vahingon voi aina korjata viisastuttuaan.

Erilaista, mutta silti samanlaista

Myös The Elder Scrolls Onlinen taistelusysteemi vaikutti aluksi sangen kiinnostavalta. Skyrimin tavoin lyönnit täytyy toteuttaa itse hiiren nappia näpäyttämällä – heikko mutta nopea lyönti – tai pohjassa pitämällä – vahva lyönti. Mukana on myös aktiivista blokkailua ja voipa vihollisen voimalyönnit tai pitkän loihtimisajan vaativat loitsutkin keskeyttää halutessaan.

Käytäntö on kuitenkin vähän toista maata. Ensinnäkin systeemi kärsii siitä, että hiirellä naputeltavien hyökkäysten ohella käytössä on viisi normaalia MMO-kykyä, jotka saa toki valita itse laajasta kykypuusta, mutta jotka muodostavat kuitenkin sen valtaosan hahmojen hyökkäysarsenaalista. Niinpä se merkittävä erikoisuus, eli hiiren naputtelu, jää vähän lapsipuolen asemaan.

Kaikilla hahmoilla on myös DOTA-henkinen ultimate-kyky, jollaisia on suunnilleen jokaisen asekykypuun huipulla. Panosta tarpeeksi puuhun, saat ultimate-kyvyn. Aivan kuin DOTAssa, myös The Elder Scrolls Onlinessä ultimate-kyvyt ovat jotain, mitä ladataan ajan myötä (tosin tällä kertaa tekemällä hyökkäyksiä) ja sitten aktivoidaan kun hätä on suurin.

Tämän kaiken vielä kestäisi, sillä vaikka systeemi ei toimikaan ihan kuten ensivilkaisulta voisi kuvitella, se toimii silti. Välillä. Mutta se on myös erittäin herkkä verkkoviiveille ja –ongelmille. Usein kävi niin, että hutkin hyökkäyksiä minkä ehdin, mutta mitään ei tapahtunut. Resursseja kyllä kului, mutta vihollinen ei ottanut osumaa.

Ja vaikka verkko ei pätkisikään, taistelu ei tunnu hyvältä. Viholliset eivät juuri reagoi iskuihin ja niistä puuttuu muutenkin kaikki fyysisyyden tuntu. Olo on kuin kaksi tyyppiä huitoisi ilmaa toistensa ympärillä ilman muuta suurempaa vaikutusta kuin se, että kestopalkit pään yläpuolella kutistuvat.

Tämä ongelma ratkeaa vaihtamalla MMO-henkisestä kolmannen persoonan kamerasta ensimmäiseen persoonaan, jolloin hyökkäysanimaatiot tuntuvat paremmilta. Mutta tällöin on todella vaikea nähdä vihollisten aktiivisesti käyttämiä ja valtavan tappavia AOE-hyökkäyksiä, jotka merkitään maahan punaisella. Sitten pitäisi nopeasti pyörähtää alta pois tai turpaan tulee. Arvatkaa, onko luolastoissa kivaa, kun moni pelaaja ei yksinkertaisesti ikinä kamerakulmastaan johtuen edes ehdi huomaamaan, että jotain pitäisi väistää?

Ja toki verkkoviiveet vaikeuttavat muutenkin taistelua. Ideana on ollut tehdä aktiivista ja tarkkaavaista pelaamista vaativa systeemi, joka olisikin varmasti kotonaan lokaalisti pelattavassa pelissä. Vihollisten hyökkäyksiä täytyisi blokkailla nopeasti ja pienillä virhemarginaaleilla, sitten iskeä taintunutta poloista vastapalloon. Nyt kuitenkin käy usein niin, että omalla ruudullasi blokkaat vihollisen megahyökkäyksen selvästi ajoissa, mutta omissa kolisee silti. Turhauttavaa.

Suurta, mutta sekavaa

The Elder Scrolls Onlinen maailma on todella suurikokoinen. Se koostuu valtavan kokoisista alueista, jotka on ripoteltu täyteen vihollisia, kiinnostavia paikkoja ja löydettäviä salaisuuksia.

Ideassa on myös varjopuolensa. The Elder Scrolls Online ei juuri usko leivänmuru-questeihin – eli niihin ”viepäs naapurikylän serkulleni tämä viinipullo niin saat repullisen uusia tehtäviä” –juttuihin – vaan luottaa siihen, että pelaajat itse löytävät tutkimusmatkailemalla itselleen sopivaa tekemistä. Ja joskus homma toimiikin. Kun osuu oikealle polulle, on kiva etsiä maailmaan kätkettyjä pomoja, questialueita, kykypisteitä jakelevia taikakiviä, tiirikoitavia arkkuja ja muuta mukavaa.

Mutta sitten tulee vastaan seinä. Olet 12. tasolla ja löydät vain 14. tasolle tarkoitettuja tehtäviä. Tehtäviä, jotka ovat sinulle aivan liian vaikeita. Mitä teet? Tietenkin vietät pari tuntia ratsastaen hitaasti ympäriinsä etsien niitä tehtävähubeja, jotka toivottavasti olet missannut.

Voi myös olla, että et ole missannut mitään, sillä The Elder Scrolls Online kärsii järkyttävistä bugeista. Tehtävien kannalta tärkeät hahmot ja esineet häviävät kuin warppiin, tehtävien skriptaus kusee niin, ettei niitä voi tehdä tilttauksen jälkeen kukaan muukaan ennen kuin serveri resetoidaan tunteja tai päiviä myöhemmin ja niin edelleen. Eräänä päivänä minun questilogissani oli kuusi tehtäväketjua, joita en voinut pelata eteenpäin, koska kaikki bugasivat. Mukana oli myös se alusta loppuun kestävä koko pelin päätarina.

Kun näitä ongelmakohtia tulee vastaan, ei voi myöskään oikein palata naapurimaille tekemään vähän pienempiä tehtäviä, koska The Elder Scrolls Online on järkyttävän pihi sen suhteen, minkä tasohaarukan mukaan kokemuspisteitä jaellaan. Jos teet vain parikin tasoa sinua pienemmän tehtävän, saat todennäköisesti siitä vähemmän kokemuspisteitä kuin yhden hirviön tappamisesta. Todella turhauttavaa, taas kerran.

Ymmärrän kyllä, mikä on ollut ideana. Sen sijaan, että pelaajat juoksevat autopilotilla kaupungista toiseen tekemässä tehtäviä, The Elder Scrolls Online haluaa patistaa näitä seikkailemaan, ottamaan asiat rauhallisesti ja nauttimaan matkasta. Ja se olisi voinut toimiakin, jos peli ei olisi näin buginen ja jos sitä maailman sujuvuutta olisi vielä viilailtu hieman lisää. Jos, jos ja jos. Vaan kun ei. Ja niin The Elder Scrolls Onlinen levelöinti onkin aika turhauttavaa ja hidasta puuhaa.

Mutta hei. Eihän tämän olekaan tarkoitus olla PVE-peli. PVP:tä varten sitä pelataan, vai mitä?

Kaikille pataan

The Elder Scrolls Onlinen kehutuin juttu on Dark Age of Camelotin, Warhammer Onlinen ja Guild Wars 2:n mieleen tuova eeppinen sota, jossa kolme eri joukkiota ottaa yhteen keskenään. Ilmeisesti jossain vaiheessa pelaajat jaetaan näihin joukkioihin heidän valitsemansa rodun perusteella, mutta ainakin ennen julkaisua kaikki tuntui vielä olevan avointa kaikille.

Oli silti vähän ikävä yllätys, että kun The Elder Scrolls Onlinessä kaikki muu on hahmojen suhteen niin avointa ja myöhemmin muokattavaa, joukkion valinta tehdään rajallisilla tiedoilla ja jo hahmoa luodessa. Onpa sitten kiva kuulla kuusi tasoa ja pari iltaa myöhemmin, että kaverit valkkasivat toisen porukan ja jos haluatte pelata yhdessä, joku joutuu aloittamaan uudelleen.

PVP – tai Realm vs Realm, kuten tällaista massiivista PVP:tä kutsutaan – on niin ikään paperilla mainiota puuhaa. Eeppisen kokoinen sotatanner on täynnä kyliä, farmeja, kaivoksia ja linnoituksia, joita kaikki kolme joukkiota valloittavat kilpaa. Mitä paremmin pärjää, mitä suurempi osa läänistä on omien hallussa, sitä muikeampia bonuksia kaikki sen pelaajat saavat. Ja jos oikein sotamenestystä tulee, jostakusta tulee koko pelin keisari. Ihan siistiä.

PVP:ssä on myös mainioita oivalluksia, kuten se, että kaikki hahmot voivat nappia painamalla kyyristyä ja piiloutua. Jos vastustajan pelaaja ei aivan viereen osu, piilossa myös pysyy. Niinpä pienikin porukka voi kärsivällisesti pelaten ninjata tiensä selustaan tekemään pahojaan tai vaikka pystyttämään kenttäsairaalan, josta kaverit voivat kuoltuaan spawnata vihollisen maille jatkamaan sotaa.

Ja näin pelattuna RvR onkin tosi hauskaa. Linnakkeiden piiritykset, rakennettavat sotakoneet ja hyvän porukan tekemä tiimityö ovat vahvoja valttikortteja, joilla potentiaalisesti ratsastettaisiin koko genren hall of fameen. Mutta ongelmiakin riittää.

Arvosteluhetkellä tuntui käyneen niin, että yhdessä pelin kolmesta porukasta oli enemmän pelaajia kuin muissa kahdessa yhteensä, joten karttakin oli aika pitkälti heidän hallussaan. Lisäksi RvR kärsi vielä arvostelujakson aikana pahasti verkkoviiveistä ja muista outouksista. Moni pelaaja valitteli, että koko peli pysähteli sekunneiksi paikalleen mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Koita siinä sitten sotia.

Lisäksi Bethesda on jo nyt tehnyt tyhmiä tasapainotusratkaisuja. Pelistä löytyi julkaisun yhteydessä loputtomasti toistettava questi, jossa 20 pelaajaa PVP:ssä tapettuaan sai mukavan kokemuspistebonuksen. Joku oli ynnäillyt, että näin levelöitiin liian nopeaa vauhtia, joten questi muutettiin kerran päivässä suoritettavaksi. Ja huppista keikkaa, yllättäen PVP:llään brassailevassa pelissä ei voikaan oikein enää levelöidä järkevää vauhtia pelaamalla PVP:tä.

Mutta se on todettava, että RvR on juuri se juttu, jonka kautta The Elder Scrolls Online tulee elämään tai kuolemaan. Elämään, jos Bethesdan väki saa bugit hiottua pois ja pidettyä sodan mielenkiintoisena. Kuolemaan, jos kaikki paitsi suurimmat fanaatikot turhautuvat sen outouksiin ja töksähtelyihin.

Hyviä ideoita, huonoa toteutusta

The Elder Scrolls Online on todellakin peli, joka vaikuttaa paperilla todella siistiltä. Olin itsekin ennakkoon vähän innoissani, mutta jo ensimmäiset kokemani betaviikonloput saivat hieman huolestumaan. ”Se on vain beta, kyllä se siitä”, minulle uskoteltiin. No, nyt peli on ulkona, eikä se siitä. Samat ongelmat kun vaivaavat The Elder Scrolls Onlineä edelleen.

Taistelu ei tunnu hyvältä, mikä on tosi huono juttu, koska sitä on paljon. Samaten levelöinti on tuskallista, koska kaikki kestää aivan liian pitkään. Lukuisat bugit ja ongelmat tekevät hommasta vielä tuskallisempaa kuin se olisi muuten. Kun monet testaajat ovat valitelleet vieläkin peliä vaivaavista bugeista jo viikkoja, ellei kuukausia sitten, on täysin anteeksiantamatonta, ettei asioille ole tehty mitään.

Ja kun kaikki bugit eivät edes ole mitään pelkkiä hidasteita. Testijakson aikana eräänä päivänä pelaajat pystyivät loggailemaan toistensa tileille ja poistelemaan kamaa toistensa pankkitileiltä. Hups kun kävikin hassusti. On ihan rutiininomaista pudota satunnaisesti maan läpi tyhjyyteen, minkä jälkeen ei sitten voikaan tehdä kamalasti mitään. Ongelmia siis riittää.

Enkä ole vielä edes valittanut luokattoman huonosta ja selvästi konsoleita varten tehdystä käyttöliittymästä, megapaskasta inventaariosta, josta tavaroiden löytäminen on työn ja tuskan takana, kaikille avoimista public dungeoneista, jotka ovat 24/7 kiinalaisbottien kämpittävinä tai monista muista pikkujutuista, jotka ärsyttävät koko ajan enemmän ja enemmän. Niitä nimittäin riittää.

Koko hommassa onkin vähän sellainen käry, että nyt pelaamme peli on tavallaan The Elder Scrolls Onlinen beta, jolla pyritään testailun ja tuunailun ohella ottamaan rahat pois yli-innokkailta. Täysi hintalappu ja kuukausimaksu kielivät vähän siitä, varsinkin kun pahat kielet kuiskivat, että peli on alusta saakka suunniteltu F2P mielessä. Kun aika on kypsä, rahoitusmalli muuttuu ja toivotaan parasta. Totta vai fiktiota? Mene ja tiedä, mutta teoria on uskottava, koska monet pelin jutut ovat kuin F2P:tä varten tehtyjä.

Mutta sen sanon, että nykykunnossaan The Elder Scrolls Onlinen eväät eivät riitä. Se tulee varmasti saamaan pienen ja fanaattisen pelaajakunnan, joka puolustaa sitä hamaan loppuun saakka, mutta massat tulevat jättämään sen ilmaiskuukautensa jälkeen. Itse jaksoin arvosteluviikon aikana vajaat 40 tuntia, millä ei päästy vielä lähellekään endgamea, joten joku varmasti tulee kertomaan, ettei tämä aika vielä riittänyt arvosteluun. Mutta minulle riitti: en yksinkertaisesti keksi mitään syitä, miksi haluaisin jatkaa pelaamista, ainakaan nykykunnossa. Tarvittaisiin massiivisia ja nopeita korjauksia, jotta se mielipide siitä muuttuisi, enkä jaksa moisiin uskoa. Tämä arpa on nähty, eikä se voita. Parempaa onnea ensi kerralla.