Tulipahan pelattua: Uusi Asterix & Obelix -peli on pliisu tusinatuote – René Goscinnynin ja Albert Uderzonin sarjakuva ansaitsisi parempaa

Asterixin ja Obelixin virtuaaliset seikkailut eivät vedä vertoja sarjakuvien sivuilla viehättäneelle maailmalle. Osome Studion uutukaisesta paistaakin väkisellä väännetyn kaupallisuuden tuoksahdus.

Julkaisupäivä: 21.11.2019
Studio: Osome Studio
Julkaisija: Microids
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4, Xbox One ja Switch
Pelaajia: 1-2
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arvostelua varten: 3 tuntia

René Goscinnynin ja Albert Uderzonin luoma gallialaiskaksikko Asterix ja Obelix seikkailevat jälleen pelirintamalle Osome Studion uudessa Asterix & Obelix XXL 3: The Crystal Menhirissä. Pelaajat pääsevätkin hyppäämään sarjakuvien sivuilta tutun kaksikon sandaaleihin mätkimään roomalaisia pois omistaan, mutta valitettavasti värikkään ulkokuoren alta paljastuu yllättävän pliisu tusinatuote.

Seikkailu käynnistyy, kun kylän tietäjä Getafix saa kirjeen vanhalta ystävältään, Thulen papitar Avinalta, joka varoittaa kyläläisiä karmaisevasta vaarasta. Vastuu siirretään suosiolla kyläläisistä vahvimmille, Asterixille ja Obelixille, jotka saavat kantoonsa muinaisen Menhir-kiven sekä tehtäväkseen etsiä Avina käsiin ennen kuin on liian myöhäistä.

Pelaaja ei sen sijaan ennätä pitkälle matkassaan ennen kuin pelin yksitoikkoisuus alkaa käydä selväksi. Ylävinkkelistä kuvattu toimintaseikkailu tarjoaa kyllä kosolti sarjakuvista tuttua roomalaisten kuritusta ja englanninkielisiä sanaleikkejä, mutta alimman nimittäjän mukaan toteutettu pelattavuus saa mätkinnän tuntumaan väsähtäneeltä jo ensimmäisen tunnin aikana.

Tehtävät ovat ensinnäkin yksinkertaisuudessaan pelkkää tavaroiden noukintaa tai ihmisten etsintää, joskin näiden löytäminen ilman karttaa lisää kuvioihin yhden jos toisenkin mutkan lisää. Kohteeseen kyllä opastetaan kiltisti kompassilla, mutta silti oikea tie määränpäähän saattaa käynnistyä täysin vastakkaisesta suunnasta.

Harmillisesti varsinainen matka ei ole sen miellyttävämpi. Niin Gallian puskat, Thulen jäätiköt kuin Tyrosin aavikot tarjoavat visuaalisesti hyvin miellyttävää tapitettavaa, mutta samat vastaan astelevat roomalaissoturit eivät tarjoa juuri variaatiota yhden napin ja muutaman erikoiskyvyn ympärille rakennetussa taistelussa. Mukana on tietenkin klassiset yläkoukut ja jaloista riepottelut, joita voi päivitellä seikkailun aikana tehokkaammiksi, mutta toiminta kokonaisuudessaan on nähty jo ensimmäisten kärhämien aikana.

Pääasiallisesti nuoremmille suunnatuksi peliksi kyseessä voi olla myös aavistuksen haastava kokemus, ellei seuraksi saa vähän kokeneempaa seuralaista avittamaan. Roomalaisleirit on nimittäin rakennettu siten, että kuolon käytyä peli passittaa sankarit takaisin alkuun, eikä elinvoimaa parantavia possunkyljyksiä ole ripoteltu alueelle liiaksi saakka.

Yksitoikkoista mätkintää rytmitetään hieman maailmaan ripotelluilla kerättävillä, kevyellä tasoloikinnalla ja hyvin alkeellisella pulmanratkonnalla. Jälkimmäistä laajennetaan aavistus juonen edetessä ja lisäkykyjen kasvaessa, mutta genren pelejä kolunneet eivät ylläty tarjonnasta.

Asterix & Obelix XXL 3: The Crystal Menhir ei ole suoranaisesti huono peli, mutta se ei myöskään tarjoa mitään, mitä esimerkiksi lukemattomat LEGO-pelit eivät olisi tehneet jo tuhat kertaa paremmin.

ASTERIX & OBELIX XXL 3: THE CRYSTAL MENHIR

”Gallialaiskaksikon paluu on väsynyt ja innoton.”