Übersoldier -ennakko (pc)

10.02.2006 00:00 | Jukka O. Kauppinen | 86

Saksalaisen CDV-pelitalon hieman kulman takaa saapuva 3d-räiskintäpeli ÜberSoldier on peli, johon ei voi suhtautua kovinkaan vakavasti. Peli, jossa heti alkusekunneilla ladotaan eteen Natsi-Saksan salainen geneettisiä supersotilaita tuottava tiedemiesjaosto, joka toimii SS:n okkultistien osaston alaisuudessa, ei voi olla kuin ajaton klassikko.

Kai se taustatarina pitää ensin selvittää. Ensin kuvassa on tiibetiläisiä munkkeja ja muinaisia salaisuuksia. Pian Natsi-Saksan ilkeät tiedemiehet piikittävät kuolleita ihmisparkoja ja yrittävät tehdä näistä voittamattomia supersotilaita. Kokeet eivät oikein suju, kunnes lopulta vuoden 1944 paikkeilla tapahtuu läpimurto. Sitten loikataankin pitkä askel sense of wonder -rintamalla. Partisaanien väijytyksessä menehtynyt saksalaissotilas huomaa yhtäkkiä olevansa elossa, eräällä tapaa. Hänestä on tehty tiedemiesten pöydällä yksi näistä tahdottomista supersotilaiden koekaniineista, ÜberSoldiereista, mutta jokin meni pieleen prosessissa. Pelaajan hahmolla on yhä oma tahto ja entinen tietoisuus. Tehty temppu ei kuitenkaan oikein lämmitä mieltä, joten solttumme pomppaakin heti tilaisuuden tullen vastarintaliikkeen puolelle ja aloittaa raskaan sarjan turpalöylytyksen.

Eikä meiningissä säästellä. Yliluonnollisia voimia. Supersotilaita. Natseja ja vastarintaliikkeen miehiä. Ilkeitä tiedemiehiä. Kyllä tämän reseptin ääressä tipahtaa onnen kyynel paatuneemmaltakin fps-pelaajalta.

Pelin olemus on alusta lähtien silkkaa asiaa. Tässä ei turhaan kyynelehditä tai ihmetellä. Ok, olen palannut kuolleista. Voimakkaana. Kestävänä. Superihmisenä. Jonkun täytyy saada turpiinsa.

Mitään syvällistä pelikokemusta ei ole luvassa. Mieleen tulee, kas kummaa, taannoinen Mortyr, jossa pelaaja siirtyi ajassa taaksepäin 2200-luvulta natsijoukkoja pieksämään. Samankaltaista letkeää toimintaa on tarjolla nytkin.

Etenemismekaniikka vaikuttaa hyvin selkeältä. Vähän mätkitään, ammutaan ja juoksennellaan, ja jossain välissä pitäisi löytää avain kentän viimeiseen esteeseen. Siinä sivussa saatetaan pikkuisen juoksuttaa tarinaa eteenpäin erilaisten kohtaamisten ja keskustelujen kautta. Putkijuoksuahan tämä on, mutta jostain syystä se ei oikeastaan tunnu tällä kertaa haittaavan. Mainitsinko jo, että koko ajan ammutaan kovasti?

ÜberSoldierissa tietää mitä saa. Peli ei ylpeile uskomattomilla graafisilla tai teknisillä edistysaskelilla, vaan se edustaa tällä sektorilla vahvaa keskiluokkaa. Grafiikka toimii, kaikessa yleisessä synkeydessään. Tunnelma on tiivis, luodilla leikattava. Tosin sakusotilaiden englanninkieliset huutelut särähtävät kielimiehen korvaan.

Pelattavuus on kokeillussa ennakkoversiossa erinomainen, vaikka keskeneräinen koodi aiheuttikin satunnaista nykimistä. Kontrollit, ne vähät mutta tuiki tarpeelliset, ovat tutut muistakin perusräiskinnöistä. Ympäristöä ei suuremmin romplata, ovet avautuvat itsestään ja suurin osa ympärillä lojuvista esineistä tarttuu mukaan automaattisesti. Joskus harvoin vain painetaan Use-näppäintä, jotta pelaaja käyttää jotain laitetta tai nappaa mukaansa kauempana olevan esineen. Eli voi sanoa, että homma etenee kuin juna raiteilla, iloisen tulitaistelun merkeissä. Kai jo tuli selväksi, että ilkeät natsitiedemiehet, geneettiset supersotilaat ja vihollissotilaat saavat kuulaa nahkaansa tiheään tahtiin?

Ja mikäs supersotilas, ÜberSoldier, pelaaja olisi, jos tämä kuukahtaisi yhdestä luodista? Tai kymmenestä? Ei mikään! Pelaajan nahka on paksu ja kestää shrapnellien ropinaa hyvinkin reippaasti. Kentät ovat täynnä ensiapupakkauksia, ja niille onkin käyttöä. Kentille on ripoteltu reilusti räjähtäviä tynnyreitä ™ ja muuta possahtavaa. Luoteja ja räjähdyksiä minuutissa -tahti on näet reilusti yli keskiarvon. Tekijöillä onkin selvä linja: mitä enemmän räjähdyksiä ja tulitusta, sitä parempi.

Alussa mainittiin myös super- ja yliluonnolliset voimat. Ja niitäkin löytyy. Überimme, joksi miestä tuttavallisesti jatkossa kutsuttakoon, omaa muun muassa näppärän sisäänrakennetun voimakentän, jolla hän voi vähän aikaa kimmottaa vihollisten luodit tiehensä. Suorastaan riemastuttavana voi pitää sitä, että peli palkitsee hyvistä headshoteista ja puukkotapoista uusilla tai parantuvilla kyvyillä. Jes!

Tosin heti alussa paistaa pieni epäloogisuus. Pelaaja herää tutkimuslaitoksessa, jossa on muitakin Übersoldiereita. Muut pikku-überit kuitenkin putoavat muutamasta luodista tai puukoniskusta, pelaaja sen sijaan kestää vaikka mitä. Sekundaako ne muut ovat? Ei näillä eväillä superarmeijaa rakenneta…

Mainittakoon asepuolelta, että käytössä on melko tuttu litania toisen maailmansodan tuliaseita. Kamppeet lienevät tuttuja fps-pelinsä pelanneille. On konepistoolia, konekivääriä, kivääriä kiikarilla ja ilman sekä tietysti kranaatteja sirpaleista lempeä jakamassa. Sotiminen näillä on tutun lystiä puuhaa, joskin vähän yksinkertaista: ainakaan ennakkoversiossa kun ei ollut minkäänlaista ballistiikkaa, vaan luoti osui juuri mihin tähdättiin. Tuskinpa se tästä muuttuukaan.

There’s sure to be a lot of Nazis outside!

ÜberSoldierissa on luvassa punahurmeista ilkeiden natsijuonien murskaamista, roppakaupalla. Kuten sanottu, tässä tietää täsmälleen mitä saa. Peliä ei naamioida tekotaiteellisen hölynpölyn taakse, vaan se tarjoaa jo kannesta lähtien sitä itseään. Tässä pelissä ei ole rehtejä saksalaissotilaita, vaan yksinomaan ilkeitä natseja, joita supersotilaan kelpaa pistää lihoiksi. Eikä puna-musta-valkea kansi ei jätä paljoa epäilyksen varaan. Tätä kehtaa suositella, jos kunnon äijämeininki kiinnostaa.

Lähin vertailukohta ÜberSoldierille lienee Serious Sam. Molemmat ampuvat yli niin viimeisen päälle. Samit panostavat ehkä hieman nopeatahtisempaan toimintaan kirkkaan värimaailman kera. Über on astetta vakavampi ja synkempi. Tekisi mieli sanoa realistisempikin, mutta se sana on kyllä loppujen lopuksi mahdollisimman kaukana pelistä, jossa vilisee geneettisiänatsisupersotilaita yliluonnollisilla voimilla varustettuna. Jep. Hyvä tapa oikeaan vireeseen pääsemiseksi lienee katsoa ensin Hellboy ja etenkin sen alku muutamaan kertaan.

Vaikka pelin julkaisee saksalainen CDV, niin sen juuret ovat itse asiassa idässä. Burut Creative Team on venäläinen pelistudio, joka perustettiin jo vuonna 1999. Firma on tehnyt aiemmin pelejä lähinnä itämarkkinoille, ja Über vaikuttaisi olevan firman ensimmäinen länsimarkkinoille saapuva tuotos. Vakuuttavaa jälkeä, ei voi muuta sanoa.

Tekijä: Burut Creative Team
Julkaisija: CDV
Testattu: pc
Tulossa: pc, 31.3.2006
Pelaajia: ?
Laitevaatimukset: ?
Pelin kotisivu: ubersoldier.net