Viva Piñata: Party Animals (360)

19.12.2007 16:17 Antti Mutta

Xbox 360:lla on aivan liian vähän nuoremmille suunnattuja pelejä. Merkittävin yritys on ollut Microsoftin söpö elämäsimulaatio Viva Piñata, joka kuitenkin floppasi monimutkaisuutensa takia.

Lutuiset paperieläimet maksoivat Redmondin jättiläiselle satoja miljoonia. Brändiä ei siis noin vain kuopata. Piñatojen uutta laskelmoivampaa aaltoa edustaa minipelikokoelma Party Animals, jonka voisi luulla aukeavan helposti kaikille iästä huolimatta.

Krome Studiosin peli on ajatusmaailmaltaan niin kaukana Raren omaperäisestä alkuperäisteoksesta kuin suinkin mahdollista. Pesäero otetaan jo lähdemateriaalissa. Party Animals ei nimittäin pohjaudu debyyttipeliin vaan siitä toteutettuun animaatiosarjaan.

Suomalaisille täysin vieraassa ohjelmassa seikkailevat piñatat Hudson, Fergie, Paulie ja Franklin, jotka pitävät huolta omista puutarhoistaan ja keräävät sokerisia herkkuja. Sankarit miettivät myös elämäänsä, joka loppuu lyhyeen ihmisten turhamaisten kekkereitten vuoksi.

Makeaa mahan täydeltä

Piñatat ovat satoja vuosia vanhassa meksikolaisessa juhlaperinteessä värikkäitä paperisia eläinkoristeita, joiden sisällä on nameja, hedelmiä ja leluja. Paperieläimet laitetaan roikkumaan vaikkapa puusta ja mukiloidaan hajalle, jolloin juhlaväki ryntää putoavan saaliin kimppuun.

Traditiosta on luontevasti johdettu myös seurapeli Party Animalsin päämäärä. Piñatat kisaavat omassa reality tv -kilpailussaan siitä, kuka saa ahdettua itseensä eniten karkkeja. Joulupossumaiseen lihotusmaratoniin sisältyy yli 50 lajia, joita käydään läpi satunnaisessa järjestyksessä.

Party Animalsissa ylivoimaisesti parasta ovat juoksukisat, jotka jakavat minipelit tasaisesti pieniin ryppäisiin. Pinkomiskilpailut ovat häikäiseviä väri-ilotulituksia, joissa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Microsoftin soisikin kehittävän Viva Piñata -brändilleen seuraavaksi tähän lajiin keskittyvän pelin. Tosin silloinkin omaperäisempi ja viimeistellympi ote olisi suotavaa.

Mario Kartissa ensi kertaa nähdyt lajityypin perussäännöt ovat nimittäin käytössä tylsästi muutoksitta. Radoilla on ympäristöön sopivia esteitä, oikoteitä eri kerroksissa ja matkantekoa nopeuttavia laattoja. Kilpailijoita voi kiusata erilaisilla lisäavuilla, kuten hidastavalla hunajalla tai näkökykyä haittaavalla hillolla.

Juoksukisoilla on kuitenkin erityinen merkitys koko kilpailun kannalta. Voittoisasti sijoittuneille ei jaeta nameja, vaan nopeimmat saavat etulyöntiaseman tulevien minipelien palkintojenjakotilaisuuksissa. Juoksukisoissa menestyneille jaetaan bonuskarkkeja, jotka voivat lopulta ratkaista koko turnauksen.

Pilaantuneet piñatat

Minipelien pelattavuus on poikkeuksellisen vaihtelevaa. Toisessa päässä palettia on hämmästyttävän heikot kehitelmät ja toisessa viihdyttävät viritykset. Surkeimpien esitysten kohdalla mietityttää, mitä Microsoft on oikein laskenut laaduntarkkailusta läpi.

Niinkin perustavaa laatua oleva asia kuin ohjaus on paikoitellen täysin epäkelpoa. Jatkuvasti vaihtuvat ja turhan monimutkaiset ohjaustavat tuottavat myös päänvaivaa. Minipelit ovat parhaimmillaan, kun ohjaamisen voi päätellä ilman ohjeitakin. Krome Studios voisikin ottaa oppia Wario Wareista.

Pelivalikoimaa on silti kehuttava sieltä täältä pilkistelevästä omaperäisyydestä. On omenan syöntiä, kentän lattian maalausta, aarteiden etsimistä ohjaimen värinän perusteella, röyhtäilyrytmipeliä, aasin hännän tökkimistä paikoilleen ja karkkien värien tunnistusta.

Yllättävämpiä ovat pelit, joissa kerätään vain kiloittain karkkia. Peitetarina vaihtelee, vaikka sisältö on aina sama. Varsinainen haaste on tällöin muiden pelaajien häiritseminen. Lapsille karkkien keräily on sopivan simppeliä sähläämistä, aikuinen kaipaisi selkeämpiä haasteita.

Kavereiden karkoittaja

Viva Piñata: Party Animalsia kuuluisi pelata porukalla samalla koneella, kuten seurapelejä yleensäkin. Sekava ohjaus ja vuoristoratamainen pelivalikoima takaavat kuitenkin, että kaverit saattavat kerätä kimpsunsa, jos pelihyllyssä ei muuta ole tarjolla.

Party Animals onkin siitä yllättävä bilepeli, että se on parhaimmillaan verkossa pelattuna. Selityksenä on sietokyky. Minipelien pariin Xbox Livessä hakeutuvat ovat takuuvarmasti tottuneet karkkikarkeloiden huonoihin puoliin. On täysin toinen asia riittääkö kärsivällisyys siltikään, kun kammottavimmat koitokset sattuvat kohdalle. Joskus täyden hinnan maksaneella tai pelin lahjaksi saaneella ei vain ole vaihtoehtoa kuin ottaa irti kaikki ilo, mitä on tarjolla.

Terävästi piirrettyjä

Party Animalsin ulkoasu on yksi pelin positiivisista puolista. Hahmot ovat valloittavia ja ympäristöt loisteliaasti piirrettyjä. Valitettavasti aivan liian useissa minipeleissä kamera kuvaa toimintaa liian kaukaa. Hahmot jäävät pikku-ukoiksi ja oman paperieläimen erottaminen kaaoksesta on joskus jopa mahdotonta vanhanaikaisella kuvaputkitelevisiolla. Korkeapiirtonäytöllä tarina on toinen, vaikka grafiikka on edelleen piskuista. Perheen viihdekeskuksen varustelutaso kannattaakin huomioida ostoa harkitessa.

Viva Piñata: Party Animals menee sieltä, mistä aita on matalin, mutta putoaa allikkoon. Sisältöönsä nähden liian tyyriissä paketissa on silti jotain hyvääkin. Verkossa ottelu lohduttaa pahimman pettymyksen yli päässyttä ja ulkoinen värikkyys tepsii kaamosmasennukseen.

Tekijä: Krome Studios
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivut: http://www.xbox.com/fiFI/games/v/vivapinatapartyanimals