Wanted: Weapons of Fate (PC, PS3, 360)

30.03.2009 14:55 Miikka Lehtonen

Huomio te tätä lukevat, surkeat nörtit: te voitte jättää taakse lihottavat snäkkinne, anime-elokuvanne ja konttorityönne. Vaihtoehtona tarjotaan riemukasta ja jännittävää elämää salamurhaajamunkkien veljeskunnan jäsenenä.

Ai ei kiinnosta? Haluaisiko joku kuitenkin ottaa maistiaisia tästä loistokkaasta elämästä vaikkapa aihetta kuvaavan videopelin muodossa? Auttaisiko asiaa yhtään, jos kertoisin, ettei peli ole yhtä surkea kuin elokuva?

Siltä varalta, että joku trollautui kunnolla raflaavasta introsta, kannattaa kasvattaa paksumpi nahka, ainakin jos aikoo pelata Wantedia. Tämä on nimittäin pelin intro. Silloin kun peli ei leiki pelaamisen vastiketta kommunistiselle manifestille (”pelien orjat, katkokaa ohjaintenne johdot!”) se tarjoilee täysin käsittämättömiä juonikuvioita ja yllättävän toimivaa 3D-räiskintää.

Luoti kaartaa

Yrittäkää pysyä mukana, sillä en ole nähnyt Wanted-elokuvaa. Joko peli uskoo kaikkien muiden nähneen sen tai sitten siitä puuttuu noin puolet välianimaatioista, sillä pelin juonessa ei ole hevon helvetin vertaa järkeä. Wesley Gibson on jossain vaiheessa ollut IT-työläinen, joka on värvätty mukaan salamurhaajien kulttiin, jonka jonkinlainen superstara hänen nyt kuollut isänsä on. Mukana pyörii kuolemattomaksi tituleerattu vihu ja tarina vie sankarimme vankiluoliin, katakombeille ja alpeille, joissa kaikkialla vilisee vihaisia ranskalaisia. Miksi? Kunpa tietäisin!

Juonesta viis sillä hölmöt välianimaatiot voi ohittaa nappia painamalla ja itse peli toimii yllättävän hyvin. Modernin 3rd person –räiskinnän minimivaatimukset täyttyvät, sillä pelin keskeisenä teemana on suoja ja sen takana kekkulointi. Suojautuminen sujuu helposti, sillä kun pelaaja osoittaa haluamaansa piilopaikkaa ja painaa nappia, sankarimme sprinttaa itse turvaan.

Samalla tavalla voi myös edetä suojapaikasta toiseen turvallisesti, nopeasti ja helposti. Suojassa se varsinainen hauskuus vasta alkaakin.

Toisin kuin monissa muissa peleissä, Wantedissa niin kutsuttu blind fire – eli sokkona tulittaminen – todella on sokeaa. Pelaaja ei näe suojan takaa juuri mihinkään, joten tähystäminen saati sitten ampuminen ovat miltei mahdottomia toimenpiteitä. Esiin pitää nousta ja sitten turkki pölisee helposti, sillä vihollisia on yleensä paljon ja raskaasti aseistettuna.

Se todellinen juju piileekin siinä, että sankarimme on todellinen pyssyvelho, kenties jopa kirjaimellisesti. Keräämällä adrenaliinia sankarimme pystyy jos jonkinlaisiin ihmetemppuihin, kuten ampumaan laukauksia hirvittävissä kaarissa tai terästämään refleksinsä niin äärilleen, että suojasta toiseen pyörähtäessä aika tuntuu hidastuvan ja vihollisia kaatuu.

Pelin tasapaino on saatu juuri kohdalleen, joten pelaaja tuntee jatkuvasti olevansa äärimmäinen ja uskomaton pahis, joka pistää hautausmaalle ylivoimaisia vihollisjoukkoa. Kylmän objektiivisesti tarkasteltuna pelin ensimmäiset kolme neljäsosaa ovat vaikeudeltaan läpihuutomateriaalia, mutta hauskaa silti piisaa.

Loppua kohti vaikeustaso sitten kiristyykin yllättäen ja käsittämättömän paljon. Osa pelin vihollisista on tavallista kovempia erikoisjamppoja, jotka tapetaan joko tyhjentämällä näihin lippaallinen luoteja – samalla kun nämä tykittävät rynkyillä vastapalloon – tai erikoislaukauksilla. Erikoislaukaukset vaativat adrenaliinia, jota saa vain tappamalla vihollisia. Loppupäässä huoneet ovat täynnä erikoislaukauksilla tapettavia erikoisvihollisia. Huomaammeko tässä ongelmaa?

Todistuksena pelin liikearsenaalin toimivuudesta on kuitenkin todettava, että kun olin totuttautunut yllättäen nousseeseen vaikeustasoon, loppupelikin sujui – joskin hampaita kiristellen.

Huumorin hautuumaalla

Loppupään sadistisesta vaikeudestaan huolimatta Wanted on yllättävän lysti peli. Vaikka se on pelattavuudeltaan todella simppeli, eikä juuri tarjoa alkukenttien jälkeen mitään yllätyksiä, toiminta on jatkuvasti hauskaa, grafiikka on riittävän komeaa ja meininkiä riittää.

Peliä harkitsevien kannattaa kuitenkin varautua uskomattoman huonoon ja runsaaseen huumoriin. Vaikka itse pidän kehnosta puujalkahuumorista, Wanted sai jopa minut ällistymään välillä. Sankarimme tappaa naismurhaajan, joka putoaa kiljuen alppilinnakkeesta kohti kuolemaansa. ”Olisin halunnut huudattaa häntä vähän muilla tavoilla”, toteaa sankarimme. ”No, ainakin hän kuoli nilkat kohti taivasta.”

Siinäpä se Wanted onkin pähkinänkuoressa. Peliä ei varmasti tulla näkemään vuoden parhaiden pelien listoilla, eikä se sinne kuulukaan. Se on rutiinitason 3D-räiskintä, jossa on kuitenkin paljon hyviä tärppejä. En välttämättä ostaisi peliä 65 eurolla, mutta puoleen hintaan alelaarista bongattuna ostaisin sen hetkeäkään empimättä. Jo pelkästään epätoivoinen taistelu palavassa lentokoneessa on pääsymaksun arvoista.

Tekijä: GRIN
Julkaisija: Warner Bros. Interactive
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Tulossa: PC
Pelin kotisivu: http://thewanted.warnerbros.com/
Miikka Lehtonen