Zack & Wiki: Quest For Barbaros’ Treasure (Wii)

09.08.2009 19:45 Petteri Kaakinen

Seikkailupelit ovat kokeneen viimeisimpien vuosien aikana pienoisen ylösnousemuksen. Zack & Wiki on näiden uusien tulokkaiden tuorein nimi ja vieläpä yllättävältä suunnalta, kaukaisesta Japanista. Lähinnä erinomaisista toiminta- ja tappelupeleistään tunnettu Capcom on päättänyt julkaista Wiille pelin genreen, jonka huiput ovat tulleet yleensä lännestä.

Pääosassa ovat merirosvo Zack ja hänen löytämä mekaaninen apina-robotti Wiki, joiden täytyy pähkäillä tiensä läpi monimutkaisten ongelmien ja kuolettavien vaarojen. Vaikka Zack & Wiki täyttää kriteerit laatupelinä, on juoni sen heikoin lenkki. Tarinasta puuttuu se viihdearvo, jonka takia Monkey Islandit ja Grim Fandangot jaksaa pelata läpi kerta toisensa jälkeen. Vaikka pelin tyyli on persoonallinen ja hyvin tehty, ei persoonallisuus ja laatu yllä juoneen asti. Harmi, muutoin peli suorastaan huokuu laatua.

Neronleimauksia ja lankeemuksia

Zack & Wikissä pelaaja seikkailee maailman ympäri etsien Barbaroksen aarretta. Seikkailun aikana vieraillaan monenlaisissa paikoissa. Näihin kuuluu lumiset vuoristot, kostea viidakko ja Barbaroksen oma linna. Kentissä päätavoitteena on päästä ison arkun luo, josta löytyy erilaisia ohjeita Barbaroksen aarteen löytämiseen.. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se ei ole sitä alun helppojen kenttien jälkeen. Tiellä on kaikenlaisia ansoja, Zackin mausta nauttivia isoja olioita ja muita esteitä. Niistä pitää päästä ohi haastavia puzzleja ratkomalla. Ongelmanratkonta onkin pelin parasta antia.

Alussa puzzlet eivät vaadi paljoa miettimistä, mutta vaikeustaso nousee nopeasti helposta anteeksiantamattoman vaikeaksi. Ne ovat kuitenkin erinomaisesti suunniteltuja, eivätkä ne tunnu kovinkaan usein epäloogisilta. Pelissä on muutama aikarajoitteinen puzzle liikaa, mutta ne eivät onneksi verota pelin haukuutta.

Puzzlet vaativat tarkkaa ympäristön tutkimista ja hoksottimien käyttöä. Yksikin virhe saattaa monesti johtaa varmaan kuolemaan tai ainakin epäonnistumiseen, mikä pakottaa pelaamaan kentän alusta asti uudestaan. Tämä onkin juonen lisäksi yksi pelin pahimmista vioista. Äkkikuolemat eivät ole mukavia, etenkään kun peli ei anna joistain minkäänlaista ennakkovaroitusta. Usein kuolemisen voisi välttää tarkalla tutkimisella ja päättelykyvyllä. Osa kuolemaan johtavista kohtauksista on kuitenkin täysin epäloogisia tai ainakin täysin nurkan takaa tulevia yllätyksiä, joita ei vain voi ennustaa. Loppupään pitkien kenttien uudestaan pelaaminen voi käydä turhauttavaksi, kun yrityskertoja kertyy enemmän kuin kaksi.

Seikkailupeleissä on yleensä harvoin syytä tai välttämättä edes mahdollisuutta palata vanhoihin ympäristöihin uudestaan, mutta Capcom on yrittänyt tehdä Zack & Wikistä poikkeuksen. Kentistä löytyy rahaa, ylimääräisiä aarteita ja jopa musiikkikappaleita, joita voi palata etsimään, jos niitä kaikkia ei löydä heti ensimmäisellä kerralla. Tämän lisäksi pelaajan toimia arvostellaan pisteytyssysteemillä. Jos ratkaisee puzzlen heti ensimmäisellä yrittämällä täysin virheettömästi, siitä saa täydet pisteet. Pienimmätkin virheet puolittavat pisteet.

Suurimman osan aarteista voi kuitenkin löytää jo ensimmäisellä kerralla, jolloin syytä kenttiin palaamiselle ei oikeastaan ole. Zack & Wiki ei myöskään ole sellainen peli, jossa kilpailuvietillä olisi suuri merkitys. Pistesaaliin kasvattamisesta ei täten ole paljoa iloa, etenkään kun pelaaja voi saada täydet pisteet, jos kentän menee läpi uudestaan opittuaan virheistään.

Zack & Wikin kontrollit toimivat pääosin hyvin, mutta monia asioita olisi voinut tehdä paremminkin. Zackin ohjastamisessa ympäri kenttien ei ole mitään vikaa. Pelaaja osoittaa tähtäimellä mihin haluaa mennä ja sinnehän Zack myös menee. Osa erikoistoiminnoista on suunniteltu huonommin. Niissä käytetään poikkeuksetta hyödyksi ohjaimen liikkeentunnistusta. Useimmiten nämäkin kohtaukset on tehty hyvin ja ohjaimen käyttö on toimivaa. Toisaalta ohjaimen turhanpäiväistä heiluttelua olisi voinut olla vähemmänkin..

Söpöä hc-puzzlettelua

Zack & Wikin graafinen tyyli ei juurikaan kieli mitään itse pelin vaikeudesta. Nimikin kuulostaa siltä kuin se kuuluisi huonolle lastenelokuvalle. Graafisesti Zackin toilailut ovatkin erittäin nättiä katsottavaa, mutta jossain määrin lapsellinen graafinen tyyli saattaa valitettavasti karkottaa pois potentiaalisia ostajia. Musiikkitarjonta jatkaa hyvin pitkälti samalla linjalla. Kevyen taustamusiikin lisäksi tarjolla kokoelma kentistä löydettäviä vanhoja Capcom-sävelmiä muun muassa Mega Man -peleistä.

Zack & Wiki saattaa olla pettymys niille, jotka odottavat siltä genren parhaimpien pelien tapaan hyvin kirjoitettua juonta ja dialogia. Hahmot ovat yksiulotteisia ja niiden välinen jutustelu herättää harvoin huvittuneisuutta, puhumattakaan koko tarinan yksinkertaisuudesta. Puzzlet ovat puhtaasti tämän pelin suola ja niissä se myös loistaa kirkkaimmin.

Zack & Wiki pistää kokeneimpienkin genren veteraanien päät koville. Jos puhdas ongelmanratkonta kiinnostaa, Zack & Wiki kannattaa ehdottomasti hankkia. LucasArtsin ja Sierran vanhojen juonivetoisten seikkailupelien faneille se ei tarjoa välttämättä sitä mitä he etsivät. Zack & Wiki on vioistaan huolimatta Wii-pelien parhaimmistoa. Ei kannata antaa lapsellisen ulkoasun hämätä, sillä pinnan alta löytyy kovan luokan ongelmanratkontaa, joka saa harmaat aivosolut pyörimään ylikierroksilla.

Julkaisija: Capcom
Kehittäjä: Capcom
Testattu: Nintendo Wii
Saatavilla: Nintendo Wii
Pelaajia: 1
Pelin kotisivut: http://www.zackandwiki.com/
Petteri Kaakinen