Ei edes kiva kaljoittelupeli vaan kerrassaan kelvoton – arvostelussa Dungeonland
Miikka Lehtosella ei ollut kivaa. Yleensähän luolastot ovat jees, samoin kahleet ja pelastettavat neidotkin. Mutta eivät aina.
Dungeonland tarjoaa mahdollisuuden niin jaetun ruudun moninpeliin kuin nettipeliinkin. Jälkimmäisessä on vain yksi ongelma: sain arvostelukappaleeni Jukalta jo useamman viikkoa sitten ja olen siitä lähtien yrittänyt löytää netistä itselleni peliseuraa. Onnistuin siinä kerran. Muulloin tarjolla on joko ollut yksi tai kaksi täysinäistä peliä tai ei lainkaan muita pelaajia. Se on aika heikosti se. Ei toki sinänsä ihme: Steamin tilastojen perusteella Dungeonlandia pelaa viikoittain 20 pelaajaa. Kyllä, luit oikein.
Joten pelataan sitten samalla sohvalla. Kun vihdoin ruudulle saa kolme ihmissoturia, Dungeonland paljastuu ihan peruskivaksi mätöksi. Sellaiseksi, jota tahkoaa vaikka futis- tai lätkämatsin erätauolla urheilujuomaa naukkaillen sen aikaa, että kaikki huvipuiston eri alueet (kolme kappaletta) on nähty. Ja se on ikään kuin siinä se. Kuvaavasti omassa porukassamme alkoi tämän jälkeen kysely siitä, voisimmeko mitenkään pelata mieluummin vaikka Battleblock Theateria tai Trials Evolutionia, enkä rehellisesti sanoen keksinyt mitään syytä sanoa ei.
Dungeonlandista kun ei syvyyttä löydy. Idea miniroolipelistä olisi mitä mainioin: pelaajat voisivat nopeassa tahdissa kerätä kokemuspisteitä, saada tasoja ja uusia kykyjä, sekä löytää kamalaa tahtia loottia. Mutta ei. Lootti ostetaan tehtävien välissä kolikoilla ja suurin osa siitä on kosmeettista. Mitään pelin sisäistä kehitystä ei tapahdu.
Lue koko arvostelu: Dungeonland (PC)
