Fanipalveluihkuttelulla voi päästä joskus pitkälle, mutta Project X Zonessa se ei kanna
Eric Hartin vietti monta päivää naama mutrussa ja kummasteli, että mitä tämä on, mitä tämä oikein on. No, se oli jotain vähemmän kelpoa. Project X Zonessa oli miljardi tuttua tappelupelihahmoa, mutta ei siitä sopasta hyvää tullut.
Peli jakautuu kolmeen osaan: tarinaosuuksiin, taisteluiden strategiseen osuuteen ja sitten varsinaisiin taisteluihin. Strateginen osuus on yksinkertainen: yksikköä siirretään vapaasti kartalla tiettyyn rajaan asti. Raja määriytyy yksikön tilastojen pohjalta, mutta pääasiassa jokainen yksikkö pystyy kulkemaan jotakuinkin samoja matkoja.
Kun yksikkö päätyy vihollisten lähelle, annetaan mahdollisuus hyökätä, jolloin peli siirtyy taistelutilaan ja yksikön vuoro päättyy taistelun jälkeen.
Yksikkö koostuu yleensä kolmen hahmon yhdistelmästä. On olemassa pareissa kulkevia hahmoja, kuten esimerkiksi Tekken-sarjan Jin Kazama ja Ling Xiaoyu, mutta myös yksittäisinä kulkevia hahmoja, kuten Ghosts & Goblins -sarjan Arthur tai Rival Schoolsista tuttu Batsu. Parivaljakon voi pistää kentälle ilman kolmattakin hahmoa, mutta soolohahmo tarvitsee aina parin seurakseen.
Valitettavasti parit ovat suhteellisen homogeenisiä, sillä niiden taidoilla ja tilastoilla ole isojakaan eroja. Kaikki pääsee lähes samoja matkoja eteenpäin ja vaikka ei pääsisikään, soolohahmoista löytyy aina joku paikkaamaan tämä puute.
Lue koko arvostelu: Project X Zone (3DS)
Lue myös
Borderlands 2: Tiny Tina’s Assault on Dragon’s Keep DLC (PC, PS3, Xbox 360)
Saint’s Row IV –ennakko (PC, PS3, Xbox 360)
