Kolumni: Pelimaailma ei ole enää mikään miesten pukuhuone

29.08.2014 10:00 | Jukka O. Kauppinen

Juho Anttila jatkaa tärkeän asian käsittelyä toimituksen blogissa. Kuunnelkaa ja ajatelkaa, etenkin te, joiden kommenttien lukeminen aiheuttaa häpeää koko miessukupuolen puolesta.

Pelialan kohdalla alakulttuurista ei olla voitu puhua enää pitkään aikaan. Pelaamisen noustua viihdemuotona elokuvan ja musiikin rinnalle, jopa ohi, koko pelaajien demografia on muuttunut. Sekä pelaajien määrä että sukupuoli- ja ikäjakaumat ovat jotain aivan muuta kuin vielä 20 vuotta sitten. Jos ennen oli vielä mahdollista laskea jonkinlainen pelaajan stereotyyppi, keskiarvo, nyt tällainen on mahdotonta.

Sama muutos on tapahtumassa toisella puolella kolikkoa, pelintekijöiden parissa. Prosessi on hitaampi, mutta silti yhtä lailla vääjäämätön.

Tämä, jos mikä on uhkakuva. Pelaajien ja pelialan muuttuminen kohdistuu identiteettiämme määritteleviin asioihin. Olemme ihmisinä sangen huonoja käsittelemään ulkoapäin tulevaa muutospainetta. Kun puhutaan meille rakkaista asioista, emme osaa tai edes tahdo kyseenalaistaa juuri mitään niihin liittyvää.

Kun kukkahattutädiksi lokeroimamme henkilö nostaa esille kysymyksen siitä, onko pelien esittämä kuva väkivallasta, seksuaalisuudesta ja moraalista aina kaikin puolin terveellinen, emme pysähdy pohtimaan asiaa useammasta näkökulmasta. Emme yritä ymmärtää vastapuoleksi kokemamme näkemystä emmekä toden totta ole valmiita tarkistamaan omaamme. Ei, tunneperäinen ensireaktiomme on siilipuolustus, usein myös vastahyökkäys.

Sama pätee myös siihen, kun viiteryhmä pelaajat ja viiteryhmä pelintekijät laajenee pitämään sisällään dramaattisesti entistä enemmän erilaisia ja eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Sukupuoli on tässä tarkastelussa yksi vahva jakolinja, mutta ei suinkaan ainoa. Erilaiset ihmiset tuovat mukanaan erilaisia näkökulmia, mielipiteitä ja ajatuksia. Muutos on väistämätön.

Ehkä pelialan naisvihasta, peliväkivallasta tai mistä tahansa keskusteltaessa jokaisen, minunkin, olisi syytä ennen taisteluun syöksymistä pysähtyä miettimään, miksi reagoimme niin kuin reagoimme. Miksi peliväkivallan kritisoiminen on automaattisesti tuomittavaa kukkahattutäteilyä? Miksi aiheesta saa omata vain yhden oikean mielipiteen?

Muokattu 29.8.2014: Artikkelin linkit osoittivat väärään blogikirjoitukseen. Virhe on nyt korjattu. Pahoittelut.

Lue koko kolumni: Pelitoimituksen blogi, Syö ja säästä kakku

Tsekkaa myös: Pelitoimituksen blogi

Lisää aiheesta

Yksi mätä omena ei pilaa koko satoa

Väkivaltaiset uhkaukset ajoivat mediakriitikon evakkoon kotoaan