UUSIMMAT

Kun Saatana vaani pientä pelaajaa – 90-luvun saatananpalvontakohu on tänään silkkaa kultaa

14.08.2015 17:48 | Jukka O. Kauppinen

Nykypäivänä Suomea uhkaa muun muassa homosaatio, mutta 1990-luvulla sitä vasta elettiinkin jännittäviä hetkiä. Silloin meitä näet uhkasi satanisaatio!

Nuoria on temmottu paholaisen valtakuntaan milloin televisiolla ja elävillä kuvilla, sarjakuvilla, heavyllä metallilla ja rokkenrollilla ja ihan milloin milläkin. Proge taisi olla lähimpänä onnistumista. Suomessa vihtahousun pelko kulminoitui 1990-luvun lopussa, kun kauhistuneet jumalanpalvojat löysivät uusimman ja tähänastisista pelottavimman synnistyttäjän: roolipelit.

Ja kiitämmekin kauniisti Yleä, joka julkaisi Elävä arkisto –palvelussaan saatananpalvontajuttunsa vuodelta 1997.

Johtavatko roolipelit saatananpalvontaan, juttu kysyi osuvasti jo otsikossaan:

Lintunen uskoi, että hänen poikansa oli roolipelien avulla johdatettu saatananpalvontaan: ”Siitä olen varma.”

Pojat harrastivat Live Action Role Playingia eli live-roolipelejä eli larppausta. Kuten Lintusen pojat, myös keskusteluun kutsuttu Larppaaja-lehden päätoimittaja Esko ”Elf” Vesala oli larppauksen harrastaja. Elfin mukaan roolipelaamisessa ei missään nimessä ollut kyse saatananpalvonnasta.

”On vaikea kuvitella mitään tervehenkisempää harrastusta, jossa saisi asettua empaattisesti jonkun toisen olennon asemaan. Tämä on aivan tuulesta temmattu väite.”

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että he ovat jääneet tähän maailmaan.

Anna Lintunen oli kuitenkin saapunut keskusteluun todistusaineiston kera. Alustuksena huolestunut äiti kertoo poikiensa viettäneen aikaa, jopa kokonaisia viikonloppuja, erään opettajan myllyllä. Paikalle oli kerääntynyt roolipelaajia ympäri Etelä-Suomea pelaamaan. Lintunen oli saanut tietoonsa, että myllyllä oli harrastettu spiritismiä.

Pojat olivat palanneet eräältä pelireissultaan kotiin aggressiivisina, väsyneinä, kofeiinipillereitä syöneinä (”niin kuin oppeihin kuuluu”), eivätkä he olleet syöneet mitään ravitsevaa ruokaa.

Kuulostaa Assemblyiltä.

Halvatin hienon artikkelin löydät Ylen sivuilta.

Lue juttu, katso video: Yle Elävä arkisto, Johtavatko roolipelit saatananpalvontaan?

 

 

Tähän kohtaan on ihan pakko lainata pätkä vielä julkaisemattoman Skrolli 2015.3 –lehden roolipeliartikkelista, jossa kotimainen vanha kehno Nordic muistelee juuri tätä aikakautta:

Osittain noiden tapausten innoittamana väsäsin jossain välissä humoristisen Jokaisen roolipelaajan saatananpalvontaopas -nimisen pikku vihkosen. Fantasiapelien Lauri Tudeer, joka mielihyvin otti pikkupelini myyntiin, kuitekin katsoi että ärsytyskynnyksen mahdollisesti ylittävä opas ei kuulunut Fantsun tiskille. Niinpä sitä myytiin tiskin alta. Hyvin sekin meni kaupaksi.

Niin, näin roolipelaajaraukkoja oikein tietoisesti usutettiin Saatanan syliin, oikein kaupallisin tarkoituksin. Eikö mikään ole pyhää?

 

 

Kummelikin muuten osallistui suomalaisten satanisointiin:

 

 

Jos Kummeli-sketsinkin jälkeen tunnet ikuisen sielusi olevan yhä vaarassa, niin tästä traktaatista löydät tien valoon:

 

Maestro Rautiainen kaivoi vielä tämän jokseenkin pysäyttävän kirjoituksen Keskisuomalainen-sanomalehden yleisönosastolta:

En suosittele alkoholin käyttöä kenellekään, mutta pakkotilanteessa sallisin omalle lapselleni sata kertaa mieluummin kylmän kadun ja juopottelun kuin roolipelien pelaamisen.

Oluen juomisesta voi toki alkoholisoitua, mutta kaikessa karmeudessaan se on kuitenkin pienempi paha. Alkoholisti tuhoaa oman ja lähimmäistensä elämän, mutta murhia, kauhua, okkultismia ja hirviöitä pullollaan olevat roolipelit muovaavat ajan myötä lapsistamme täysin sairailla käyttäytymismalleilla varustettuja tunneinvalideja; pahimmissa tapauksissa saatananpalvojia ja tappajia, joille ihmishenki ei merkitse yhtään mitään.

Lue koko juttu: Saatanalliset roolipelit ja mielenterveys

 

Keskustelu

Itse en muista varsinaisesti tietokonepelaamiseen liittyvää pelottelua, mutta roolipeleistä ja black metallista kyllä koulussa varoiteltiin. Samoin paikallislehdet olivat innokkaita syyttämään saatananpalvojia mm. uimarannalle ilmestyneistä lasinsiruista ja palaneesta ladosta :)

Hienoa aikaa.

Ylen Elävää Arkistoa katsellessa huomaa kyllä että Esko on kokenut larppaaja kun pystyi pitämään pokerinaamaan ja eikä räjähtänyt nauruun kun naiset paasasi saatananpalvonnasta ja väkivallasta.

No enpä tällaistakaan vaihetta tiennyt historiasta. On se vaan jännä miten sellaisesta jota ei itse käsitä maalataan heti piru seinälle.

”Kuulostaa Assemblyiltä.”
Hymyin ääneen.

Nämähän on ihan perus fobioita, todelliseen uhkaan perustumatonta pelkoa.

@9 Järkevä debatti ei ole aksiomaattisten uskomusjärjestelmien, tai niihin taipuvaisten ihmisten, merkittävin vahvuus…

Ainakin omasta kokemuksesta kaikki uskovaiset olivat tuohon aikaan aivan päästään sekaisin eivätkä edes halunneet tietää koko harrastuksesta yhtään mitään, mutta jaksoivat sitten esim. kirjastolla tulla asiasta paasaamaan aina kun pelattiin.

Muistuu myös mieleen se Alibin juttu joskus 90-luvun alussa, missä roolipelin GM oli lyönyt ”voimiensa takaa” yhtä pelaajaansa 47 kertaa kirveellä ja tämä oli sitten raahautunut katua pitkin turvaan ja hälyttänyt apua. Siis 47 kertaa kirveellä voimiensa takaa.

Niin kauan kun tälläinen vatvominen pohjaa ihan omaan viiraavaan päähän ilman järkevää debattia, on näille sekopäille syytä olla antamatta sen kummempaa vakavaa palstatilaa. Ihan sama onko heidän kohteenaan rock’n’roll, roolipelit, monikulttuurisuus tai rasismi.

@5
Komppaan tuota seiskaa. Itse muistan nähneeni kyseisenä aikana ihan jonkun YLEn keskusteluohjelman ja dokkarin aihepiiristä ja kyseessä tosiaan oli kyllä ihan yleinen hysteria, eikä vain jonkun pienen piirin juttu. Tuntui vähän siltä että ihmisiltä oli yleisesti sammunut totaalisesti se järjen valo kun kuunteli spekulaatioita joilla ei ollut mitään totuusperää ja jotenkin silloin saatananpalvojat olivat samanlainen mörkö kuin terroristit tänäpäivänä. Lisäksi heitä oli olevinaan vähän joka kaupungissa ja kylässä ja kutakuinkin kakki paha oli saatananpalvojista lähtöisin ja roolipelaajat, hevarit, gootit yms. tietenkin kaikki kuuluivat kyseisiin saatananpalvojiin.

Muutenkin ihmettelen miten sinusta on loogista olla kynistä, nopista ja ohjekirjasesta huolissaan tai sitten siitä että kaverit hiippaloi haarniskoissa metsissä? Vielä ei ole tullut yhtään K-18 leimalla varustettua RPG kirjaa vastaan eikä kyllä oikein muitakaan kirjoja Playboyn vuosikertaa lukuunottamatta.

Eläköön noitavainot ja uusien sukupolvien absurdiuus heidän vaikeuksineen uskoa ja ymmärtää meneitä tapahtumia…

@5: Nyt on pakko eskaloida tota sun näkemystäs, varsinkin tähän kellonaikaan!

Toisen maailmansodan loppumisen 70v. päivien tienoilla oli kovastikin uutisia ko. ajan tapahtumista. Muunmuassa pari pikku pommia tiputettiin jonnekkin saarelle ja eräiden ryhmien jäseniä säilöttiin kanahäkkeihin ja vähän kiusattiin.
Koetko, että kaikki uutisointi asian tiimoilta on IL-/IS-tasoista?
”Varmastikin japanilaisten ja juutalaisten piireissä on tapahtunut ylilyöntejä tapahtumien sisällön vaarallisuuden suhteen, mutta eiköhän perimmiltään ole kyse ollut aidosta huolesta ja varovaisuudesta.”

Jep, kuulostaa aika vammaiselta. Toki todettakoon, että Suomen ”ropekaustin” mittakaavaa ei ole oikeasti reilua verrata WWII:n tapahtumiin mutta oli pakko ”vähän” kärjistää.

Kyseessähän oli vain pieni joukko tiedostamattomia ihmisiä, joiden näkmemystä jaettiin tavalliselle kansalle, jolla ei ollut samalla tavalla tietolähteitä, kuin teillä nykyajan kermaperseillä. Ja vaikka olisikin ollut niin ei ollut halua käyttää sitä…

Eikä se tosiaankaan rajoittunut pelkästään ”uskovaisiin” vaan ihan tavalliset perheiden isät ja äidit oli huolissaan omista pilteistään, koska ne oli juurikin vain valtamedioiden varassa asian tiimoilta. Eikä ne uskaltanu kysyä edes omalta jälkikasvulta asiasta, oltiin vaan printtimediean varassa…

Ite pelasin paperi ja noppa tasolla alkupuolen -90-luvusta ja vasta about 2003 äiti (tuurijuoppo ateisti) uskalsi ottaa asian puheeksi. Pienessä pöhnässä tietenkin… Oma hämmennys oli melkoinen, koska kuulemma kaikki ”tiesi” mitä tehtiin hämärissä huoneissa suljettujen verhojen takana! o_O

Eli koen, että JOK:in retrokatsaus aiheeseen oli ihan asiallinen muistelointi tietyn ajanjakson noitavainoihin! Sekä huvittavaa, että jopa vähän säälittävää samaan aikaan…

@5 Kuule. Nykypäivästä katsoen juttu vaikuttaa ihan ufolta, mutta 80-luvulla jossain uskovaispiireissä hyvin oikeasti, hyvin vakavissaan luultiin, että D&D on saatananpalvonnan muoto, ja toimittiin sen mukaan.

Massiivinen väärinkäsitys, luulisin; lähinnä raamattuun rajoittunut maailmankuva ei antanut mitään edellytyksiä ymmärtää mistä ropeissä oli oikeasti kyse, mutta tarjosi kyllä loistavat edellytykset ymmärtää kaiken näkemänsä ja kuulemansa, demoneja vastaan taistelut sun muut, väärin.

Heavy metalia vastaan uskovaispiirit kävivät myös sotaa. Taidettiinpa ropet ja hevi palopuheissa yhdistääkin. Mutta erona roolipelaajiin hevariveijarit kiusasivat uskovaisia ihan tarkoituksellisesti.

Kauppinen löytänyt lähellä sydäntä olevan aiheen?

Jotenkin olen Domea pitänyt mukavana sivustona, jonka uutiset ja artikkelit usein liikkuvat hyvän maun rajoilla, mutta useimmiten pysyvät vielä tuon veteen piirretyn viivan paremmalla puolella.

Aika IL-/IS-tasoista juttua onnistuit suoltamaan tällä kertaa. Varmastikin ”uskovaisten” piireissä on tapahtunut ylilyöntejä pelien sisällön vaarallisuuden suhteen, mutta eiköhän perimmiltään ole kyse ollut aidosta huolesta ja varovaisuudesta.

Peleissä on toki onneksi nykyään ikärajat, jotta jokainen pelaaja osaa itse käsitellä ja arvioida näkemänsä sisällön järkevyyttä ja totuuspohjaa omaan ikäänsä nähden. Kenties aina ei roolipelatessa näin ole/ole ollut.

Olisi mukava jatkossakin lukea täältä asiallisia artikkeleja peleistä ja peliteollisuudesta sekä pelikulttuurista. Tässäkin artikkelissa on oma punainen lankansa ja varmasti tottakin, mutta ehkä olisin jättänyt pois linkit ja viittaukset sivuille, joiden näkemys on vähintäänkin mustavalkoinen koskien huomattavaa osaa pelaajayhteisöstä.

Jatketaan kuitenkin pelaamista ja annetaan sen BFG:n laulaa kohti Cyberdemonia sekä haltian laulaa arkkivihollinen suohon, oli pelaajan vaikuttimena sitten mikä tahansa :)

@3 Voi luoja sun opea :D En saanut itse Raid Over Moscowia juurikin kun siitä puhuttiin mediassa väkivaltaisena, mutta ostimpa omilla rahoilla muutaman kuukauden odoteltuani. Oli paljon parempi peli kuin se susipaska Space Shuttle, jonka vanhempani ostivat ihka ensimmäiseksi tietokonepelikseni, lie yksi kaikkien aikojen huonoimmista peleistä.

Peruskoulussa 80-luvulla uskonnonopettaja, harras uskovainen, käytti kokonaisen oppitunnin varoittaakseen meitä uhkaavasta saananpalvonnan muodosta nimeltä Dungeons & Dragons.

Siltä suunnalta, ja poliitikoilta, ja aivan erityisesti atlantintakaisilta poliitikoilta, näitä peleihin liittyviä kukkahattujuttuja on lähinnä oikeasti tullut.

Kotiperäisempi, ja sekä paljon hihityttävämpi että silloista Suomea masentavasti kuvaavampi tolkuttomuus oli Raid Over Moscov-pelin ”neuvostovastaisuudesta” tehty eduskuntakysely, ja seurannut diplomaattinen kriisi NL:n kanssa.

Muropaketin uusimmat