SSX:llä on melkoiset monot täytettävänään – lue arvostelu
Antti Mutta lähti rinteeseen ja omisti kaiken. Ja löytyiväthän ne monotkin lopulta sieltä vyöryn alta. Rinteessäkin oli ihan kivaa, vaikka alkujaan tuntemukset olivat jännät – miten 12 vuotta vanhan pelisarjan uusin osa onnistuu vastaamaan odotuksiin pitkän, niin kovin pitkän tauon jälkeen?
Kutsutaan sitä sitten fanipalveluksi, vaikka realiteetit arvaavat kaikki. Joka tapauksessa Electronic Arts muutti suunnitelmiaan ja lopulta tuotettaan toisenlaiseen suuntaan, kun fanit ilmaisivat yhdessä epätyytyväisyytensä puolitoista vuotta sitten ensi kertaa esiteltyyn synkkään SSX: Deadly Descentsiin. Pikakelauksena puolisen vuotta eteenpäin ja huomattavasti hilpeämpi, sekä alanimensä pudottanut, SSX näki päivänvalon verkossa ja hype sarjan ensimmäisten osien tapaisesta värikkään virkeästä snoukkapelistä sai siivet.
Nyt julkaistu SSX todistaa tylysti, ettei äkkikäännöksiä tunneta ison budjetin pelien kehityksessä. Kosmeettiset muutokset ja lisäykset ovat toinen juttu. Niinpä Deadly Descents -nimi on poistettu kannesta, mutta konsepti elää kuorien sisällä vahvana. Lopputuloksena on välillä hyvinkin ristiriitainen yhdistelmä neonväreissä ja auringonvalossa viihtyvää vanhan koulukunnan kokemusta ja uutta uhkaavien maisemien ja äkkikuolemien maailmaa.
Deadly Descents –nimi johtuu uratilasta, jossa lasketaan yhdeksällä vaarallisimmilla vuoristoalueella ympäri maailmaa ja kerätään yksi kerrallaan kasaan kaarti vanhoja tuttuja hahmoja kisaamaan ilmeisen ikävää Griffin Simmons –nimistä lautailijaa vastaan. Juonen latteus on hämmästyttävää luokka, mutta pahis vie silti voiton, sillä tämä ei herätä tuntemuksia missään vaiheessa. Nimi MacGuffin olisi ollut osuvampi.
Lue koko arvostelu: SSX (PS3, Xbox 360)
Lue myös
ICO & Shadow of the Colossus Classics HD (PS3)
