I Am Alive (PS3, Xbox 360)

06.03.2012 19:00 Heikki Takala

Tekijä: Ubisoft Shanghai
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Tulossa: Xbox 360, PlayStation 3
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://iamalive-game.ubi.com
Arvostelija: Heikki Takala

I Am Alive on Alone in the Dark: The New Nightmaresta tutun Darkworksin aivoitusten tuote,. Pelin omi sittemmin itselleen Ubisoft, joka jatkoi kehitystä kaikessa hiljaisuudessa. Kyseessä on selviytymispeli sanan vankimmassa merkityksessä. Maailma on mennyt perseelleen. Miksi? Sitä legenda ei kerro. Tarina ei myöskään valota päähenkilön nimeä saati hänen taustojaan. Itse asiassa kaikki kysymykset jätetään hämärän peittoon.

Vain yksi asia on varma. Ubisoft on myöntänyt I Am Aliven alkaneen täysimittaisena pelinä. Studion talousjohtajan mukaan päätös muuttaa peli ladattavaksi oli puhtaasti taloudellinen. Ehkäpä Assassins Creed on imenyt yhtiön kirstut tyhjäksi. Oli miten oli, I Am Alive lienee ensimmäisiä pelejä, joka on kehitetty kuin televisiosarjan pilottijaksot.

Anonymous Apocalypse

Kuten sanottua, kaikki on päin persettä. Eteerinen kerronta maalailee alusta lähtien kuvaa dystopiasta jossa infrastruktuuri ja tietoverkot ovat romahtaneet, ja ihmiskunnan rippeet elävät raunioituneissa kaupungeissa. Osa on liittynyt jengeihin jotka ovat sortuneet kaikkinaisiin synteihin aina kannibalismista ihmiskauppaan. Toinen puoli ovat ne jotka haluavat pitää kiinni moraalistaan ja jälleenrakentaa sitä mitä jälleenrakennettavissa on. Kaiken lisäksi katuja peittää sankka pöly, joka tappaa siellä käyskentelevät minuuteissa. Tämä on ajanut ihmiset asumaan sortuneiden talojen ylempiin kerroksiin, kun katuja hallitsevat kaasunaamarein varustautuneet jengit. Kuulopuheiden perusteella hallitus on rakentanut turvasatamia johonkin kaupungin ulkopuolelle, mutta näiden saavuttaminen on täysin mahdotonta vihamielisessä ympäristössä.

I Am Aliven nimetön päähenkilö esitellään videokameran kautta, jossa hän kertoo lyhyesti tarinansa. Mies on palannut etsimään perhettään. Ennen mullistusta matka Yhdysvaltain itärannikolle kesti lentokoneella neljä tuntia, paluu takaisin Haventoniin on kestänyt vuoden. Ilmeisesti hän loukkaantui jossakin välissä. Päähenkilö ei ole halukas kertomaan taustoistaan sen enempää, ja I Am Alive muodostuu nopeasti matkaksi, jossa päähenkilö on vain perhettään etsivä sivustakatsoja.

Hetken perheensä jäljillä oltuaan päähenkilö tutustuu Meihin. Vanhempansa hävittänyt pikkutyttö muodostuu ratkaisevaksi osaksi tarinaa, ja samalla sen kompastuskiveksi. I Am Aliven juoni tuntuu osalta jotakin valtavan paljon suurempaa, josta oppisi mielellään lisää. Valitettavasti vihjeet ovat harvassa, ja kun niitä jaellaan, ne on puhuttu joko espanjaksi tai venäjäksi joka ei paljon kielipäätöntä pelaajaa auta. Mein auttaminen riittää motivaatioksi pelaamiselle, mutta silti ilmassa leijuu pölyn lisäksi typistämisen tuntu. Aivan kuin kehittäjä olisi halunnut sanoa paljon enemmänkin, muttei saanut siihen lupaa. Ja ennen kuin huomaatkaan, kaikki on ohi.

Juoni ottaa aikaa noin neljä tuntia, eikä se sorru minkäänlaiseen selittelyyn. Määränpäästä toiseen matkaamisen motivaatio on ainoastaan Mein auttaminen, jopa päähenkilön perheen etsiminen jää ajoittain sivuseikaksi. Tämä tuntuu ajoittain jopa kummalliselta, sillä päähenkilö vaikuttaa harhautuvan retkillään helposti sivuraiteille. Varsinkin mieheksi joka matkasi juuri vuoden takaisin kotikaupunkiinsa. Koko peli tuntuukin jatkuvasti vain lupaukselta jostain suuremmasta. Ikäänkuin se esittelisi premissiään tarkkaillen kiinnostuuko kukaan tästä. Ja helppo tästä on kiinnostua, varsinkin mekaniikan puolesta.

Kovat Piipussa

Kestostaan huolimatta matka Haventoniin on tunnelmallinen ja täynnä erilaisia ihmiskohtaloita. I Am Alive on sekoitus tasoloikkaa ja puzzlen omaisia taisteluita, joissa tärkein kysymys on kenet tapat ensiksi. I Am Aliven taistelumekaniikka on luonnollinen ja nerokas. Päähenkilö on varustettu pistoolilla ilman ammuksia, sekä viidakkoveitsellä. Yleensä ammuksia on piipussa korkeintaan muutama hassu, eikä niitä kannata käyttää huolettomasti. Kannattavampaa on antaa vihollisten lähestyä, ja leikata kurkku auki yllätyksenomaisesti. Tämän suorituksen jälkeen on aika antaa aseen laulaa, sillä jos muut vastustajat ovat aseistettuja avaavat he välittömästi tulen.

Luonnollisesti yhtä tärkeää kuin liipasimen vetäminen, on uhkailu. Aseettomat vastustajat pysähtyvät kun heitä tähdätään aseella. Mutta tällöinkin on toimittava nopeasti, sillä he eivät jää pohtimaan enää seuraavaa reaktiotaan vihamieliseen käytökseen.

Useimmat taisteluista toistavat samaa kaavaa tietyillä variaatioilla. Vihollisjoukoissa on useimmiten yksi, korkeintaan kaksi pyssyillä aseistettua ihmistä, muiden heiluessa veitsillä. Tapoja tappaa on useita ja kunhan aseistetut ihmiset on hoidettu, muut pysähtyvät. Tämä antaa tilaa miettiä. Potkaistako heidät avoimeen tuleen tai kalliolta alas? Valinta on vapaa, jotkut jopa antautuvat nähdessään ystävien lakoavan vierestään. Täysin oma työsarkansa ovat panssaroidut viholliset joita pitää ampua päähän. Näitä alkaa ilmaantumaan nopeasti mukaan taisteluihin, ja fiksu selviytyjä miettii aina todella tarkkaan mihin luotinsa upottaa.

Joitakin typeriäkin kohtauksia peliin on upotettu. Pelin loppuvaiheessa vastaan tulee kahina noin kuuden ihmisen kanssa, joka vaikuttaa ainakin aluksi täysin mahdottomalta. Tämänkaltaiset kohtaukset nojaavat enemmän reflekseihin ja tarkkaan tähtäykseen. Vaikka tämä rikkookin mukavasti kaavaa, tuntuu se hieman pakotetulta verrattuna niihin taktiikoihin joilla muita kahinoita lähestytään.

Tiettyä vapautta olisi myös suonut taistelun sekaan. I Am Alivessa on joitakin kohtauksia joissa taistelun voi joko välttää, tai kiertää vihollisten selustaan ja hyökätä sumun seasta. Ympäristöt eivät anna tähän kuitenkaan useimmiten mahdollisuutta ja pelaaja on pakotettu kahlaamaan kaikki kahinat läpi. Jälleen kerran tuntuu siltä, kuin kehittäjä olisi halunnut enemmän mutta tyytynyt vähempään. Varmaa on ainakin se, että jos konflikteja voisi lähestyä vapaammin taistelu olisi vieläkin parempaa. Hyvää se on silti nytkin.

Silloin kun päähenkilö ei heilu ase kädessä, hän kiipeilee talojen seinillä ja auttaa kohtaamiaan ihmisiä. Siinä missä Unchartedin kiipeily on lähinnä tapa saada putkijuoksu tuntumaan vähemmän putkelta, I Am Alive heittää mukaan myös joitakin pelillisiä elementtejä. Päähenkilöllä on kaksi mittaria joista jomman kumman kuluessa loppuun henki lähtee heti. Toinen on terveys, jota tarvitaan luonnollisesti taistelussa. Toinen on kestävyys, joka kuluu niin juostessa, kiipeillessä kuin pölyn seassa pyöriessä.

Pääasiassa kestävyyttä pidetään silmällä kun pelaaja pyrähtelee pitkin kattoja ja seiniä. Nämä ovat itsessään hyviä taukoja toiminnasta, sillä kiipeilykohtaukset ovat pitkiä ja sisältävät jopa vääriä reittejä. Reitinsuunnittelu ei ole koskaan pahitteeksi ennen kiipeilyn aloittamista, sillä tietyn pisteen jälkeen alas tullaan vain tippumalla. Pitemmissä sessioissa auttavat onneksi pitonit, joiden avulla päähenkilö voi jäädä roikkumaan seinästä ja palauttaa kestävyytensä. Jos näitä ei ole, on hotkittava erilaisia ruokia kesken kiipeilyn, mikä ei ole koskaan hyvä idea, sillä niitä tarvitaan muuallakin.

Ympäristöstä löytyy paljon roinaa jotka päähenkilö kerää reppuunsa. Osa on ruokaa, osa pattereita tai tupakkaa. Funktio näille on yhtä paljon elinvoiman ja kestävyyden parantaminen, kuin lukuisien vastaan tulevien ihmisten auttaminen, jotka vastapalveluksena avaavat hieman Haventonin viimeisen vuoden historiaa ja tapahtumia.

Tämä on ehkä pelin mielenkiintoisinta antia, sillä avuntarvitsijat ovat käytännössä ainoa tapa saada selville edes osa siitä mitä on tapahtunut. Hekään eivät kuitenkaan osaa selittää ajoittain sumussa esiintyviä valtavia varjoja tai maahan rysähtävää helikopteria, jonka peli sivuuttaa täysin. Suurin osaa kysymyksistä jää täysin auki, joka kertoo jostain muusta kuin laiskasta kirjoittamisesta.

Pilotti

Kaiken kaikkiaan I Am Alive on mekaanisesti rautaista tasoa. Kontrolleissa ei ole mitään purnattavaa, ja pelin rikas vaihtelu pitää jatkuvasti mielenkiinnon yllä. Ympäristöt eivät juuri koskaan toista itseään, ja niin dialogi kuin erilaiset kohtaamiset on rytmitetty hyvin.

Se kuitenkin herättää jyrkkiä mielipiteitä lopputekstien rullatessa. Tunnelma ja yksityiskohdat ovat huippuluokkaa, eikä ole vaikea uskoa että peli aloitti matkansa jossakin Darkworksin pimeässä nurkkauksessa täysimittaisena pelinä. Mutta kaikki hukataan tarinankerronnassa. Matka Haventonissa on vain maistiainen siitä, mitä tuleman pitää. Eikä edes kovin hyvä sellainen, sillä juoni tuskin koskettaa tapahtumia jotka mullistusta edelsivät. Kaiken kukkuraksi kentät ovat täynnä vihjeitä tulevista tapahtumista, jotka eivät näyttele minkäänlaista roolia itse pelissä.

On tavallista että toimittajat spekuloivat vahvistamattomia asioita, mutta tällä kertaa tämä ei ole spekulaatiota. Vahvistipa Ubisoft asian tai ei, I Am Alive on esiosa täydelle pelille. Se ei voi olla mitään muuta, sillä pelin olemassaolo on oikeutettu ainoastaan näin.

Ja sellaisena se on täyttä rautaa. Valitettavasti esiosan ongelma on se, että se jättää nälän. Toivon mukaan emopelin kehitys on jo täydessä vauhdissa, sillä tällaisenaan Ubisoft saattaa hyvinkin istua kultakimpaleen päällä.

Peli julkaistaan 7.3. Xbox 360:lle, hintaan 1200 MS-pojoa. PS3-versio ilmestyy myöhemmin keväällä.

Toinen mielipide.

Olen aika lailla Heikin kanssa samaa mieltä, I Am Alive suorastaan vaatii kaverikseen kokonaisen pelin. Siltikin, alkuvuoden ehdottomasti kiinnostavin arcadepeli oli tässä, eikä se muutoin oikeastaan pettänyt millään tavalla. Peli sai monesti harkitsemaan seuraavaa siirtoaan, oli se sitten kiipeilyä tai aseen laukaisemista jotain känkkäränkkää kohtaan. Panoksia tai kestävyyttä parantavia inhalaattoreita ja lääkepakkausia ei todellakaan jaella turhaan. Käyttäisinkö ne itse, vai säästäisinkö jollekin apua tarvitsevalle? Valintoja, valintoja.

Pidin ehdottomasti siitä, että mitään ei selitetty turhaan. Pelaamisen kannalta tärkeät asiat tulivat selviksi, mutta pelaajalle jätettiin paljon ihmeteltävää. Kiipeilykohdat olivat omalla tapaa mukavia, sillä niitä ei suoranaisesti korostettu kauempaa katsottuna. Sen sijaan läheltä katsottuna pelaaja huomasi selkeästi seinissä olevat, ylös johtavat reiät. Vaikka kiipeilyreitit eivät johtaneetkaan välttämättä minnekään, niin peli palkitsi tutkimisen limuilla, lääkepakkauksilla ja muulla käyttökelpoisella. Harvemmin yksikään peli on saanut huokaisemaan helpotuksesta yhden panoksen tai limutötsän löytämisestä, ja se on onnistuneen pelisuunnittelun merkki.

Kontrolleissa oli moitittavaa sen verran, että kiipeillessä sivuun meneminen, kestävyysmittarin olevan aivan lopussa, aiheutti muutaman kerran harmaita hiuksia. Muutaman kerran kävi kehnosti, kun yritin päästä viimeisillä voimillani sivuun hengähtämään, mutta sitten tulikin otettua yksi turha liike ylöspäin. En tiedä oliko tämä bugi vai lahoaako padin kahva jo käsiin, mutta jostain syystä ohjaus vaan vei ukon muutaman kerran väärään suuntaan, mikä ei tehnyt yhtään hyvää rankkojen kiipeilyreissujen aikana.

Muutoin I Am Alive on maino välipal ja kunnianhimoinen yritys tehdä jotain uutta. Kaikille ei voi tietysti varauksetta suositella, mutta jos selviytymispelit ja -tarinat kiinnostavat, se on tässä. Etenkin kun I Am Alive jatkuu esiversiosta ihan kokonaiseksi peliksi.

Kalle Laakso

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Lisää aiheesta

I Am Alive -ennakko (PS3, Xbox 360)

Am Alive on survival horror -peli ilman horror-nimikettä. Se on imenyt tunnelmansa suoraan Silent Hillista ja apinoinut ohjauksen Unchartedista. Mukaan soppaan on sekoitettu omaperäinen taistelu, joka on omissa kirjoissani yksi mielenkiintoisimmista koko pelihistoriani aikana.