03.05.2017, 10:39
464
Arvostelut, Mobiili, Ajankohtaista

Arvostelu: Mobiilikauhupeli Candles of the Dead puistattaa, mutta valitettavasti väärällä tavalla

Candles of the DeadTekijä: Chillersoft
Testattu: Samsung Note 5 / Android
Saatavilla: Android, iOS
Pelaajia: 1
Arvostelija: Ilari Hauhia

 

Candles of the Dead on suomalaisen Chillersoftin kehittämä indiekauhupeli, jonka on tarkoitus tuoda 80-luvun kauhuelokuvien tunnelma mobiilialustoille. Ikävä kyllä se kykenee aiheuttamaan puistatuksia lähinnä epätoivotulla tavalla.

Candles of the Dead alkaa sen enempää selittelemättä juoksuttamalla pelaajan hylätyn autiotalon kuun valaisemalle pihamaalle. Samalla näyttöön lävähtävät iloisen sinikeltaiset kontrollit, joiden avulla pelihahmoa ohjataan. Oikea tatti kääntelee ensimmäisestä persoonasta kuvattua pelikameraa, vasen taas ohjaa pelihahmoa.

Näiden lisäksi näytöstä löytyvät namiskat asetusten muuttamiselle, tavaroiden käyttämiselle sekä inventaariolle. Itse olisin toivonut peliin mahdollisuutta piilottaa tummasta ympäristöstä erottuvat kontorollit kokonaan näkyvistä, mutta tällainen kontrollien mukauttaminen ei ollut mahdollista.

Pelaajan kävellessä kohti autiotalon ovea ruudulle ilmestyy teksti, jonka mukaan Isä Daavid tarvitsee apua pahojen henkien karkottamisessa. Taskulampun valossa kävelen pelottomasti sisään taloon ja laitan taskuuni lattialla makaavan matkapuhelimen.

Seuraavaksi näen edessäni huisin karmean nuken. Katson nukkea ja hups, kuolen!

Ensimmäinen Game Over -teksti lävähtää ruutuun siis alle minuutin pelaamisen jälkeen. Ikävä kyllä selittämätön ja epäreilulta tuntuva äkkikuolema ei jää pelin viimeiseksi, mikä tekee Candles of the Deadista melko tuskastuttavan pelikokemuksen.

Huone 217

Candles of the Deadissa pelaajan tarkoituksena on sytytellä talosta ja sen ympäristöstä löytyviä kynttilöitä, joiden luvataan karkottavan pahat henget. Sen lisäksi pelaaja pääsee nauttimaan avainpiilosta, sillä autiotalon noin tuhannesta ovesta ainoastaan muutama suostuu aukeamaan ilman erillistä avainta. Välillä pelaaja saa matkapuhelimeensa viestejä talossa piileskelevältä Isä Daavidilta, joka kaipaa pelaajan apua milloin mistäkin syystä.

Candles of the Dead ei tarjoa pelaajalle minkäänlaista vinkkiä siitä, mihin pelissä tulisi edetä, vaan kaikki on kiinni omasta harhailusta. Asian hyvänä kääntöpuolena pelialue on melko avoin, jolloin pelaaja ei koe kulkevansa putkessa. Paitsi kunnes vastaan tulee lukittu ovi, jonka avain pitäisi löytää.

Kynttilöiden sytyttely kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on odotettua vaikeampi tehtävä. Autiotalossa navigointi on melko haastavaa, sillä kaikki käytävät näyttävät samalta ja ainoa tarjolla oleva valonlähde on pelaajan kädessä oleva, pattereita kiivaalla tahdilla syövä taskulamppu. Pattereita voi kyllä löytää autiotuvan nurkista ja katakombeista lojumasta – paitsi jos ei löydä, jolloin peli on käytännössä ohi, sillä ilman valoa talossa seikkailusta tulee käytännössä mahdotonta.

Taskulampun lisäksi pelaajalle annetaan turvaksi oma pistooli, jolla ei kylläkään ole vaikutusta suurimpaan osaan pelin haamumöröistä.

Morson kosto

Parhaimmillaan Candles of the Dead tarjoaa hetkiä, joina pelaaja pääsee rauhassa tutkimaan pihapiiriä ja eläytymään painostavaan ympäristöön.

Rauha kuitenkin katkeaa, kun jokin pelaajan perässä kummittelevista möröistä sanoo kukkuluuruu, päättää pelaajan ajan tulleen ja lähtee kirkuen tämän perään. Tilanteesta seuraa pakomatka, jota ryydittää kohonnut sydämen syke ja korvia vihlovat äänet – ja joka päättyy yleensä Game Over -tekstiin. Muutama ensimmäinen mörkö aiheuttaa pelaajassa aitoa kauhun tunnetta, mutta toistuvien kuolemien jälkeen pelaaja alkaa manata tutkimusretkeä piinaavia riivahenkiä syvälle kadotukseen.

Mörkökohtaamisten pahin ongelma on, että tilanteet ovat ensimmäisellä kerralla ennalta-arvaamattoman epäreiluja ja vaikeita välttää. Pelaajalla ei ole mitään mahdollisuutta arvata, aiheuttaako penkillä istuvalle nukelle puhuminen jonkin pelin etenemisen kannalta tärkeän kohtauksen, vaiko säälimättömän äkkikuoleman. Toistaalta, ensimmäisen kuoleman jälkeen möröt löytyvät aina lähestulkoon samoista paikoista, joten niiden välttelemisestä tulee lähinnä pakkopullaa sen sijaan, että peli yllättäisi pelaajan uusilla tavoilla.

Äkkikuolema heittää pelaajan takaisin edelliselle sytytetylle kynttilälle, joka voi pelaajan edistymisestä riippuen olla melko kaukanakin menneisyydessä. Tämä johti ainakin omalla kohdallani tuskautuneisiin tunnetiloihin, kun äkkikuoleman takia jouduin pelaamaan samoja pätkiä monta kertaa uudelleen. Pelin checkpoint-systeemissä on ongelmana myös, että mikäli sytyttää checkpointin aktivoivan kynttilän tilanteessa, jossa esimerkiksi pelaajan taskulampusta on loppunut virta, on koko pelitallennus pilalla.

Candles of the Dead ei siis anna pelaajalle mahdollisuutta palata edelliseen tallennuspisteeseen, vaan ainoa ratkaisu on aloittaa koko urakka alusta.

Eräs pelin riivatuista mörkö-haamu-juttu-hommeleista

Uudestaan, sanovat teletapit

Parhaimmillaan Candles of the Deadin autiotalo ja tähän liittyvät kellarit, maanalaiset katakombit ja muut alueet tarjoavat oikeasti tunnelmallisen kauhupeliympäristön. Pelin pahin ongelma onkin itsensä toistaminen. Pelaaja huomaa nopeasti, että suurin osa pelin käytävistä muistuttavaa kovasti toisiaan, eivätkä itseään toistavat äkkikuolemat helpota asiaa. Myös tavoitteet pysyvät koko pelin ajan samoina: etsi avain, etsi lukko johon avain sopii, etsi kynttilä, etsi avain…

Candles of the Deadissa tuntuu olevan monta hyvää ideaa, joiden toteutus on jäänyt kuitenkin puolitiehen. Peliympäristöstä löytyy muun muassa kirjoja, joita lukemalla pääsee syvemmälle kauhutunnelmaan. Kirjojen avulla olisi kuitenkin voinut kertoa laajemmankin taustatarinan pelin ympäristöstä, mikä rohkaisisi pelaajia keräämään ja etsimään niitä pelimaailmasta. Nykyisellään kirjojen lukemisesta ei ikävä kyllä saa juurikaan lisäiloa.

Pelin soundtrack ja muu äänimaailma on aluksi jopa kehuttavan hyvä, kunnes pelaaja huomaa samojen kirkaisujen ja niskaanhengitysäänien toistuvan läpi koko pelin.

Pelin grafiikat ovat mobiilipeliksi ihan siedettävät, mutta pelin pyörittäminen vaatii mobiililaitteelta melkoista puhtia. Oma Samsung Note 5 -laitteeni jaksoi pyörittää peliä alimmilla grafiikka-asetuksilla noin 30fps ruudunpäivitysnopeudella. Mukavana yllätyksenä peli on pelattavissa englannin lisäksi myös kokonaan suomen kielellä.

Kaiken huipennukseksi Candles of the Deadin loppuratkaisu jättää pelaajan tuijottamaan hölmistyneenä ruutuaan, kun lyhyen ja suoraan sanottuna älyttömän cutscenen jälkeen naamalle lävähtää taulukko, jossa pelaajan suoritusta arvioidaan muun muassa kuolemien määrällä ja pelin läpäisemiseen kulutetulla ajalla. Ilmeisesti suorituksen arvostelun tarkoituksena on lisätä Candles of the Deadin uudelleenpeluuarvoa.

Harmi kyllä ainakin itse koin parisen tuntia kestäneen pelisession sen verran tuskaiseksi, että jätän tulevaisuudessa Candles of the Deadin katakombeissa harhailevan Isä Daavidin oman onnensa nojaan.

Arvostelu: Mobiilikauhupeli Candles of the Dead puistattaa, mutta valitettavasti väärällä tavalla
Alustat:Mobiili
Teksti: Ilari Hauhia
Tagit: suomipelit, arvostelut, mobiilipelit, Candles of the dead, chillersoft