Puddle (PS3, Xbox 360)
Tekijä: Neko Entertainment
Julkaisija: Konami
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://puddle-game.com
Arvostelija: Juho Anttila
Pelien jännittävässä maailmassa pelaaja on milloin minkäkinlaisessa nesteessä. Harvemmin kuitenkaan nesteenä. Puddle paikkaa tämän puutteen menemällä rohkeasti sinne, minne yksikään lätäkkö ei ole ennen mennyt.
Opiskelijaprojektista alkunsa saaneen Puddlen esiversio voitti palkinnon jo vuoden 2010 Independent Gaming Festivaleilla. Sen jälkeen tuotoksesta on hiottu täysimittainen peli, tai ainakin latauspelimittainen sellainen.
Kuten nimikin antaa ymmärtää, Puddle keskittyy nesteiden kanssa leikkimiseen. Ideana on kaikessa yksinkertaisuudessaan ohjata pieni lätäköllinen nestettä mitä erilaisimpien kenttien alusta loppuun saakka mahdollisimman nopeasti mutta samalla nestettä menettämättä.
”Sinun ei pidä julkaiseman mitään, mikä ei nojaa näppärään fysiikanmallinnukseen” lienee jotain, mikä lukee indiepelikehittäjien salatussa käsikirjassa. Siksipä Puddlenkin pelimekaniikka perustuu pääasiassa realismia tavoittelemaan fysiikkamalliin. Pelin teemaa seuraillen huomiota on kiinnitetty erityisesti nesteen käyttäytymisen toisintamiseen.
Maailma heiluu
Nestettä ohjattiin suoraan hieman puolitiehen jääneessä I-Fluid:ssa. Puddle ottaa ohjaukseen LocoRoco-näkökulman. Maailmaa kallistellaan puolelta toiselle ohjaimen liipasimilla ja siinä se sitten onkin. Nesteen tapa käyttäytyä kuin, noh, neste hoitaa loput.
Haaste syntyy siitä, ettei ohjattava märkä läiskä suinkaan pysy kasassa. Kun maailmaa kallistelee puolelta toiselle, jakaantuu pelivälinekin pian ympäri ruutua. Esteen yli heilahtaa vain osa, muutama tippa lipsahtaa kuoppaan ja yhtäkkiä hallittavana on yhden möykyn sijaan kymmenen pientä.
Eipä sillä, etteikö myös maailma olisi vaarallinen paikka pienelle viattomalle vesilätäkölle. Tai verelle, virtsalle, mädänneestä rotan raadosta sulaneelle limalle sekä vaikkapa nitroglyseriinille. Mutta nyt menen asioiden edelle.
Fysiikkamalli on suhteellisen realistinen, joskin ohjattavan nesteen pintajännitystä on liioiteltu hieman silloinkin, kun kyse on vedestä. Pelillisesti valinta on perusteltu, sillä täysin realistisen veden ohjaaminen olisi todennäköisesti liian kiikkerää puuhaa.
Ohjattavuus on yksinkertaista, mutta vaativaa. Puddle on taitopeli siinä missä vaikkapa Trials HD tai Super Meat Boy. Kentät ovat pääasiassa lyhyitä, kestoltaan muutamasta kymmenestä sekunnista pariin minuuttiin. Läpi pääsyyn, etenkin jos tavoittelee parasta mahdollista tulosta, menee yritys jos toinenkin.
Jauhoin erästäkin kenttää yli 50 kertaa ennen kuin kultamitali oli taskussa. Pelikokemus tasapainottelee turhautumisen, ”vielä yksi yritys”-ilmiön ja onnistumisen riemun välimaastossa. Useimmiten jäädään plussan puolelle, mutta välillä ohjain uhkaa lähteä television ruutua tavoittelevalle lentoradalle.
Nesteessä jos toisessakin
Pelkän vesilätäkön kuljettaminen paikasta toiseen kävisi pian tylsäksi, mutta onneksi Puddle osaa varioida kaavaa. Kokemus on jaettu kahdeksaan lukuun, joiden aikana muutoksen kohteeksi joutuvat paitsi ympäristöt, myös itse peliväline.
Erilaiset nesteet käyttäytyvät eri tavoin. Vesi on neutraali, nitroglyseriini puolestaan paitsi tulenarkaa, myös äärimmäisen epävakaata. Rotanraadosta irronnut lima taas tarttuu pintoihin sitkeällä ja etäisesti ällöttävällä tavalla.
Myös ympäristöt vaihtelevat mielenkiintoisella ja yllättävälläkin tavalla. Erilaiset viemärit tulevat tutuksi, mutta niin tekee myös muun muassa laboratorio tai ihmisen ruoansulatusjärjestelmä. Viimeksi mainittu tosin voitaneen laskea omalla tavallaan viemäriksi.
Audiovisuaalinen tunnelma on, paremman sanan puutteessa, mielenkiintoinen. Ulkoasu tasapainottelee realismin ja tyylitellyn taiteellisuuden rajamailla. Äänimaailma luo tunnelma, joka on kuin television tiedeohjelmaa pelaisi. Ehkä tämä on tarkoituksellista, mutta itse ärsyynnyin. Rasittavasta ääniraidasta sai kuulla valituksia myös sivustaseuraajilta.
Tieteellisyyttä tavoitteleva tyyli näkyy myös suorituksen arvostelussa. Kunkin kentän loppupisteet ilmoitetaan matemaattisella kaavalla, joka yhdistää suoritusajan ja maaliin saakka jaksaneen nesteen määrän. Tulos näytetään kuvaajana, jonka kulmakertoimesta voi päätellä, panostaako vauhtiin vai tarkkuuteen. Ei välttämättä täysin intuitiivista, mutta tyylillisesti linjassa muun kokonaisuuden kanssa.
Mukaan on ympätty vielä editori, joka mahdollistaa fysiikkajärjestelmällä leikkimisen. Laboratorio ei vain tunnu toimivan järin hyvin, joten idea jää ikävästi puolitiehen. Ehkäpä esimerkiksi tarpeeksi kattava kenttäeditori olisi tukenut peliä paremmin.
Oli miten oli, Puddlen perusidea kantaa lopulta yllättävän hyvin. Teemaa varioidaan huolella, pelimekaniikka toimii ja ”vielä yksi yritys”-ilmiötäkin saadaan heräteltyä. Maailma ei kuitenkaan mullistu eikä insinöörimäinen toteutus herätä kummoisia tunnereaktioita. Ihan kiva -tason indiepuzzleilu haastaa hetken mutta unohtuu aika nopeasti.
Lue myös
Kingdoms of Amalur: Reckoning – Legend of Dead Kel DLC (PC, PS3, Xbox 360)
Naval War Arctic Circle -ennakko (PC)
Ninja Gaiden 3 (PS3, Xbox 360)
Resident Evil: Operation Raccoon City (PC, PS3, Xbox 360)
Ridge Racer Unbounded (PC, PS3, Xbox 360)
Total War: Shogun 2 – Fall of the Samurai (PC)
