Divinity: Original Sin Enhanced Edition (PC, PS4, Xbox One)
Tekijä: Larian Studio
Julkaisija: Larian Studio
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella ja internetissä)
Muuta: Enhanced Edition julkaistiin myös ilmaisena päivityksenä PC-versioon
Pelin kotisivu: http://www.divinityoriginalsin.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Muutaman vuoden takainen Divinity: Original Sin oli mitä mainioin roolipeli. Se tarjoili toimivaa taistelua, hirvittävät määrät sisältöä ja monia erinomaisia oivalluksia. Se tuntui riemastuttavalta paluulta PC-roolipelaamisen kulta-aikoihin.
Tämä viimeisin juttu mielessä voidaankin olla kollektiivisesti aika yllättyneitä siitä, että hardcore-roolipelistä on väännetty konsoliversio.
Larian Studiosin Kickstarterin kautta rahoitettu peli tarjoili wanhan koulukunnan ropemeininkiä, todella taktista ja oivaltavaa taistelua, tiukkaa co-op-meininkiä ja hillittömän paljon pelattavaa. Itse pidin Divinitystä niin paljon, että peli pokkasi Domen arvostelussa 4,5 tähteä ja suosituspeukun.
Nyt siitä on julkaistu entistä ehompi Enhanced Edition, joka lisää muun muassa reippaasti puhuttua dialogia, useita tuunauksia, uusia vaikeustasoja ja paljon muuta. Niin – ja pienenä sivujuttuna peli julkaistiin samalla myös konsoleille. Sarjassamme ”enpä olisi tätä odottanut”. Vielä vähemmän odotin sitä, että konsoliversio toimii.
Velhopoliisista päivää
Divinity: Original Sin on tarina kahdesta velhopoliisista, jotka kiertävät pitkin maailmaa jahtaamassa pahoja maageja ja ratkomassa näiden aiheuttamia ongelmia. Maaseudulla rälläävät elävät kuolleet, murhatut kaupunginvaltuutetut ja muut pikkujutut edustavat poliiseillemme normipäivää. Mutta hekään eivät joudu ihan joka päivä estämään koko maailmankaikkeutta uhkaavaa tuhoa. Näin kuitenkin tapahtuu Divinityssä.
Siinä sivussa velhopoliisin tutkittavana on kymmeniä pienempiä tarinoita ja tehtäviä, jotka ovat mielestäni paljon kiinnostavampaa kamaa kuin eeppiset universumia uhkaavat salaliitot. Kehitystiimi on antanut mielikuvituksensa lentää ja jo ensimmäisellä alueella vastaan tulee esimerkiksi puhuvia patsaita, jotka taikavoimia lupailemalla jallittavat ihmisiä pilaamaan elämänsä. Tai miten olisi merirosvo, jonka pää on pöllitty kiertävän taiteilijan esityksen vetonaulaksi?
Divinityssä riittää sisältöä kymmeniksi tunneiksi ja Enhanced Edition parantelee alkuperäisen pelin tarinaa useilla tavoilla. Tehtäväketjuja on järkeistetty, dialogin tasoa parannettu ja aikanaan vähän vaisua loppuakin tuunailtu reippaasti.
Siinä sivussa pelaajat pääsevät nauttimaan todella avoimesta ja vapaasta hahmonkehityksestä. Mikään ei estä velhoa tarttumasta kahden käden lekaan tai pukeutumasta levypanssariin, jos sitä haluaa. Taistelijakin voi hiippailla pöllimässä kaiken mikä irti lähtee, jos pelaaja vain niin haluaa.
Vapaudesta kannattaa ottaa kaikki hyöty irti, sillä pelin parasta antia on sen taistelusysteemi.
Luovaa kaaosta
Divinity: Original Sinin taistelumoottori olisi aivan täysin kotonaan itsenäisessä ja erillisessä taktiikka- tai strategiapelissä, sen verran monipuolinen ja joustava se on. Taistelu sujuu vuoropohjaisesti aloitejärjestyksessä: nopeammat varkaat pääsevät yleensä toimimaan ennen kuin hitaat taistelijat pelaajan hahmojen ja vihollisten vuorotellessa.
Tarjolla on tietenkin taitoja, taikoja ja erikoiskykyjä vähän joka lähtöön. Perustason tulipallojen, kovien iskujen, tähdättyjen nuolten ja selkäänpuukotusten ohella tarjolla on myös erikoisempaa kamaa, joka saa aluksi raapimaan päätään. Miksi maagi osaa vaikka kutsua esiin taianomaisen sadepilven, tai manata maahan suuria öljyläikkiä?
Vastaus selviää nopeasti, sillä Divinityn taistelusysteemissä kikkailu ja kombottelu ovat kaiken A ja O. Peli opettaa jo varhaisessa vaiheessa pelaajalle, että luonnonvoimat toimivat, kuten niiden voisi oikeasti olettaa toimivan: öljy syttyy helposti palamaan, sähkö kulkee vedessä hyvin ja korkeuksista putoavat luuranko tekee kavereihinsa osuessaan rumaa jälkeä.
Siinä missä normaalissa roolipelissä hutkitaan miekoilla ja ammuskellaan vasamoita, Divinityssä vähintään yhtä usein pudotetaan telekineesin avulla myrkkytynnyri vihollisten keskelle, blokataan vihollisten eteneminen sytyttämällä puoli laaksoa tuleen tai vaikka tehdään vihollisen jousimiehet turhiksi pudottamalla siihen puolen laakson kokoiseen tulihelvettiin reippaasti vettä. Näin syntyy, katsokaas, vesihöyryä ja sumua, mikä peittää näkyvyyttä.
Divinityn kaikki taistelut ovatkin luovaa kaaosta. Usein pelaaja tuntuu olevan hirvittävässä alakynnessä, kun vastaan puskee tusina kovaa lyövää hirviötä, mutta kekseliäs pelaaja kyllä pärjää. Itse pidin Divinityssä nimenomaan juuri taistelusysteemistä, eikä sen viehätys ole reilussa vuodessa yhtään vähentynyt.
Alkuperäisen pelinsä puhki pelanneiden iloksi pelistä löytyy myös uusi vaikeustaso, joka on suunniteltu nimenomaan veteraaneja varten. Vihollisten tekoäly on fiksumpi ja suunniteltu kumoamaan pelaajien usein käyttämiä kikkoja, useisiin taistelukohtaamisiin on tehty tuunauksia ja niin edelleen. Jos siis haaste kiinnostaa, sitä on tarjolla niin uusille kuin vanhoillekin pelaajille.
Nyt myös konsoleilla
Divinity: Original Sinin Enhanced Edition julkaistiin ilmaisena päivityksenä pelin entisille omistajille, ja jatkossa se on nimenomaan se versio, jonka PC-peluritkin voivat ostaa. Kokonaan uutta on se, että pelistä julkaistiin samalla myös konsoliversio, joka on parempi kuin olisi voinut odottaakaan.
Konsolipelistä kun on kyse, peliä pelataan tietenkin hiiren ja näppiksen sijaan padilla. Myös tietokoneversiot saivat Enhanced Editionin myötä tuen pad-ohjaimille ja padilla pelaaminen onkin ihan varteenotettava vaihtoehto. Tilanteesta riippuen tarjolla on joko suoraa ohjausta – eli pelihahmot juoksevat sinne, mihin tikku osoittaa – tai hiirimäistä tähtäimen liikuttelua. Pääasiassa kontrollit toimivat hyvin, sillä Larianin väki on selvästi miettinyt tarkkaan sitä, millaisia toimintoja pelaajat usein tarvitsevat ja miten ne kannattaisi sijoitella ohjaimeen.
Suurin valitus kontrolleista puhuttaessa on se, että taistelussa välillä meni vuoroja hukkaan, koska peli ei tehnyt kovin selväksi sitä, oliko pelaaja liikkumassa vaikka luurangon viereen vai tähtäämässä loitsua. Kylläpä nauratti, kun vasama paukahti turpeeseen.
Divinity on alusta saakka suunniteltu co-op-peliksi. PC-versiota pystyi aikanaan pelailemaan verkon välityksellä kaverin kanssa niin, että kumpikin pelaajista ohjasti yhtä tai useampaa ryhmän jäsentä. Kokonaan uutta on se, että peli onnistuu nyt myös jaetulla ruudulla. Pelikaveri voi liittyä peliin lennosta ja lähteä kun huvittaa. Hahmot voi jaella lennosta ja homma toimii.
Enhanced Edition sisältääkin paljon hyvää ja Divinity on konsolipelinä suorastaan erinomainen. Alkuperäisen pelin läpi kahlanneena ja pelin lukuisiin skriptausongelmiin ja bugeihin hajonneena en voi kuitenkaan katsoa ihan hyvällä sitä, että monet niistä alkuperäisen pelin bugeista ovat yhä menossa mukana. Esimerkiksi eräässä pomotaistelussa pomolla on kerrasta puoli ryhmää nukettava megahyökkäys, joka pitäisi pystyä sammuttamaan tietyllä kikalla. Paitsi että ei pysty. Netistä löytyy jo pelin betavaiheesta peräisin olevia keskusteluja, joissa valitellaan samaa ongelmaa – eikä sitä ole vieläkään korjattu.
Tällaiset ongelmat syövät väistämättä koko paketin yleisarvosanaa. Ei kannata kuitenkaan antaa niiden latistaa täysin fiiliksiä, sillä kyse ei ole mistään pelikokemusta tappavista jutuista. Enemmänkin ärsytyksen aiheista. Niistä huolimatta Divinity: Original Sin on oikein hyvä roolipeli, pelasi sitten PC:llä tai konsolilla.
Lisää aiheesta
Divinity: Original Sin (Mac, PC)
Divinity-pelisarjasta on vuosien varrella ollut moneksi. Saman sarjan alla on nähty jos jonkinlaisia roolipelejä ja jopa hyvin hämärä sosioekonomista simulaatiota ja lohikäärme-RTS:ää yhdistelevä seikkailu. Niinpä en osannut odottaa sarjan tuoreimmalta osalta paljon mitään. Yllätykseni oli melkoinen, kun paketista paljastui peli, jonka suunnitteluperiaatteet olisivat voineet olla kotoisin vaikka Baldur’s Gate II –tiimin kynästä.
Co-op-peliksi suunniteltu Divinity: Original Sin kertoo tarinan kahdesta velhopoliisista, jotka siis eivät itse (välttämättä) ole velhoja, vaan tutkivat velhojen tekemiä rikoksia. Tämä asia tuo heidät valtakunnan rajamaille, jossa paikallinen poliitikko on murhattu verisesti, näyttävästi ja dramaattisesti. Asialla ovat yhteiskuntarauhaa uhkaavat sourcerer-velhot, joita pitäisi sitten pistää pataan ja urakalla. Mutta ensin ne pitäisi löytää.
