Ison peukun arvoinen – arvostelussa Forza Horizon 2
Forza Horison 2. Juho Anttila. Lue!
Taustalla hurisee Forza Motorsport 5:stä tuttu pelimoottori, mutta muokattuna versiona. Avoin maailma asettaa haasteita ja jossain kohden on jouduttu antamaan periksi. Tällä kertaa se kohta on ruudunpäivitysnopeus, joka on pudotettu Forza 5:n esittelemästä 60 fps:n tasosta puoleen, 30 fps:ään. Aluksi tämä häiritsi jopa ajotuntumaa, mutta matalampaan tasoon tottui pian. Ehkä syynä pieneen alkujärkytykseen oli se, että siirryin Horizonin pariin sananmukaisesti suoraan Forza 5:n radoilta.
Ruudunpäivitysnopeus ei ole ainoa kohta, jossa Forza-moottoria on puukotettu. Vaikka läsnä ovat kaikki samat viritysmahdollisuudet ja ajoavut kuin isommassakin Forzassa, on itse ajomallia helpotettu huomattavasti. Forza Motorsport 5 pyrkii kohti simulaatiota, Horizon 2 panostaa taas arcadeen ja vauhdista nauttimiseen.
Tuloksena on syntynyt ajokokemus, jota ei ole suinkaan vesitetty, vaan jossa on panostettu hieman eri asioihin. Horizonin ajomallilla nopeimmatkin superautot pysyvät lapasessa kovissakin nopeuksissa, ainakin pienellä harjoittelulla. Tästä huolimatta, toisin kuin isossa osassa arcadekaahailuja, oikean ajamisen illuusio saavutetaan tälläkin kertaa. Kuten Forza-peleiltä osaa jo odottaakin, ajaminen tuntuu yksinkertaisesti hyvältä.
Iso vastuu ajokokemuksesta, ainakin silloin kun kisataan kuski kuskia vastaan, lankeaa tekoälylle. Forza Horizon 2 hyödyntää Forza Motorsport 5:n esittelemää Drivatar-teknologiaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tekoälykuskit pyrkivät jäljittelemään oikeiden pelaajien ajotyyliä. Aika usein tämä tarkoittaa suhteellisen törmäysherkkiä silikonikuskeja, mutta toisaalta silmin nähden inhimillisempää ajokokemusta. Ei voi myöskään aliarvioida sitä tyydytyksen tunnetta, minkä saa kun voittaa tiukassa kisassa kaverin drivatarin.(toim. huom: tai sitä raivoa, kun Juhon, Gallstonen tai V2:n Mikon drivatar hengittää niskaan ja ohittaa. –JOK)
Lue koko arvostelu: Forza Horizon 2 (Xbox 360, Xbox One)
