Naisperspektiivi vaikuttaa peleihin – positiivisesti
BioWare-studion Dragon Age –roolipelien käsikirjoittajatiimin vetäjä kertoo blogissaan hyvin mielenkiintoisesta näkökulmasta. Nimittäin naisten roolista ja vaikutuksesta pelien tarinoihin – ja niihin pienenpieniin vivahteisiin, mitä tarinat voivat saada niistä. Etenkin hyvässä.
Dragon Age: Inquisitionin kässäritiimi koostuu näet enimmäkseen naisista, jotka rakastavat kunnon julman draaman ja hienon fantasiaseikkailun luomisesta. Samalla he näkevät asioita vähän eri näkökulmasta kuin mieskäsikirjoittajat ja tunnistavat niistä vivahteita, jotka menisivät miehiltä täysin ohi silmien.
Eräässä aivan tavanomaisessa käsikirjoituspalaverissa eräs naisista nosti pöydälle ison käsikirjoituspulman, jota kukaan ei ollut aiemmin huomannut. Eräs kohtauksista oli näet sen verran monisävytteinen, että sen pystyi tulkitsemaan myös raa’aksi raiskaukseksi. Edes kohtauksen kirjoittaja ei ollut havainnut aiemmin tätä näkökulmaa, ja oli syystäkin kauhistunut.
”Se ei ollut enää hyvällä tavalla häiritsevä kohtaus. Tämä tulkinta teki siitä pahalla tavalla häiritsevän, vastenmielisen ja epämiellyttävän.”
Ja kävi ilmi, että muutkin käsikirjoitustiimin naiset olivat havainneet saman asian. Kohtauksen kirjoittajat tai muut mieskässäröijät eivät.
”Kohtauksen sävyt olivat ilmiselvät, kun joku nosti sen esille. Mutta miksi me miehet emme nähneet sitä”, kässiripomo kysyy itseltään.
Ja jatkaa:
”Miten usein tämä sama tilanne toistuu muissa pelitaloissa, muissa peleissä? Ryhmä hyvää tarkoittavia, avoimia ja liberaaleja miehiä kirjoittaa kohtauksia, jotka yllättäen loukkaavatkin puolta pelaajakansaa?”
Toki samaan aikaan Dragon Age –kässäröijät luovat peliinsä vaihtoehtoisia tarinallisia polkuja ja toimintoja, joilla voidaan loukata tasapuolisesti kokonaisia kansakuntia.
Kiintoisa näkökulma tärkeään asiaan. Mieleen muuten tulee väistämättäkin Rhianna Pratchettin käsikirjoittama viimeisin Tomb Raider, jonka alkuvaiheessa Lara Croft joutuu erinomaisen ahdistavaan ja kauhistuttavaan tilanteeseen. Sekin nostatti aluksi melkoista kohua, tietenkin osittaisen väärinymmärryksen takia, mutta siihen oli perusteensakin. Pratchett halusi alleviivata päähenkilön ahdinkoa ja pudottaa tämän niin synkkään kamaluuksien kuiluun, että Croftin toipuminen ja ”minä näytän niille” –asenne saavat sitäkin väkevämpää positiivista kontrastia.
Lue juttu: The Female Perspective in Game Development
Lisää aiheesta
Rhianna Pratchett ei palaa Mirror’s Edge -kirjoittajaksi
Elokuvaväki ei selvästikään ymmärrä tippaakaan peleistä
Pahoinpidelty, likainen ja paniikissa – Lara Croftin ensimmäinen seikkailu ei ala hyvissä merkeissä
Raiskausyrityksen kohteeksi joutuva Lara Croft kalastelee pelaajien sympatiaa
