Arvostelu: A Hat in Time on tasohyppely, jota ei kannata lasten käsiin antaa
Gears of Breakfast -studion retrohenkinen A Hat in Time on mainio tasohyppely, joka lainaa vapaasti myös muista genreistä. Pelin villisti heilahteleva vaikeusaste aiheuttaa kuitenkin harmaita hiuksia, eikä sitä voi suositella ainakaan perheen pienimmille pelaajille.
Julkaisupäivä: Julkaistu / Tekijä: Gears for Breakfast / Julkaisija: Humble Bundle / Saatavilla: PC, Mac, PlayStation 4, Xbox One / Testattu: Xbox One / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 7
A Hat in Time ei ole pelinä tästä ajasta. Gears for Breakfast -studion indiepeli ammentaa vahvasti tasohyppelyiden perinteestä, eikä varsinaisesti pyrikään uudistamaan genreä oikein mitenkään. Pelin on kuvailtu kulkevan Nintendon 3D-tasohyppelyiden, kuten Super Mario 64:n ja Banjo-Kazooien jalanjäljissä, mutta pleikkaripelien parissa kasvaneelle se tuo mieleen esimerkiksi Crystal Dynamicsin Gex Gecko -sarjan, ihan jo huumorintajunsa vuoksi.
Pelin lähtökohta on yksinkertainen, mutta toimiva. Mykän päähenkilö Hat Kidin avaruusalus joutuu onnettomuuteen, ja alusta pyörittävät Time Piecet eli ”ajan kappaleet” putoavat pitkin tuntematonta planeettaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä kokoamaan tiimalaseja uudelleen, jotta alus saadaan jälleen kuntoon.
Heti ensimmäisessä tehtävässä Hat Kid kohtaa myös Mustache Girlin, joka alkaa ensin auttaa pelaajaa tehtävässä. Pian hahmojen tavoitteet joutuvat kuitenkin ristiriitaan, ja ”viiksityttö” vannoo kokoavansa tiimalasit ennen ”hattupentua”. Ei siis muuta kuin hommiin!
Hat Kidin avaruusalus toimii pelin hubina, josta käsin lähdetään suorittamaan tehtäviä eri maailmoihin. Mitä enemmän tiimalaseja saa kokoon, sitä enemmän uusia maailmoita, tehtäviä, avaruusaluksen huoneita ja pelillisiä ominaisuuksia saa auki. Ensimmäiset tehtävät on pakko suorittaa melkolailla järjestyksessä, mutta sen jälkeen eteneminen lakkaa olemasta lineaarista.
Tehtävien sisältö vaihtelee avoimista maailmoista selvärajaisiin putkijuoksuihin. Yksi maailmoista on myös täysin vapaa, eikä sisällä varsinaisia kahlitsevia tehtäviä. Jo ensi metreillä pelaaja pääsee poukkoilemaan vapaasti ensimmäisen maailman Mafia Townin maisemissa, mutta osa pelimaailman paikoista on kuitenkin ulottumattomissa, kunnes saa avattua uusia kykyjä.
A Hat in Timen keskeinen pelimekaniikka liittyy pelihahmon hattuihin. Hat Kid kyllä juoksee, pomppii ja hutkii vihollisia ilman erikoishattuja, mutta monimukaisemmat kyvyt vaativat erilaisia päähineitä. Hatut pitää pelin aikana valmistaa kerätyistä langoista, ja niiden avulla voi esimerkiksi juosta kovempaa, heitellä pommeja ja muuttua jääpalikaksi. Kaikilla kyvyillä on oma tehtävänsä pelimaailmassa, ja niitä myös tarvitaan etenemiseen.
Hattujen vaihtamisen lisäksi pelaaja voi kiinnittää päähineisiin myös kangasmerkkejä, jotka tuovat erilaisia lisäominaisuuksia pelaajan mieltymyksen mukaan. Merkkejä voi lunastaa myyjältä pelimaailmasta kerättävillä palleroilla.
Tekemistä pelissä riittää yksinkertaiseksi tasohyppelyksi yllättävän paljon. Päätehtäviä on lopulta aika rajallinen määrä, mutta niiden pituudet vaihtelevat, ja pelistä saa auki myös ylimääräisiä Time Rift -tasoja, jotka tarjoavat melkoisia haasteita. Lisäksi maailmoissa on paljon löydettävää ja tutkittavaa, minkä parissa saa tuhrattua tuntikausia aikaa.
Perusasiat toimivat A Hat in Timessa erinomaisesti.
Pelin visuaalinen ilme on simppeli, mutta mukavan yksinkertainen, ja tekninen toteutus on enimmäkseen korkea, vaikka esimerkiksi piirtoetäisyys on välillä aika kehno. Varsinaisia bugeja ei tunnu löytyvän, vaikka ohjausjärjestelmä kärsii pienestä kankeudesta etenkin kameran kuvakulmien suhteen. Tämä tuntuu tosin olevan perinnöllinen sairaus tasohyppelypeleissä.
A Hat in Timen suurin ongelma on oikeastaan vaikeusaste. Ei siinä mitään, että peli tarjoaa haasteita, mutta A Hat in Time ei osaa päättää haluaako se tarjota tiukan pelikokemuksen kokeneille pelaajille vai rentoa ajanvietettä kenelle tahansa.
Peli ei myöskään vaikeudu tasaisesti tehtävien edetessä: osa tasoista tulee läpäistyä kuin vettä vaan, mutta sitten vastaan tulee sellainen tehtävä kuin toisen maailman The Big Parade, jonka parissa uhkaa lentää ohjain seinään. Ensimmäinen boss-taistelu osoittautuu todennäköisesti vedenjakajaksi, jossa kasuaaleimmat pelaajat saattavat ymmärrettävästi luopua leikistä.
Poukkoileva vaikeusaste tekee varmasti pelistä hankalan etenkin nuorimmille pelaajille. Tämä on tavallaan sääli, koska pelin pirteä, lapsekas ilme varmasti vetoaa myös perheen pienimpiin. Pelissä tosin myös leikitellään välillä kauhutunnelmallakin, mikä saattaisi pienimpiä lapsia hirvittää.
Pienistä ongelmista huolimatta A Hat in Time on joka tapauksessa erittäin onnistunut tasohyppely, joka on selvästi suunnattu perinnetietoisille pelaajille. Lisäbonuksena peli on myös yllättävän hauska. Tahallisen ylinäytellyt repliikit ovat usein huvittavia, ja esimerkiksi mafiatyyppien puheet tai elokuvamaailman piikittelyt ovat yksinkertaisella tavalla veikeitä. Kokeneemmat pelaajat voivat myös hymähdellä peliviittauksille, sillä pelissä kumarretaan ainakin Metal Gear Solidin suuntaan.
A HAT IN TIME
”Viihdyttävä ja pirteä tasohyppely, joka on vuoroin rentoa viihdettä ja vuoroin rasittavaa hinkkaamista.”
