Tulipahan pelattua: Maailmassa ei ole montaa sellaista peliä kuin Katamari Damacy – ja ihan hyvä niin
2000-luvun alun hämypeli Katamari on tehnyt paluun remasteroidun Katamari Damacy Rerollin muodossa. Erikoisuudessaan kiehtovaa peliä jarruttavat vanhentunut tekninen toteutus ja rasittava äänimaailma.
Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Monkeycraft (alkup. Namco) / Julkaisija: Bandai Namco Entertainment / Testattu: Nintendo Switch / Saatavilla: Nintendo Switch, PC / Pelaajia: 1-2 / Ikäraja: 3 / Peliä pelattu arvostelua varten: 2-3 tuntia
Namcon hämmentävä Katamari-pelisarja käynnistyi vuonna 2004 PlayStation 2:lle ilmestyneen Katamari Damacyn ja sitä seuranneen We Love Katamarin (2005) myötä, mutta alkuvuosien jälkeen sarjan julkaisut ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Nyt Katamarille yritetään kuitenkin pedata jonkinmoista comebackia PC:lle ja Nintendo Switchille ilmestyneen Katamari Damacy Reroll -remasteroinnin myötä.
Kuten nimikin kertoo, kyseessä on alkuperäisen pelin kierrätys HD-grafiikoilla. Mistään remake-versiosta ei siis ole kysymys, mikä on sääli, sillä vanhanaikainen ja kömpelö pelattavuus on Rerollin suurin ongelma.
Kamatari Damacyn lähtökohta on vähintäänkin omaperäinen. Pelaaja ohjastaa pientä, talttapäistä Kosmoksen prinssiä, jonka isä, King of All Cosmos, tulee riehuessaan tuhonneeksi kaikki maailmankaikkeuden tähdet ja tähtikuviot. Puolihullu kuningas lähettää prinssinsä Maapallolle, jossa tämän tehtävänä on koota materiaa uusiin tähtiin kierittelemällä tavaroita palloiksi. Liikkeelle lähdetään pienistä esineistä, tulitikuista ja dominopalikoista, ja edetään yhä suurempiin ja suurempiin.
Koko pelissä on siis kysymys alati suuremman katamari-pallon kierittämisestä. Ajatuksessa on jotain ihastuttavan surrealistista, enkä ainakaan tiedä, että vastaavaa olisi tehty missään muissa peleissä. Itse pelaaminen tapahtuu läpäisemällä tasoja, ja jokaisella kentällä on löyhä aikaraja, jonka puitteissa tulee koota tarpeeksi suuri pallo. Kun tehtävä on valmis, Kosmoksen kuningas heittää materiakimpaleen uudeksi tähdeksi taivaalle.
Valitettavasti Katamari Damacy Reroll kuulostaa hauskemmalta kuin sen pelaaminen todellisuudessa on. Ohjausjärjestelmä on ehkäpä tarkoituksellisen erikoinen, mutta vuonna 2018 se tuntuu myös auttamattoman vanhentuneelta.
Palloa kieritetään vääntämällä molempia analogisauvoja samaan suuntaan, ja pelituntuma on tahmea ja kömpelö. Nopean syöksyn tekeminen vispaamalla sauvoja nopeasti edes takaisin vastakkaisiin suuntiin on ainakin Switchillä ärsyttävän epätarkkaa, ja kameraa ei voi käännellä vapaasti, mikä vaikeuttaa pelimaailmassa suunnistamista huomattavasti. (PC-version kontrolleista en tiedä. Switchillä pitäisi voida ohjata myös Joy-Con -ohjainten liiketunnistuksella, mutta testissäni se ei kuitenkaan lähtenyt toimimaan, syystä tai toisesta.)
Graafisesti peli on naivistisen yksinkertainen, mutta se tavallaan sopii hyvin nyrjähtäneeseen tunnelmaan. Pelattavuuden kannalta olisi kuitenkin toivonut, että remasteroinnin sijaan olisi tehty ihan uusi Katamari-peli nykyiselle sukupolvelle.
Uusintaversio olisi voinut pelastaa myös Katamari Damacyn äänimaailman. Taustamusiikkina soiva japanilainen pop on vielä viihdyttävää, mutta äänet jättävät toivomisen varaa. Erityisesti King of All Cosmosin tekstimuotoisista repliikeistä kuuluva, vinkuvan suhiseva ääni on yksi pelihistorian rasittavimmista äänistä. Välillä hitaasti ilmestyvät repliikit voi sentään ohittaa, mutta ei aina. Ja asiaa ei yhtään auta se, että pelikehittäjät yrittävät jatkuvasti olla tuskastuttavan tekohauskoja kuninkaan dialogissa.
Viime kädessä Katamari Damacy Reroll on varmaan hyvää nostalgiakarkkia niille, jotka pelistä innostuivat 14 vuotta sitten. Nykypelaajalle se tuntuu varmasti kankealta ja aikansa eläneeltä, vaikka pelin ydinajatus onkin veikeä.
KATAMARI DAMACY REROLL
”Omaperäinen idea ei riitä pitämään Katamari-palloa liikkeessä.”
