Arvostelu: Paper Mario: The Origami Kingin pelimaailma ihastuttaa, mutta pelin taistelusysteemi jakaa varmasti mielipiteitä

26.07.2020 20:00 | Ilari Hauhia

Paper Mario: The Origami Kingissä paperista tehdyn Marion pitää jälleen kerran pelastaa prinsessa Peach pahasta pinteestä. Se, kuinka viihdyttävä seikkailu kokonaisuudessaan on, riippuu kovasti siitä mieltääkö Paper Mario: The Origami Kingin kamppailusysteemin uniikiksi ja mielenkiintoiseksi vai turhauttavaksi pulmapeliksi.


Julkaisu: 17.7.2020
Studio: Intelligent Systems
Julkaisija: Nintendo
Saatavilla: Nintendo Switch
Pelaajia: 1
Ikäraja: 7
Peliä pelattu arvostelua varten: noin 15 tuntia


Paper Mario: The Origami Kingin alussa ilkeä kuningas Olly nappaa Peachin vangikseen ja verhoaa prinsessan linnan paperikääreiden sisään. Kuten tavallista, jää Peachin pelastaminen jälleen Marion paperisille harteille.

Paper Mario: The Origami Kingin omaperäinen pelimaailma kutsuu pelaajan seikkailemaan. Kyse on periaatteessa avoimesta pelimaailmasta, joskin tarina vie pelaajaa melko tiukassa putkessa tietyille alueille. Pelimaailma on graafisesti upea sillä Mario ja muut 2D-paperihahmot sointuvat hienosti origameista muodostuvaan 3D-maailmaan.

Pelimaailmaan on lisäksi upotettu valtava määrä yllätyksiä löydettäväksi. Hauskinta on erilaisiksi esineiksi tai vaikkapa kukkapuskiksi naamioituneiden Toadien metsästys, sillä löydettyinä ne antavat pelaajille hyödyllisiä bonuksia.

Myös pelimaailman asukit ja Paper Mario: The Origam Kingin tarina ylipäätään ovat aidosti viihdyttäviä. Pelin tarina ei ehkä sisällä mitään järisyttäviä koukkuja tai juonenkäänteitä, mutta erityisesti hahmojen dialogi on oikeasti hauskaa luettavaa. Paper Mario: The Origami King ei ota itseään liian vakavasti, vaan mukana on muun muassa paljon paperimaailman absurdiuteen liittyviä sanaleikkejä ja vitsejä.

Paperimaailmassa patikoimisen ohella Paper Mario: The Origami Kingin keskiössä on kamppailu, jonka voi mieltää joko koko pelin parhaaksi puoleksi tai peli-ilon syöväksi turhautumisen lähteeksi.

Perinteisemmän vuoropohjaisen taistelun sijaan Paper Mario: The Origami Kingin taistelut ovat nimittäin käytännössä pieniä pulmapelejä. Tavallisia rivivastustajia kohdatessaan Mario seisoo keskellä vihollisten täyttämiä rinkuloita. Rinkejä täytyy pyöritellä ja siirrellä siten, että viholliset saa kerättyä joko jonoon tai kasaan Marion lähelle. Pelaajalla on käytössä rajallinen aika sekä rajallinen määrä liikkeitä vihollisten siirtelyyn.

Jos siirtely onnistuu, voi Mario yleensä listiä kaikki viholliset joko hyppimällä niiden päälle yksi toisensa jälkeen tai lätkäisemällä yhteen kerätyn viholliskasan lättänäksi uskollisen moukarinsa avulla. Toisaalta jos aika tai siirrot loppuvat kesken, eikä vihollisia saatu kerättyä haluttuun muotoon, ei taistelu välttämättä oikein onnistu. Toisaalta häviämisestä ei juuri rankaista, joten eipä sillä niin väliä.

Voi hyvin olla, ettei vihollisten siirtelyyn perustuva kamppailusysteemi tunnu lainkaan hauskalta. Ja vaikka pulmien idea tuntuisikin mieleiseltä, on ongelmana usein, että taisteluiden vaikeustaso on joko aivan liian helppo tai liian vaikea. Ilmiselviltä tuntuneiden kamppailujen selvittäminen ei palkitse, kun taas liian monimutkaiset kamppailut voivat olla hyvinkin pitkiä ja turhauttavia.

Vaikeissa kohdissa pelaaja voi kyllä pyytää mukana pelimaailmassa kulkevalta Olivialta vinkkiä siihen, kuinka taistelun voisi voittaa, mutta tällöin voittaminen ei enää oikein palkitse vaan avun pyytäminen tuntuu huijaamiselta. Kamppailuissa voi kokeilla käyttää myös erilaisia aseita ja tarvikkeita, jotka tosin hajoavat kun niitä on käyttänyt tarpeeksi monta kertaa.

Paper Mario: The Origami Kingissä ei ole myöskään kykypuuta, eikä taisteluiden voittamisesta ei palkita kokemuspisteillä. Sen sijaan ainoa palkinto on raha, jota löytyy taskuista yleensä muutenkin enemmän kuin tarpeeksi. Tämän vuoksi tavallisia taisteluita alkaa helposti vältellä, koska ne eivät tunnu palkitsevilta.

Pomokamppailut ovat onneksi rivivihollisten kanssa vääntämistä hauskempia. Niissä Mario on asetettu kehän ulkopuolelle ja pomovastus keskelle. Pelaajan täytyy manipuloida kehiä niin, että Mario pääsee hyppimään pomovastuksen luokse ja tinttaamaan päävastuksen kanveesiin.

Jos vihollisten siirtelyyn perustuva pähkäily kuulostaa hauskalta idealta eikä vaihteleva vaikeustaso kuulosta ikävältä, on Paper Mario: The Origami King ehdottomasti ostamisen arvoinen. Pelimaailma, tarina ja hahmojen välinen dialogi ovat nimittäin oikein hauskoja. Jos taas peliltä odottaa perinteisempää vuoropohjaista taistelua eikä liika miettiminen kuulosta houkuttelevalta, kannattaa peli todennäköisesti jättää kaupan hyllyyn.

PAPER MARIO: THE ORIGAMI KING

”Paper Mario: The Origami Kingin pelimaailmassa on mukava seikkailla, mutta kamppailu jakaa varmasti mielipiteitä.”