Etrian Odyssey IV: Legends of the Titan (3DS)

Tekijä: Atlus
Julkaisija: NIS
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu:http://www.atlus.com/etrian4/
Arvostelija: Eric Hartin

Ensimmäisen persoonan luolastokoluamiset ovat tehneet viime vuosina jonkin sortin paluun. Etrian Odysseytä on toki julkaistu jo hieman ennen kuin genren renessanssin alkua, mutta sarjaa on julkaistu onnekkaaseen aikaan.

Etrian Odyssey -sarjan virallisesti neljäs osa tuo mukanaan pieniä uudistuksia jo nähtyyn kaavaan. Jotkut näistä ovat kaivattuja, toiset hieman mietityttävät. Mitään suurta pesäeroa sarjan aiempaan kaavaan ei tosin tehdä, joten jos ei sarjasta välittänyt aiemmin, ei Etrian Odyssey IV tilannetta muuta.

Peli alkaa tavanomaisesti: luodaan oma ryhmittymä erilaisia sankareita, käydään hakemassa varusteet ja tehtävä kaupungista. Sitten vain ulos seikkailemaan. Ensimmäiset vyöhykkeet ovat lähinnä pelin mekaniikkojen kertaamista: kartan piirtämiset, vaaratilanteet ja taistelujärjestelmä.

Taistelujärjestelmä on japaniropetyylinen: kartalla tallustaessa noppa saattaa kääntyä pelaajaa vastaan ja luvassa on vuoropohjainen taistelu. Järjestelmää maustaa kaksi asiaa: ensinnäkin pelaajan ruudulla on tutka, joka varoittaa taistelun lähestymisestä. Toisekseen kaikki rivivihua isommat viholliset näkyvät suoraan kartalla, ja ovat yleensä jollain tapaa väistettävissä.

Tuttua, tuttua, tuttua huttua

Taistelu on japsiropeista tuttua peruskauraa: valitse taito tai hyökkäys, valitse kohde ja seuraa tuloksia. Koska taisteluja käydään usein, pienetkin riviviholliset voivat käydä vaarallisiksi pidemmällä tähtäimellä. Niinpä pakeneminenkin on joskus toimiva ratkaisu. Jotta taistelusta saa jotain irti, omaa ryhmäänsä voi muokata millaiseksi haluaa niin taidoiltaan kuin ominaisuuksiltaan. Se on pitkälti pelin suola: löytää juuri se oma ryhmä, millä pelin voi jyrätä 6-0.

Kun kerroin Etrian Odyssey IV:n olevan sarjan edellisille peleille uskollinen, niin se koskee myös grafiikoita. Kyseessä kun ei ole mikään erityisen kaunis peli. Jokainen alue on kokoelma sokkelomaisia huoneita ja käytäviä – jopa metsät noudattavat tätä kaavaa. Ainoa graafinen kohotus tulee alueiden tekstuurien laadussa; muita yksityiskohtia ei oikein ole lisätty.

Etrian Odyssey IV ei sarjan tyyliin ole kovinkaan tarinavetoinen peli. Muita hahmoja ei käytännössä näe kuin antamassa pelaajalle tehtäviä. Tarinaakin jaetaan vain pienissä paloissa teksti-ikkunoiden kautta.

Aloittelijaystävällisempää… ehkä

Neljännen osan ehkä suurin uudistus on casual-tila, jossa vihollisten iskukykyä on jonkun verran heikennetty. Vaikeustaso vaikuttaa lähinnä rivivihollisten iskukykyyn ja siten resurssien kanssa puljaamiseen. Kun normaali rivivihollinen ei ole tappamassa, ei tarvitse myöskään miettiä löytyykö repusta tarpeeksi parannusesineitä seuraavaan huoneeseen asti. Pomot tosin tuntuvat iskevän yhtä lujaa, joten aivan lällytouhuksi ei homma mene. Grindaamista ei yksinkertaisesti pysty välttämään.

”Lisää sitä samaa” on oikeastaan ainoa tapa summata Etrian Odysseyn uusin. Sen voi ottaa samalla kehuna että haukkuna. Toisaalta sarjan parhaimmat puolet eivät ole kadonneet minnekään, mutta sitten ne varjopuoletkin ovat pysyneet prikulleen samoina. Jos vanhan koulukunnan luolastokoluaminen kuitenkin kiinnostaa millään muotoa, ei Etrian Odysseyn uusinta voi kuin suositella.