Pac-Man World 2 (GC, PS2, Xbox)

07.03.2003 00:00 | Mikko Karvonen

Konsolipelimarkkinoiden nostalgiabuumi jatkuu edelleen. Viime aikoina pelaajien kultaisia nuoruusmuistoja on herätelty mm. Nintendon vanhojen elektroniikkapelien, sivuttain vieriviä räiskintöjä edustaneen Contran ja klassistakin klassisemman Bubble Bobblen avulla. Nyt tätä trendiä jatkaa Namco julkaisemalla kaikille uusille konsoleille Pac-Man World 2:n. Silmäys pelin Playstation 2 -versioon osoittaa, että tutun sokkelohipan lisäksi tarjolla on paljon muutakin.

Pac-Mania monessa muodossa

Ensikosketus tulokkaaseen on jossain määrin shokeeraava. Lukuisista viime vuosien Pac-Man -peleistä huolimatta kolmiulotteinen pillerinpopsija näyttää edelleen kovin luonnottomalta. Tämän alkujärkytyksen jälkeen edessä on toinen samanlainen. Ajatus taustatarinalla varustetusta Pac-Man -julkaisusta tuntuu nimittäin lähes absurdilta. Peli kuitenkin saa alkaa sillä, että aaveet hiipivät keskellä yötä Pac-kylään ja varastavat sen keskellä kasvavasta puusta viisi kultaista hedelmää. Tämä vapauttaa vuosisatoja vankina olleen Spooky-kummituksen, joka on monta kertaa suurempi ja ilkeämpi kuin tutut Pac-aaveet. Niinpä pelin nimikkosankarin on lähdettävä hakemaan kadonneita hedelmiä takaisin.

Käytännössä reissu vaatii 24 erilaisen kentän läpäisemistä. Suurin osa seikkailusta on rakennettu nykytyylin mukaisesti kolmiulotteisen tasohyppelyn muotoon. Mukana ovat kaikki mahdolliset peruselementit pohjattomia kuiluja, piikkikasveja ja kuutta välipomoa myöten. Loikkimista, aaveiden väistelyä ja pillereiden sekä hedelmien keräilyä maustetaan vain satunnaisilla sokkeloilla, joten tuttu ja turvallinen Pac-man -toiminta on seikkailusta kaukana.

Perinteistä pillerinpopsijaa kaipaavien ei kuitenkaan tarvitse hätääntyä. Tasohyppelykentistä löytyvien esineiden joukossa on kasa pelimerkkejä, joita keräämällä pelaaja pääsee käsiksi vanhoihin kolikkopeliklassikoihin. Mukana ovat tarkat ja esikuvilleen uskolliset käännökset Pac-Manista, Ms Pac-Manista, Pac-Maniasta ja Pac-Attackista. Onneksi Namcon väeltä on löytynyt riittävästi maalaisjärkeä toteuttaa klassikot niiden alkuperäisessä muodossa ja jättää turha modernisointi muille. Nostalgiaa etsiville ja pelihistorian merkkipaaluja arvostaville nämä ovatkin harvinaislaatuista herkkua, vaikka DualShockin ristiohjain ei sovikaan niiden pelaamiseen parhaalla mahdollisella tavalla.

Klassikko jaksaa edelleen

Varsinaisen seikkailuosuuden kontrollit ovat sen sijaan kiitettävän sujuvat. Pelin tähdelle on annettu muutamia tasohyppelyperinteitä kunnioittavia ominaisuuksia, kuten ilmassa tehtävä hyppypotku ja Pac-Manin pyöreää muotoa hyödyntävä kieriminen. Näistä jälkimmäinen mahdollistaa tavallista nopeamman etenemisen ja leveiden kuoppien ylittämisen sopivien hyppyreiden avulla. Loppujen lopuksi taitovalikoima on kuitenkin sen verran suppea, että kaikkien tarjolla olevien vaihtoehtojen hallitseminen on helppoa eikä kontrolleja tarvitse pelin aikana juuri ihmetellä. Tästäkin huolimatta kentistä on osattu tehdä niin monipuolisia, ettei kyllästyminen pääse muutaman tunnin mittaisen seikkailun aikana iskemään.

Täysin puhtaita papereita pelintekijöille ei voi antaa, sillä Pac-mania kiusaavat monista muistakin peleistä tutut kameraongelmat. Tällä kertaa pelaaja saa itse paimentaa kuvakulmaa haluamaansa suuntaan. Kamera kuitenkin pysyy jatkuvasti vakioetäisyyden päässä pelihahmosta eikä suostu menemään kiinteiden esteiden sisään. Niinpä pelaajan on usein tyydyttävä kehnohkoon pelinäkymään, kun kuvakulmaa ei pysty siirtämään haluamaansa paikkaan.

Audiovisuaalisesti tulokas edustaa lajinsa vankkaa keskikastia. Todellisia huomauttamisen aiheita siitä on mahdotonta löytää, mutta mitään sykähdyttävää pelintekijät eivät ole saaneet aikaiseksi. Kokonaisuutena Pac-Man World 2 on kuitenkin yllättävän ehjä paketti, jota voisi hieman yleistäen kutsua todelliseksi koko perheen peliksi. Sen seikkailuosuus tarjoaa mukavaa, joskin hieman lyhytikäistä pelattavaa kaikille kevyistä tasohyppelyistä pitäville. Varttuneempaan ikään ehtineet voivat puolestaan viihdyttää itseään nostalgiaa tihkuvan labyrinttihipan merkeissä. Alkuperäinen kolikkopeli ei nimittäin ole vieläkään menettänyt viehätysvoimaansa.