Pokemon Ranger: Shadows of Almia (DS)

14.05.2009 14:25 Tero Lehtiniemi

Pokémon-pelien tulvalle ei näy loppua, mutta toisaalta tämä ei ole kovin yllättävää. Taskumöröt ovat hullaannuttaneet erityisesti kotimaansa asukit, ja sarjan pelit myyvät kuin leipää. pokémon Ranger -sarja seuraa nimensä mukaisesti pokémon rangereiksi itseään kutsuvien veijarien edesottamuksia.

Näiden sankareiden motiivia ei ohjaa halu käyttää pokémoneja taistelussa, vaan jonkinlainen luonnonsuojelullinen pelastamisaspekti. Miten on, käykö pokémon-maailman Steve Irvineille yhtä onnettomasti kuin esikuvilleen?

Itseasiassa Pokémon Ranger: Shadows of Almia ei ole ensimmäinen Pokémon Ranger -peli, vaan sarjan ensimmäinen osa ilmestyi jo kesällä 2007. Ensimmäinen osa ei vakuuttanut ainakaan eDomen toimitusta, joten kakkososalla on hieman ennakkoasenteita murrettavanaan.

Shadows of Almia alkaa kovin tutun oloisesti. Nuori tyttö tai poika saapuu pokémon-maailman Almia-alueella sijaitsevaan rangereita kouluttavaan akatemiaan, jossa käydyn leppoisan koulutusvaiheen jälkeen päästään tositoimiin.

Perinteisten pokémon-mestareiden touhuista rangereiden toiminta eroaa aikalailla. Rangerit kyllä komentavat pokémoneja, mutta kun homma hoidetaan välittämällä otuksille ”ystävällisiä tunteita” ja toiminnan ydinajatus on uhanalaisten ja haavoittuneiden pokémonien pelastaminen, ei voida puhua ihan samasta porukasta.

Niinpä touhun painopiste on tällä kertaa pokémonien välisten taisteluiden sijaan mystisesti seonneiden ja raivopäisten taskuhirviöiden rauhoittamisessa ja oudon ilmiön tutkimisessa. Pelaajaa lineaarisesti eteenpäin kuljettava juoni ei juuri tarjoa yllätyksiä. Ellei yllätykseksi voi laskea sitä, että pokémonien hullaantumisessa kylän X lähellä oli sittenkin vastuussa sama porukka kuin kylän Y lähellä.

Kylien asukkaille voi kyllä matkan varrella suorittaa pieniä tehtäviä, joilla saa esimerkiksi uusia ominaisuuksia tai kaveri-pokémoneja. Mitään kovin suurta vaihtelua nämä eivät kuitenkaan tarjoa, vaan ovat pääosin samaa pääjuonenkin tarjoamaa taskumörköjen jahtaamista ja muuta stylus-kikkailua.

Go go Pokémon Rangers!

Maaston tutkimisen, kaupunkilaisten jututtamisen ja ennalta arvattavan juonen seuraamisen ohella välistä joutuu myös pelastamaan niitä pokémoneja. Homma hoidetaan yksinkertaisella mutta sinänsä persoonallisella tavalla. Stylus toimii rangerin ns. Stylerinä, joka siis välittää vihoitteleville pokémoneille ystävyyden ja välittämisen tunteita, joilla näiden pitäisi rauhoittua. Käytännössä homma hoidetaan piirtämällä styluksella kokonaisia ympyröitä alemmalla ruudulla päättömästi säntäilevän ja riehuvan pokémonin ympärille.

Jotta homma ei menisi liian yksinkertaiseksi, joutuu ympyröitä sekä piirtämään todella kovalla tahdilla tai pokémonin ”ystävyyttä” kuvastava mittari kilahtaa hyvin nopeasti nolliin. Pokémonit myös hyökkäävät ennalta määrätyn kuvion mukaan, eikä keskeneräistä ympyrää passaa jättää hyökkäyksen tielle.

Sinänsä persoonallinen kikkailu käy kuitenkin vanhaksi hyvin nopeasti, eivätkä harvoin tarjolla olevat poikkeukset perustouhuun ole tarpeeksi mielenkiintoisia. Vajaa parikymmentä tarjolla olevaa, taistelussa auttavaa kaveri-pokémonia eivät nekään tarjoa tarpeeksi piristystä.

Pokémon Ranger: Shadows of Almia on edeltäjänsä tapaan hieman väsähtänyt esitys. Sinänsä sympaattista luonnonsuojelullista asennetta touhuun tuova näkökulma ja teknisesti hyvä toteutus kyllä saavat hyvälle mielellä, mutta ei auta kun lähes kaikki pelillinen toteutus on yksinkertaisesti aneemista. Juoni on tylsä ja lineaarinen, sivutehtävät yhdentekeviä ja itse perustoimintakin käy hyvin nopeasti vanhaksi.

Tästä johtuen Shadows of Almiaa on hyvin vaikeaa suositella kenellekään. Se ei varsinaisesti ole huono peli, mutta se on vain niin yksinkertaisen yhdentekevä, että on ammattietiikan vastaista rohkaista minkäänlaiseen rahalliseen investointiin sen takia.

Tekijä: Creatures
Julkaisija: Nintendo
Testattu: DS
Saatavilla: DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.pokémonranger.com
Tero Lehtiniemi