Pro Evolution Soccer 2009 (PS3, Xbox 360)
Entinen mestari saapuu pelastamaan maineensa pitkän uudistuslistan avulla. PES 2009 tarjoaa hiotumpaa pelattavuutta, uusia joukkueita, Mestarien liigan ja Become a Legend nimellä kulkevan pelimuodon. Kokonaisuus on astunut askeleen eteenpäin, mutta se jää monipuolisuudessa pahimman kilpailijansa jalkoihin.
Viime vuonna kauppoihin ilmestynyt PES 2008 on yksi lähihistorian suurimmista pettymyksistä urheilupelirintamalla. Konamin kehitystiimi päätti tehdä uuteen versioon suuria muutoksia. Ankaran päivätyön voimalla tärkeimmät osa-alueet on muutettu uuteen uskoon. Muun muassa tekoälyn käytös, pelattavuus ja hidastukset ovat kokeneet täysremontin. Muutokset ovat pääsääntöisesti onnistuneita, mutta ne eivät poista syvemmällä peliarkkitehtuurissa piileviä ongelmia.
Lisenssien osalta ollaan edelleen heikoilla jäillä. Mukana nähdään muun muassa Hollanin, Ranskan ja Italian ylimpien sarjatasojen joukkueet oikeilla nimillä. Muut liigat ovat stadionien ohella osittain lisensoituja ja täynnä tuttuja nimiväännöksiä. Toisaalta editointi on helppoa ja pienen työn avulla voi korvata puuttuvat lisenssit. Suurin lisenssipuolen kehitysaskel on Mestarien liiga, jota voi tahkota yksittäisinä otteluina tai koko kilpailuna.
Pelattavuus on sekoitus sarjan aiempia osia sekä uutta pallotaituruutta. Kahtena viime vuonna vaivannut viive napin painalluksen ja pelaajan liikkeen välillä on kadonnut. Nyt palloon saa erinomaisen tuntuman, joka helpottaa etenkin kaaripalloissa ja nopeissa suunnanmuutoksissa. Taitopelaajat osaavat arvostaa uusia harhautuksia ja mahdollisuutta ohittaa vastustaja oikein ajoitetuilla juoksuaskelilla.
Kaikki muutokset eivät kuitenkaan ole menneet suunnitelmien mukaan, sillä uusittu laukaisujärjestelmä on epälooginen. Joskus kuulaan pitäisi ladata voimaa mittarin täydeltä, toisinaan pieni painallus johtaa talon kattoja kutittelevaan leijaan. Omituisuudet jatkuvat myös ilmapalloissa, joissa pallo tuntuu painottomalta. Laukaisujärjestelmä ajaa lopulta asiansa tyydyttävästi, kunhan oppii niksit painallusten ajoittamiseen.
Takaisin perusteisiin
Ottelut ovat tempoltaan aikaisempaa vauhdikkaampia ja mieleen tulevat monesti pelisarjan ensimmäiset osat. Pallottomat pelaajat tuntuvat nopeilta ja aktiivisella paineella on helppo riistää palloja. Toisaalta pelivälinettä voi suojata vastustajalta syöttelemällä aktiivisesti, joka on nautittavaa entistä jämäkämpien kontrollien ansiosta. Hyökkäyspelaaminen on monipuolisuudessaan vauhdikasta ja mukavaa. Erilaisia variaatioita löytyy loputtomasti ja peli palkitsee aktiiviset vauhtifutiksen ystävät maalein.
Harmittavasti puolustuspelaaminen on hyökkäämistä tahmeampaa. Palloa voi riistää muutamalla erilaisella keinolla, mutta liukutaklaukset muodostuvat ongelmallisiksi tuomarikäytöksen takia. Pieni osuma vastustajan jaloille taklatessa vie automaattisesti pillipiiparin korttitaskulle. Kortteja tulee otteluissa kohtuuttoman paljon niin itselle kuin tekoälylle, joten pidemmät ottelut pelataan yleensä loppuun vajaamiehisinä.
Tuomarikäytöksen ohella harmaita hiuksia aiheuttaa kehno äänimaailma. Stadioneilta puuttuu tunnelma, yleisö ei reagoi pelin tapahtumiin ja taustalla pauhaavat kappaleet kuormittavat hermoja. Tilannetta ei helpota tympeä selostus John Championin johdolla. Mies kun on nimestään huolimatta harvinaisen huono selostaja ja mestarin kommentit tuovat mieleen tusinan verran parempia papukaijoja.
Onneksi ulkoasussa nähdään onnistuneita parannuksia. Yksityiskohdat näyttävät entistä terävämmiltä, värimaailma monipuolisemmalta ja hidastukset parhaimmillaan upeilta. Valitettavasti nurmenpinnan ulkopuoliset yksityiskohdat ovat edelleen keskeneräisiä. Esimerkiksi yleisö on värikästä objektimassaa, jota on vaikea nykystandardeilla antaa anteeksi. Toisaalta grafiikkamoottorin käytännön toimivuus on eri luokkaa aiempiin osiin verrattuna, sillä ennen ruuhkissa vaivannut ruudunpäivityksen hidastuminen on jäänyt historiaan.
Legendan tyhjät saappaat
Pelimuodoista mielenkiintoisin on mahdollisuus rakentaa itselleen oma pelaaja ja tähdätä aloittelijasta legendaksi. Idea mukailee kilpailevan pelisarjan vastaavaa pelimuotoa, mutta osoittautuu käytännössä keskinkertaiseksi. Mainio tausta-ajatus olisi kaivannut paremmin pelaajaa seuraavan kameran ja muutoksia tekoälyn käytökseen. Varsinkin hyökkäyspäässä tahkotessa palloon saa turhan harvoin kosketuksia ja tekoälyn liikkeet hankaloittavat loogista pelinrakentelua. Pelimuodon parissa viettää muutaman illan, mutta pitkäaikaisempaa hupia se ei tarjoa.
Mestarien liiga lunastaa sille ladatut odotukset. Lisenssi on mukana tunnuskappaleista kentän mainostauluihin saakka. Upeat ottelut ovat pelaajille varsinaista herkkua ja liigoja vääntää helposti useampia putkeen. Peli on kuitenkin parhaimmillaan moninpelinä kaveriporukalla. Se on helposti opittavissa ja oikeiden ihmisten luomat kuviot hivelevät silmiä. Ja tuttuun tapaan hupi nousee ylimmilleen pelaajamäärän kasvaessa.
Verkkomoninpeli ei yllä Mestarien liigan tasolle. Varsinkin ulkomaalaisia vastaan pelatessa verkkoviive äityy hetkittäin voimakkaaksi häiriten pelivälineen liikkeiden hahmottamista. Pahimmillaan peli kadottaa vastustajan kesken ottelun, joka pakottaa pelaajan takaisin päävalikkoon. Toisaalta suomalaisia vastaan pelatessa ongelmat haihtuvat olemattomiin ja peli pyörii nautinnollisesti päädystä toiseen.
PES 2009 on puutteistaan huolimatta hyvä jalkapallopeli. Se palauttaa uskon sarjan tulevaisuuteen ja korjaa viime vuosina vaivanneita ongelmia. Valitettavasti kaikki uudistukset eivät kuitenkaan osu nappiin. Myös sisällön laajuudessa peli ottaa pahimmalta kilpailijaltaan kuonoon. Yhtä kaikki paketin vahvuus on rautainen pelattavuus ja sanoinkuvaamaton hauskuus, johon FIFA 09 ei pysty äärimmilleen viritettynä simulaationa tarjoamaan.
Tekijä: Konami
Julkaisija: Konami
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PlayStation 2, PlayStation 3, PSP, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1-8
Pelin kotisivu: http://www.konami-pes2009.com/
Lue myös
Phoenix Wright Ace Attorney: Trials and Tribulations (DS)
