Professor Layton and Pandora’s Box (DS)

20.11.2009 16:09 Eric Hartin

Sanotaan videopelien päähenkilöistä mitä hyvänsä, todelliset herrasmiehet ovat harvassa. Professor Layton on niitä harvoja poikkeuksia. Toisessa seikkailussaan St. Mysteren mysteerit selvittänyt professori saa uuden pähkinän ratkaistavakseen.

Mystinen laatikko, siihen liittyvä murha ja murhatun taskuista löytynyt junalippu laukaisee tapahtumasarjan, josta herrasmiehemme koettaa löytää tolkkua. Edellisen pelin pelanneille tämä kaikki tuntuu varmasti tutulta, koska rakenne noudattaa lähes pikkutarkasti edeltäjänsä vastaavaa.

Herrasmies ei jätä pulmia ratkomatta

Aivan täysin ensimmäisen pelin raiteita ei kuitenkaan noudateta. Siinä missä ensimmäinen peli keskittyi vain yhden alueen tiimoille, Pandora’s Boxissa käydään useammassa eri paikassa. Toisaalta jatko-osa ottaa myös surrealistisemman ja selkeästi melankolisemman otteen. Älkööt kuitenkaan pelästykö, sillä huumoria ja letkeää meininkiä löytyy vielä vaikka muille jakaa. Se vain tarkoittaa sitä, että tällä kertaa sitä on jonkun verran vähemmän.

Toisin kuin monissa muissa seikkailuissa, Laytonin pähkinät ovat aina olleet täysin erillisiä tarinasta. Niin tälläkin kertaa: varsinaiset tarinaan liittyvät pähkinät voidaan laskea kahden käden sormilla, loput ovat täysin irrallisia omia juttujaan. Yli sata aivopähkinää meinaa myös, että niiden laatu vaihtelee rankasti. Jotkut ovat suorastaan rikollisen helppoja kompakysymyksiä, jotkut taas vihjeineenkin raivostuttavan vaikeita. Jos jotain olisi voinut jättää pois, olisivat ne selkeästi turhat täytepähkinät, joissa valitaan kahdesta vaihtoehdosta.

Hyvän seikkailupelissä tarinat ja pähkinät ovat tasapainossa. Siksi harmittaakin kertoa, että uusimman Laytonin tarina jättää toivomisen varaa. Vauhdikkaan lähdön jälkeen tarina tuntuu junnaavan paikallaan, kunnes lähellä loppua koko mysteerien vyyhti ratkaistaan kertarykäisyllä. Onneksi keskivaiheen pähkinät ovat niitä pelin parhaita, eikä peli missään vaiheessa tunnu pakkopullalta.

Maistuisiko tee?

Mikäli peruspähkinät eivät kiinnosta, mukana on kasa uusia hulluja minipelejä. Mukana on esimerkiksi teenkeittoa, hamsterin rääkkäystä ja kameran kokoamista. Näitä tahkoamalla pääsee käsiksi vihjekolikoihin, joita pääsee lunastamaan erityisen vaikeissa pähkinöissä.

Uusi Layton sisältää rutkasti enemmän ääninäyttelyä kuin viimeisellä kerralla, verrattain ison kasan välipätkiä, mutta muuten pelin ulkoasu on pysynyt entisellään. Mitä siitä valittamaankaan, kun luvassa on taidolla tehtyä 2d-taidetta? Ainoastaan rajusti pakatut välipätkät häiritsevät, sillä laatu on kehnoa, vaikka näytön koon kuinka ottaisi huomioon.

Pienet viat eivät kuitenkaan poista sitä faktaa, että Professor Layton Pandoran laatikkoineen on rautaa isolla r:llä. Lopulta se on ainoa asia, millä on väliä.

Tekijä: Level 5
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Nintendo DS
Saatavilla: Nintendo DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.professorlaytonds.com
Eric Hartin

Lisää aiheesta

Professor Layton and the Curious Village (DS)

Professor Layton and the Curious Village on mielenkiintoinen peli. Eipä ihan heti uskoisi, että wanhan koulukunnan aivopähkinöistä koostuva peli voisi olla näin mainio. Algebra, trigonometria ja tulitikkujen järjestely kun eivät ole monenkaan käsitys huvista.

Toisin kuitenkin käy, kun pakettiin lisätään hurmaava ilme, riemukas käsikirjoitus ja ämpärikaupalla tunnelmaa. On silti pienoinen yllätys, kun paketista paljastuu eräs Nintendo DS:n parhaista peleistä. Laytonin houkutus oli jopa niin suuri, että tilasimme pelistä import-version testattavaksemme – ja kannatti.