Rally Championship (GC)

14.03.2003 00:00 | Muropaketin toimitus

Playstation 2:n ja Xboxin omistajiin verrattuna Gamecubeen luottavat ovat toistaiseksi jääneet pahasti paitsioon rallipelien saralla. Kilpailijoiden juhliessa WRC:llä ja Colin McRae Rally 3:lla Nintendon ystävät ovat joutuneet tyytymään Ubi Softin bugiseen Pro Rallyyn. Tänä keväänä tilannetta yritetään paikata parilla eri julkaisulla, joista ensimmäisenä kauppoihin ennättää SCi:n ja Warthogin yhteistyöprojekti Rally Championship. Sekään ei tosin tuo mainittavaa helpotusta rallipeliä kaipaaville cubisteille.

Pelin pahin ongelma käy selväksi heti ensimmäisen testikilpailun aikana, sillä sen ajotuntuma on kaukana ihanteellisesta. Ralliautojen käyttäytymistä leimaa outo kumimaisuus, jonka vuoksi jokainen kuoppa ja töyssy saa ne heittelehtimään levottomasti. Myös ajokkien kääntymissäteessä olisi parantamisen varaa. Autojen liike-energia vie ne varsinkin tiukoissa ja nopeasti toisiaan seuraavissa mutkissa liian helposti tien ulkopuolelle. Ratojen tunteminen, pahimpien paikkojen varominen ja tarkat ohjausliikkeet helpottavat tilannetta, mutta luontevuus on ajamisesta joka tapauksessa kaukana.

Rajoittunut alusta loppuun

Kuten lajityypin perinteisiin nykyään kuuluu, pelin selkärankana toimii pitkäjännitteinen uramoodi. Sen alussa pelaajan on hankittava itselleen ajokki neljästä tarjolla olevasta vaihtoehdosta ja osallistuttava sillä pariin kansallisen tason kilpailuun. Mikäli näissä tulee menestystä, palkkiorahoilla voi ostaa itselleen paremman auton, joka oikeuttaa pääsyyn varsinaisiin mestaruusmittelöihin. Niissä kisat pitenevät ja haasteet kovenevat, mutta perusidea pysyy samanlaisena: onnistuneista suorituksista irtoaa rahaa, jolla hankitaan tehokkaampia ajopelejä.

Ostosysteemi on kuitenkin melko rajoittunut. Ajokkiinsa ei voi ostaa uusia osia eikä rahaa kulu rallien aikana syntyvien vikojen korjaamiseenkaan. Saman kokoluokan autotkin ovat ominaisuuksiltaan niin samanlaisia, ettei ajopelin vaihtamisesta ole juurikaan hyötyä. Tilannetta hankaloittaa entisestään se, ettei tarjolla ole minkäänlaista koeajo-mahdollisuutta. Niinpä pelaajalla ei ole ostovaiheessa minkäänlaista keinoa saada selville, mikä ajokki sopisi hänelle parhaiten. Käytännössä palkkiot eivät siis ole rahaa, vaan eräänlaisia pisteitä, joiden karttuminen merkitsee uusien sarjojen aukeamista.

Pelissä on paljon muitakin ominaisuuksia, joiden toteutus on jätetty jotenkin puolitiehen. Kisoja edeltävässä viritysruudussa pelaaja voi säätää mm. iskunvaimentimien jäykkyyttä, vaihdevälin pituutta, renkaiden kovuutta ja auton maavaraa. Näiden vaikutus ajoneuvon ominaisuuksiin jää kuitenkin arvailujen ja lyhyen, varsin epäinformatiivisen tekstiruudun varaan. Koska kaikkien ratojen oletusasetukset ovat samanlaiset, sopivan kokoonpanon löytäminen vaatii useita testikierroksia arcade-pelimoodin puolella ennen varsinaista kisaa. Tämä tekee koko viritysmahdollisuudesta melkoisen turhauttavan kokonaisuuden. Myös sinänsä onnistunut ja monipuolinen vauriomallinnus tuntuu varsin pinnalliselta lisäykseltä, sillä autoon tulleet kolhut korjaantuvat ennen seuraavaa etappia automaattisesti ilman useimmista rallipeleistä tuttuja korjausruutuja aikarajoituksineen.

Suossa ollaan

Jossain määrin peli-iloa nakertaa myös suhteellisen korkea vaikeustaso, joka johtuu pitkälti ongelmallisesta pelattavuudesta. Sarjasta toiseen eteneminen vaatii yleensä voittoa, jonka saavuttaminen on varsinkin myöhemmissä mestaruuskoitoksissa kaikkea muuta kuin helppoa. Tämä johtaa samojen kisojen tahkoamiseen kerta toisensa jälkeen ja aiheuttaa melko nopeasti pienimuotoista turhautumista.

Graafisesti peli yltää juuri ja juuri Gamecuben keskikastiin. Pohjimmiltaan kaikki on kunnossa eikä pelimoottorissa esiinny mitään ilmeisiä ongelmia, mutta tyylikkäiksi näkymiä ei voi kutsua parhaalla tahdollakaan. Siitä pelisuunnittelijoita on tosin kehuttava, että ratojen vierustoja ei ole reunustettu aitamaisella, läpitunkemattomalla metsällä. Sen sijaan jokainen puu on mallinnettu erikseen, joten pahan ohjausvirheen seurauksena auto voi päätyä todella pitkälle metsän siimekseen. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, nämä luonnonläheiset hetket ovat melkein koko pelin parasta antia. Puiden seassa luoviminen tuntuu epäonnistumisen jälkeen paljon luontevammalta kuin äkillinen telesiirtyminen takaisin tielle.

Pelinä Rally Championship tuntuu erittäin keskeneräiseltä. Siinä on runsaasti lupaavalta vaikuttavia ideoita ja elementtejä, mutta yhtään niistä ei ole viety kunnolla loppuun saakka. Niinpä 33 rataa, 25 erilaista ajokkia ja neljän hengen moninpeli jäävätkin pahasti ontuvan perusrakenteen jalkoihin. Kunnollisella remontilla tästä voisi saada laadukkaan rallipelin, mutta tällaisessa kunnossa se ei yksinkertaisesti ole täyden hinnan arvoinen.

-Mikko Karvonen