Running With Rifles (Mac, PC)

12.08.2015 16:00 Muropaketin toimitus

Tekijä: Modulaatio Games
Julkaisija: Modulaatio Games
Testattu: PC Windows 7 64-bit, AMD Phenom x4 960t, Radeon R9 280
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP, 1,6Ghz Dualcore, 1 Gt muistia, Geforce 6600 tai ATI X800 -tasoinen näytönohjain, 400 Mt levytilaa
Pelaajia: 1, 2-40+ (internetissä)
Muuta: Ladattava peli, hinta 14,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://www.runningwithrifles.com
Arvostelija: Matti Leinonen

Räiskintäpeleissä riittää valikoimaa kuin lähimarketin karkkihyllyllä, jonka edessä makeanhimoiset asiakkaat pähkäilevät mitähän ostaisivat iltaa varten. Ja kuten makeisvalikoimassa, myös peleissä on niitä jotka maistuvat hyvälle, sekä niitä, jotka ensipuraisun jälkeen sylkäistään roskikseen. Running With Riflesiä maistelee mielellään pitempään.

Miltä kuulostaa ajatus pelistä, jossa valitset yhden taistelun osapuolista, sen jälkeen saat käteesi rynkyn, vyölle pari kranaattia ja käskyn lähteä sotimaan ja pistämään vihollisia halki, poikki ja pinoon ja samalla vielä valtaat komentajan määräämiä alueita? Tuohon yhteen lauseeseen pystyy tiivistämään RWR:n idean. Yksinkertaista, mutta toimivaa.

Normiräiskinnöissä kameramies on sijoittunut yleensä pelaajan silmiin tai selän taakse yläviistoon. Running With Rifles poikkeaa valtavirrasta lähettämällä kuvaajan korkealle kuusen latvojen yläpuolelle. Tämä antaa mukavan näkymän taistelutantereesta, ja siitä miten parhaimmillaan jopa kymmenet sotilaat ottavat yhteen.

Veri lentää, aseet paukkuvat, mutta hengenlähtö ei ole lopullista. Muutama sekunti ja taistelukentälle spawnataan uuden sotilaan maihareissa ja sota jatkuu. Mission Failed –ruutua ei tässä pelissä vilkuteta. Pelaaja myös kerää kokemusta. Kun tilillä on riittävästi expaa, nousee pelaajan sotilasarvo, jolloin saadaan komentoon oma ryhmä, jonka koko kasvaa jokaisen sotilasarvon mukana. Radiolla voidaan myös tarvittaessa kutsua vahvistuksia, tykistötukea tai ajoneuvoja.

Valittavia osapuolia on kolme: Vihreät Veikot, Harmaat Heput ja Ruskeat Roopet. Aseistus on peruskauraa: on rynkkyä, sinkoa, konepistoolia ja haulikkoa. Joka osapuolella on omat tussarinsa. Vihreiltä veikoilta löytyy M16, Harmailta Hepuilta Carl Gustavit ja Ruskeilta Roopeilta PKM:ää.

Kuolleilta vihuilta pystyy lainaamaan aseita, mutta ne katoavat kuoleman koittaessa. Jos oman tukikohdan asevarastoon roudaa tarvittavan määrän kaapattuja aseita, saa nämä jatkossa pysyvästi itselleen.

Sotilaiden nimet muuten kavaltavat vähän mistä armeijoista on otettu mallia. Pientä hilpeyttä tosin aiheutti se kun Ruskean armeijan riveissä tuli vastaan kersantti Alex Ovechkin. Silloin tällöin taistelutantereella marssii Supersolttu, joka kantaa mukanaan harvinaisempaa mutkaa. Ajoneuvojakin löytyy, jeepeistä tankkeihin, joilla pääsee ajelemaan. Tällöin joko ampujan tai kuljettajan paikalle hyppää joku ryhmän jäsen jolle voi antaa tulikomentoja tai ohjeita minne ajaa.

”Harmaa heppu, tule tänne niin saat leipää”

RWR:n kontrollit on toteutettu sujuvasti. Jokainen FPS-taistelija pääsee nopeasti sisään, eikä kuvakulmakaan aiheuttanut suurempia murheita. Yksinpelikampanjan alussa pystyy säätämään tekoälyn vaikeutta, joka antaa mukavan vastuksen. Taistelu pienestä tienristeyksestä voi venyä muutamista minuuteista useampaan kymmeneen minuuttiin. Tekoäly myös osaa vallata menetetyt alueet takaisin. Orpo olo ja ÄITIII-huudot ovat tosi siinä vaiheessa, kun puolentoista tusinaa vihollista ja pari panssariajoneuvoa on saartanut oman ryhmän.

Running With Rifles on helvetin hauska pelattava. Siinä ei ole silmiä hivelevää übergrafiikkaa, siinä ei ole mitään dramaattista juonta – mutta näitä se ei tarvitse. Se keskittyy pelkkään olennaiseen, eli sotimiseen. Mikä sen parempaa kuin vallata kartan viimeinen vihollisen hallitsema paikka, levähtää tovi, siirtyä seuraavalle alueelle tetsaamaan ja kuunnella kun vänrikki Stoolinpoika naureskelee kk-tulta väistellessä kuinka kersantti Hernerokka päästi kuormurin lavalla kauhean leijan.